pystyi sitkö luovuttamaan munasolujasi?
Minusta ajatus tuntuu hurjalta. Itse en pystyisi.
Kommentit (23)
Mun lapset on niin mun näköisiä. Tuntuisi hullulta että jossain olisi heitä muistuttava puolisisarus, jota en tunne.
mutta ovat niin huonoja, että ei niitä huolittaisi. Sitä vastoin olen saanut lahjaksi munasoluja.
Mun lapset on niin mun näköisiä. Tuntuisi hullulta että jossain olisi heitä muistuttava puolisisarus, jota en tunne.
Ei se mikään sisarus olisi, edes puolikas, sinä olisit luovuttanut vain solun.
En halua omia jälkeläisiäni muille.
Ja maailmassa on jo niin paljon ylipopulaatiota, etten tunne tarvetta väkisin saattaa tänne lisää lapsia niille jotka ei niitä luonnollisesti saa.
Hädintuskin ehdin omatkaan lapseni näillä munasoluilla tekemään.
Mun lapset on niin mun näköisiä. Tuntuisi hullulta että jossain olisi heitä muistuttava puolisisarus, jota en tunne.
Ei se mikään sisarus olisi, edes puolikas, sinä olisit luovuttanut vain solun.
Harmittaa, etten ymmärtänyt toimia ajoissa. Ystävän lapsettomuushoidot ja lopulta raskaus ja lapsi lahjoitetuilla soluilla avasi silmäni tämän asian suhteen.
Ja näillekin aikalailla itkun kanssa varmaan. Ajatuksen tasolla olisi ihana luovuttaa munasoluja ja auttaa näin niitä, joilla on vaikeuksia saada lapsia, mutta mua ihan oikeasti pelottaa aivan sikana se, miten paljon se luovuttaminen (mahdollisesti) sattuu.
Hyvä ystäväni on siinä tilanteessa, että nyt aletaan miettimään muualta tullutta munasolua vaihtoehtona ja hänen vuokseen olen kyllä valmis kärsimäänkin, mutta en ole niin hyvä ihminen, että kestäisin hormonihoidot ja sit sen solujen keräämisen ihan tuntemattoman vuoksi.
En kyllä tiedä kelpaisiko soluni kenellekkään. Geeneissä pyörii allergioita, nivelsairauksia, aspergeria ja adhd:ta.
Mutta en missään tapauksessa luovuttaisi niitä jollekin läheiselle ts. näkisin lapseni kasvavan jonkun toisen hoivissa ilman että voisin asiaan "puuttua". Helpompaa on näin, kun en edes tiedä onko lahjasoluista ollut "hyötyä".
en pystyisi. Minusta tuntuisi omalta lapselta vaikka eihän se sitä olisi tietenkään. Mutta en vain pystyisi. Anteeksi.
vaikka ajatuksena kaunis.
Olisin itse mielelläni saanut enemmän lapsia kuin nuo 2 poikaa, mutta aina ei voi kaikkeen itse vaikuttaa...
Munasolu ois varmaan oikeen toimiva siinä ei oo ollu ongelmia. Joku vois saada luovan ja ihan fiksunkin lapsen...Mutta uskoakseni en kestäisi ajatusta, että osa minusta on jossain tavoittamattomassani...Tai niin, että se uusi, kehittynyt ihminen, ei olisi osa sukuni jatkumoa ja kokisi ehkä ulkopuoliseksi itsensä toisenlaisessa perheessä... Olen kai liian herkkä...
Minäkin näen itseni omissa lapsissani niin vahvasti.
kunhan olisi oma lapsiluku ensin täynnä. Vähän jännä ajatus kyllä, että tuolla jossain kulkisi minun lapseni enkä minä tietäisi hänestä mitään. Varmaan alkaisi pohtia jokaisen vähänkin itseltä näyttävän kohdalla, että onkohan se tuo...
Eikö luovuttaminen ennemmin ole luonnotonta?
Itse en pystyisi. Enkä pyydä anteeksi. Päätän itse sukusolujeni kohtalosta. Ne ovat minun.
En halua että kukaan tulee mua nykimään hihasta kun oon vanhempi.
Käytännössä en edes saa luovuttaa kroonisen sairauteni vuoksi, joka ei edes välttämättä periydy.
Verta luovuttaisin, mutta sairauteni estää senkin. Koen tästä erittäin huonoa omaatuntoa, vaikken sairaudelleni mitään voi.
mutta olen kai jo liian vanha enkä halua luopua hormonikierukasta
mutta ei ilmeisesti kiinnosta, kun klinikalta ei ole vastattu mun yhteydenottoon :(