Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Raskas elämä, vuodatus (älä lue jossei kiinnosta)
31.01.2012 |
Elämä on ollut alusta asti epäreilua: synnyin keskosena, sairaille alkoholistivanhemmille. Jouduin jo pienenä kantamaan heistä huolta, tulemaan hylätyksi, näkemään liikaa. Koulussa olin pahasti kiusattu, minua kiusasi koko luokka ala-asteen ajan erilaisilla tavoilla. Mm. lavastettiin julmia tilanteita, eristettiin...masennuin kun olin 11, äitini kuoli yllättäen ja koulu ei enää kiinnostanut. Yläaste meni jotenkin, minut huostaanotettiin perheeseen jossa syömishäiriöinen äitipuoli kyttäsi jokaista suupalaa ja haukkui läskiksi julkisesti. Kun lukioikäinen poika yritti raiskata minut, se käännettiin niinpäin että minä 14-vuotias olin yrittänyt vietellä hänet...karkasin useamman kerran, mutta eihän minulla ollut paikkaa minne mennä. Jotenkin sinnittelin yläasteen loppuun ja hain, pakon edessä, amikseen kun en muutakaan osannut.
Amis jäi kesken, osasyynä taas kiusaus. En saanut tehtyä ryhmätehtäviä eräässä aineessa sillä kukaan ei halunnut minua porukkaansa (mm. valehtelivat tapaamisajan/paikan jne.) ja opettaja totesi että jossen saa edes yhtä tehtävää tehtyä, ei tarvitse tulla enää tunneille, hän ei päästä minua kurssista läpi. Oma opettajani otti puhutteluun ja sanoi, että tulisin uusimaan toisen vuoden tällä menolla. Jäin kotiin, lopetin koulun ja masennuin uudestaan, nyt paljon pahemmin. Sairastuin syömishäiriöön, viiltelin itseäni. Lopulta muutin omilleni kun kaikki, niin isä kuin huostaanottokotikin, kokivat minut niin "vaikeaksi". En ollut väkivaltainen, polttanut tai juonut, sekoillut tms. Minä vaan itkin ja kärsin, se ärsytti.
Asuessani omillani sairastuin psykoosiin. Toinen raiskausyritys, poikaystäväkin petti ja jätti. Eräs hullu puolituttu uhkasi tappaa minut kun en lainannut hänelle rahaa. 2 vuotta vietin kotona eläen toimeentulotuella, kyvyttömänä tekemään muuta kuin makaamaan paskaisena sohvalla ja itkemään. Lopulta sain tutun sossun kautta tukihenkilön ja pääsin hoitoon.
Tunnelin päässä alkoi näkymään vähän valoa: hoidosta oli apua ja söin lääkkeitä sen tukena. Laihduin vähän jne. eli elämä sujui paremmin kuin pitkään aikaan. Aloin seurustelemaan uudestaan ja korjasin pikkuhiljaa tulehtuneita välejäni isääni. Sitten huomasin olevani raskaana, ehkäisystä huolimatta. Muutimme yhteen poikaystävän kanssa. Tajusin jo silloin olevani idealistinen, mutta tahdoin uskoa siihen että elämä kantaa. Poikaystävän äiti oli varma että tuhoaisin hänen poikansa tulevaisuuden ja haukkui minut pystyyn aina, kun tilaisuuden sai. 2 kk ennen laskettua aikaa isäni kuoli täysin yllättäen ja minä, ainoana vastuukelpoisena sisaruksena (veli alkoholisti), hautasin toisenkin vanhempani 22-vuotiaana.
Synnytyksessä oli ongelmia, supistukset eivät alkaneet käynnistysyrityksistä huolimatta. Lopulta minut sektioitiin ja vauva saatiin nippanappa pelastettua. Olin aivan poikki kaikesta ja näin synnärillä omiani, maito ei koskaan noussut. Ensimmäisestä vauvavuodesta muistan vain sen, että sairastuin toiseen psykoosiin ja että vauva vaan huusi. Jouduimme muuttamaan homevaurion vuoksi jossain vaiheessa ja ehtipä poikaystäväni käymään vieraissakin.
Aina jaksoin, annoin anteeksi, itkin yksin ja vihasin itseäni. Koitin hoitaa ja rakastaa lastani niin hyvin kuin osasin, syyllistin joka ilta itseäni riittämättömyydestäni. Aloitin uudestaan keskusteluhoidon ja kun lapsi lopulta 3-vuotiaana aloitti päiväkodin, olin vakuuttunut siitä että kaikki tulee taas sujumaan.
Kun lapsi oli 4,5-vuotias, hän joutui ensimmäisen kerran osastohoitoon. Neurologinen vamma, asteittain paheneva. Taantumista, uudelleenopettelua, kuntoutusta. Poikaystäväni sai potkut töistä, muutimme taas. Näihin aikoihin loppui myös seksuaalinen kanssakäyminen hänen kanssaan, samoin minun kiinnostukseni koko elämää kohtaan.
Kommentit (28)
lähimpään terveyskeskukseen ja näytä tämä tekstisi. Sinä tarvitset apua! Mutta tilanne ei ole lainkaan toivoton. Kuten joku kirjoitti, niin sinä osaat hyvin analysoida elämääsi ja itseäsi. Sinulla on viisautta. Sen avulla pääset vähitellen eteenpäin, mutta tarvitset siihen ammattiauttajan rinnalle. Terapia on aivan ehdoton sinulle, ja sen takia mene heti huomenna ja VAADI apu, joka sinulle kuuluu.
Juuri näin. Kaikki sympatiani ovat sinun puolellasi ja olet tekstistäsi päätellen ihminen, jolla on KAIKKI rahkeet saada elämänsä uuteen alkuun. En ole Suomessa, muuten ehdottaisin että tulisin sinun kanssasi lääkärin pakeille. Onko sinulla ketään ystävää tai muuta läheistä, jolle voisit puhua? Itse olen huomannut, että terapian ohessakin on ollut aivan hirveän tärkeää että voi avoimesti puhua jollekin ja saada kaikupohjaa ajatuksilleen, usei ääneen sanoessa itsekin tulee huomanneeksi asioita ja se auttaa jo jotain. Sinulla on ollut todella vaikea elämä, mutta yritä olla ajattelematta "epäreiluutta" - elämä on "epäreilu" melkein kaikille. Tiedän, että nyt on mahdotonta tai ainakin todella vaikeaa ajatella, että joku tavallista elämää elävä töissäkäyvä merkonomi olisi koskaan ymmärtänyt mitä epäreiluus on, mutta sinä päivänä kun saat itsesi parempaan tilanteeseen (ja sinähän saat!) niin tulet huomaamaan, että paljon siitä "epäreiluudesta" onkin muuttunut sinulle voimavaraksi ja kyvyksi ymmärtää elämää paremmin kuin kukaan sellainen perustallaaja, jolle ensimmäinen vastoinkäyminen onkin sitten kaiken loppu. Se on klisee, mutta ihan oikeasti voit kääntää nämä kokemukset omaksi voitoksesi. Toivotan sinulle kaikkea hyvää, ole kiltti ja pyydä vaikka naapurin rouvalta jeesiä, koita laittaa lapsi hoitoon kun menet lääkäriin,
älä lähde sieltä ennen kuin joku ottaa sinut vakavasti. Se on helppo sanoa ja vaikea tehdä, mutta jo se, että osaat ja pystyt tästä kirjoittamaan on hieno voimannäyte ja uskon että saat sen tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ajattele sitä, että mitä muut sinusta ajattelevat ja mitä he tahtovat sinun tekevän. Olet arvokas, hyvä ja älykäs ihminen! Se näkyy tekstistäsi.
Sanotaan, että hyväksikäytetyissä, alistuneissa ihmisissä se näkyy ulospäin ja vetää puoleensa lisää hyväksikäyttäjiä ja "raatelijoita". Kun itse aikanaan tajusin tämän, pyrin tietoisesti muuttamaan omaa ajatus- ja käyttäytymismalliani. Opettelin olemaan "kovempi"! Ihmeellistä, mutta se on auttanut, vaikka opettelu on vielä kesken. Ja kovuus ei tarkoita, että pitäisi itse olla epäystävällinen tai kohdella muita huonosti. Vaan osata sanoa ei ja tehdä omat päätöksensä, valita oman elämänsä kulku.
Kaikkea hyvää sinulle, ap.
Enkä koskaan mitenkään suosittu. Aikuisena tosin olen huomannut, että ihmiset yleensä pitävät enemmän vaatimattomista ihmisistä, jotka eivät ole cool-tyyppiä. Voisin hyvin kuvitella olevani ap:n ystävä.
Se mitä eniten mietin oli suhde lapsen isään ilmeisesti yhä poikaystävään? Mikä teitä pitää yhdessä? Lapsiko vain? Mikä on lapsen etu? Miten voisit poikaystävän /miehesi kanssa parantaa suhdettanne? Sinulla ei ole kuitenkaan mitään syytä jatkaa miehen kanssa, jos hän yhä pettää sinua. Vai ymmärsinkö väärin jonkun kohdan?
Lapsen kanssa ota vastaan kaikki mahdollinen apu mitä saat. Toivottavasti löydätte kivan tukiperheen.
lääkitys kuntoon. Jos olet jatkuvasti masentunut, niin ihan turha edes kuvitella, että tuosta suosta noustaan ilman lääkitystä. Mene vaikkapa yksityiselle lääkäriin. Etsi käsiisi Suomen parhain psykiatri. Jos et saa julkiselta puolelta apua, niin ole valmis maksamaan terveytesi eteen. AP, jos todella haluat muutosta elämääsi, niin sinä olet ainoa ihminen, jonka sen muutoksen voi tuoda. Apua on varmasti tarjolla. Ota puhelin käteen ja soita vaikkapa seurakuntaan. Älä keksi tekosyitä.
Ja mitä menneisyyteen tulee, niin itse asiassa on aivan se ja sama, onko sinulla ollut rankka nuoruus ja paska lapsuus. Et ole ainoa Suomen maassa, jolla on ollut päihdeongelmaiset vanhemmat. Ei huono lapsuus ole mikään tekosyy pilata koko loppuelämää. Sinulla on vain yksi elämä, älä tuhlaa sitä. Kun lukee kirjoitustasi, tuntuu, että sinulle vain tapahtuu pahoja asioita, eli oman elämän hallinta puuttuu lähes kokonaan.
Moni täällä on yrittänyt tukea tai antaa sulle jonkinlaisia neuvoja oman ymmärryksensä mukaan. Niin mäkin haluaisin tehdä, ja omia tuskia/epätoivoa kokeneena ajattelen, että säkin rakas ap tarvitset varmasti TOIVOA ja RAKKAUTTA :) Haluaisin nyt antaa sulle muutaman linkin, joiden kautta oon löytänyt paljon korvaamattoman arvokasta tukea vaikeuksieni keskelle. Tutustu niihin avoimella mielellä jos vain jaksat. Toivoa ja voimia sulle jokaiseen hetkeen!
http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
http://www.healingrooms.fi/
http://www.radiodei.fi
http://www.tv7.fi/vod/series/?series=71
http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html
http://www.tv7.fi/
http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-050-w.MP4
http://www.ilpoistenpiiri.net/
http://81.22.249.230/krsrukous/elaman_kriisit/
http://www.rukousystavat.fi/
http://esirukous.nettisivu.org/ (Ulla-Christina Sjömanin esirukousillat)
http://81.22.249.230/krsrukous/jeesus/
http://81.22.249.230/krsrukous/linkkeja/
Rukouspuhelin: http://www.radiodei.fi/kry/?sid=2
http://www.alfakurssi.fi/fi/index.htm
http://81.22.249.230/krsrukous/jeesus/?session=61076666
http://www.rkk-sansa.net/raamattu-kannesta-kanteen/
http://www.arvokas.com/index.php?option=com_content&view=article&id=55&…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoittelut, että olet menettänyt noin paljon ja monessa kohtaa jäänyt tarvitsemasi tuen ulkopuolelle. Joskus on tosi vaikeaa jaksaa eteenpäin. Itse yritän muistella iloisempia hetkiä tuolloin. En koe että se olisi ongelmien kieltämistä. Ne ongelmat kuitenkin vanhenevat ja sitten tästä kaikesta tulee historiaa jolla ei ole niin väliä. Minä itse odotan. Odotan että tulee valoisampi päivä. Siinä välissä teen sen mitä on pakko. Reagoin ja teen päätöksiä jotka toivon mukaan vievät valoisampaan tulevaisuuden hetkeen. Ja oman pääni sisällä suojelen itseäni muistelemalla tai kokemalla jotain hyvää. Ja yritän nukkua tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelut, että olet menettänyt noin paljon ja monessa kohtaa jäänyt tarvitsemasi tuen ulkopuolelle. Joskus on tosi vaikeaa jaksaa eteenpäin. Itse yritän muistella iloisempia hetkiä tuolloin. En koe että se olisi ongelmien kieltämistä. Ne ongelmat kuitenkin vanhenevat ja sitten tästä kaikesta tulee historiaa jolla ei ole niin väliä. Minä itse odotan. Odotan että tulee valoisampi päivä. Siinä välissä teen sen mitä on pakko. Reagoin ja teen päätöksiä jotka toivon mukaan vievät valoisampaan tulevaisuuden hetkeen. Ja oman pääni sisällä suojelen itseäni muistelemalla tai kokemalla jotain hyvää. Ja yritän nukkua tarpeeksi.
Ap tuskin lukee vinkkejäsi, kirjoitti aloituksen 8 vuotta sitten. Liekö enää hengissäkään.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on erilainen tarina, mutta yhtä lailla hyvin tuskallinen. Minua helpottaa se tieto, että tässä maailmassa kaikki toivo ei ole näkyvässä vaan näkymättömässä.
Minä voin todistaa, että antamalla koko elämäsi Jeesukselle sinä saat sellaista voimaa jota kukaan tai mikään muu ei pysty ikinä antamaan. Tällä elämällä ei sen rinnalla ole mitään merkitystä, kaikki tähtää siihen missä vietät ikuisuutesi.
Sinua on yritetty lannistaa kaikin tavoin jotta olisit luovuttanut! Mutta eivät ole onnistuneet. Jeesus odottaa sinua juuri nyt, hän rakastaa sinua valtavasti.
Nämä sivut kannattaa tsekata:
http://www.nuotta.com/
http://www.nuotta.com/menot
http://kotisatama.net/fi/