Olen outo ihminen
Ystäviäni ja muitakin ihmisi kohtaan.
Näin ystäväni tänään lenkillä ollessani ja olin alussa kuin en olisi nähnytkään häntä.
Ystäväni saavutti minut lopulta ja juteltiin mukavia.
Nyt mua harmittaa kun käyttäydyin noin. Pahoittikohan hän mielensä, vaikkei kyllä näyttänyt siltä.
Kerran näin toisen ystäväni kaupassa, välttelin häntä.
Jälkeenpäin samalla tavoin kaduin käytöstäni.
Ihmettelen käytöstäni. Miksi teen noin?
Onko muilla samanlaista ongelmaa?
Mistä moinen johtuu?
Inhoan itseäni tuon takia.
Kommentit (6)
kun et halua kohdata ystävääsi?Vai oletko vaan muuten ollut sellaisella "off-"vaihteella??Oletko jotenkin ihmisarka vaio onko sinulla paniiikihäiriö?
Olen tosi arka lähestymään ihmisiä.
Yleensä odotan että muut tulee luokseni.
En aina keksi puhumista oma-aloitteisesti.
Nautin kyllä sitten jälkeenpäin kun olen saanut viettää aikaa ihmisten parissa ja jutella, mutta alkuun pääseminen ja ihmisten, ystävienkin lähestyminen on minulle jostain syystä tosi vaikeaa.
Ap
samaa,haluan itse päättää milloin viitsin turista puolituttujen kanssa joutavia.
Mietin, että olisin voinut kirjoittaa tuon kuvauksen itse, paitsi että ei minua välttämättä harmita jälkeen päin.
Minä olen eräällä tavalla erakko. Useimmiten en jaksa ihmisten seuraa, silloin välttelen.
Välillä taas on seurallisempia kausia, jolloin hakeudun seuraan ja on kivaa. Mutta viihdyn erinomaisesti yksin. Tällainen vain olen. Temperamenttikysymys.
No minä pahoitan aika useina tuttavieni ja sukulaiseten mielen
En osaa sanoa, mistä johtuu. Olen aika yksinäinen, osin omasta tahdostani. En esim. Tykkää kutsua vieraita kylään. Mutta juttu kyllä luonnistuu ihan sujuvasti useimpien kanssa tarvittaessa, en ole ujo. Aika oudolle tuo minustakin tuntuu, kun noin teen.