Lue keskustelun säännöt.
Mitä hyötyä on huostaanotoista jos iso osa huostassa olleista syrjäytyy?
01.02.2012 |
Ja rajataan nyt heti keskusteluista pois huume/alkkisperheet, joissa vaippaikäiset taapertavat huumeruiskujen ja viinapullojen keskellä ja lapset on siksi huostattu.
Kommentit (26)
erään lapsena huostaanotetun, joka on menestynyt elämässään (akateeminen tutkinto, hyvä työpaikka jne), mutta on todellakin poikkeus. Olisikohan hän menestynyt, vaikka olisi jäänyt juoppoäidilleen. Kuka tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska se oli helpompi tapa "pelastaa" minut kiusatuksi tulemiselta.
Kiusaaminen jatkui sitten toisen paikkakunnan koulussa entistä pahempana.Mun oli pakko jopa poistua koulusta kesken päivän sen kiusaamisen takia ja perhekodissa rankaisivat siitä sitten vaikka tiesivät syyn miksi lähdin kesken koulupäivän.
Lopulta en enää jaksanut ja päässäni naksahti. Meni monta vuotta tuosta toipumiseen ja peruskoulun päättäminen lykkääntyi muutamalla vuodella. Kävin peruskoulun loppuun sairaalassa enkä sen jälkeen ole kyennyt menemään mihinkään jatko-opintoihin.
Kotipuolessa olisin ehkä kestänyt jokseenkin tuon kiusatuksi tulemisen... Tai ei voi tietää.
Ehkä jonain päivänä mä saan itseni siihen kuntoon että pystyn opiskelemaan itselleni ammatin. Hyvää vauhtia tässä ollaan kuitenkin toipumassa.
Mä olen sitä mieltä että noita sijoituspaikkoja pitäisi enemmän valvoa. En seonnut pelkästä kiusaamisesta vaan sen lisäksi siitä että mun olis ollut pakko olla siellä koulussa vaikken pystynyt olemaan ja siks mua rangaistiin. KEhdattiin vielä sanoa ettei haukku haavaa tee, vaikka tiesivät ettei pelkästä suullisesta kiusaamisesta ollut edes kyse.
Olet oikeassa että paikkoja pitäsi valvoa vielä enempi.
Ei ne sitten kotikouluun voineet sinua laittaa?
Kuulostaa todella sairaalta ja mikäköhän tuossakin on ollut taustapedagogiikka, olisi hauska tietää. Ei ainakaan kovin empaattinen ja yksilölähtöinen...
Olen pahoillani puolestasi. Toivottovasti saat opintojasi käytyä ja kyllä terapiakin olisi paikallaan. Plus, että kyllä sinä voit tehkä valituksen kyseisestä "hoidosta". Jos ei nyt oikeuteen halua lähteä...
Ennen huostaanottoa oli itsemurhan partaalla ja psykiatrisessa pakkohoidossa pitkään. Hän ei ottanut mitään kontaktia muihin ihmisiin. Nyt opiskelee lukiossa, seurustelee ja on onnellinen. Opiskeluintoa löytyy, älyä ja suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. En voi sanoa, että huostaanotto olisi ollut huono ratkaisu. Sitä paitsi ilman huostaanottoa nuori jää omilleen/turvattomaksi/yksin täytettyään 18 vuotta. Kun nuori on huostaanotettu, hän saa tukea ja turvaa yhteiskunnalta 21 ikävuoteen asti.
Kotiolot ok; ei väkivaltaa, ei alkoholin liiallista käyttöä tai muutakaan ikävää. Silti ei koulun käynti kiinnostanut, liikkui epämääräisissä piireissä, teki ilkivaltaa ja varkauksia. Otettiin n vuodeksi huostaan, että sai peruskoulun käytyä. Ja vaikkei opiskelua jatkanutkaan, niin on nyt töissä, ei käytä päihteitä eikä rötöstele.
Ja nyt kaikki hyvin.
Ja rajataan nyt heti keskusteluista pois huume/alkkisperheet, joissa vaippaikäiset taapertavat huumeruiskujen ja viinapullojen keskellä ja lapset on siksi huostattu.
on huostaanotettu lapsi ja vaikka olen entinen narkomaani,niin huostaanoton syy ei ollut se.Ja tän palstan lokiikan mukaan kerran narkkari,aina narkkari,eikö näin?Johtopäätöset vedetään ennenkuin kerkeän kissa sanomaan.Ei, aina narkkari EI ole aina narkkari, it's up to u.
Ja sijoituksen kriteerit voidaan purkaa jos vanhemmat/vanhempi muuttaa elämänsä suuntaa ja alkaa tekemään yhteistyötä sekä jättää päihteet jne.Paljon se vaatii, että kriteerit purkautuu, mutta on niitäkin nähty ja silloin huomaa sen miten tärkeää työtä tekee! Se on juhlapäivä ja jokaisen lastensuojelussa olevan työn tarkoitus.
Muutenhan lastensuojelu on pelkkää taistelemista lapsen puolesta ja hänen oikeuksistaan olla lapsi!
Sitä kun ei kaikki vanhemmat (ei aina lapset itsekään) ymmärrä.
ettei huostaanoton syy ollut mun päihteidenkäyttö,ei edes entinen.
koska se oli helpompi tapa "pelastaa" minut kiusatuksi tulemiselta.
Kiusaaminen jatkui sitten toisen paikkakunnan koulussa entistä pahempana.
Mun oli pakko jopa poistua koulusta kesken päivän sen kiusaamisen takia ja perhekodissa rankaisivat siitä sitten vaikka tiesivät syyn miksi lähdin kesken koulupäivän.
Lopulta en enää jaksanut ja päässäni naksahti. Meni monta vuotta tuosta toipumiseen ja peruskoulun päättäminen lykkääntyi muutamalla vuodella. Kävin peruskoulun loppuun sairaalassa enkä sen jälkeen ole kyennyt menemään mihinkään jatko-opintoihin.
Kotipuolessa olisin ehkä kestänyt jokseenkin tuon kiusatuksi tulemisen... Tai ei voi tietää.
Ehkä jonain päivänä mä saan itseni siihen kuntoon että pystyn opiskelemaan itselleni ammatin. Hyvää vauhtia tässä ollaan kuitenkin toipumassa.
Mä olen sitä mieltä että noita sijoituspaikkoja pitäisi enemmän valvoa. En seonnut pelkästä kiusaamisesta vaan sen lisäksi siitä että mun olis ollut pakko olla siellä koulussa vaikken pystynyt olemaan ja siks mua rangaistiin. KEhdattiin vielä sanoa ettei haukku haavaa tee, vaikka tiesivät ettei pelkästä suullisesta kiusaamisesta ollut edes kyse.