Lasten lelupäivä kiellettiin epätasa-arvon vuoksi

ps- 2. hassua, ettei muka kenelläkään ole sitä omilla leluillaan brassailevaa kakaraa. Minulla on ollut lapsia päiväkodissa kymmenkunta vuotta ja joka ryhmästä on löytynyt aina se yksi kakara, joka on haukkunut muiden lelut ja kehunut, kuinka hänellä on kallis ja parempi ja uudempi ja ainakin tuotu pariisista asti jos ei muuta keksi.

Tosiaan vasta seitsemän vuotta päiväkotia takana, ja viimeinen vuosi menossa. Lelupäivää ei ole, vaan aina saa viedä leluja mukana, jos haluaa. Kertaakaan en ole kuullut, että kukaan olisi meidän autoja tai pehmoja tai värityskirjoja (yhteen väliin kuskattiin tosiaan värityskirjoja) olisi kukaan koskaan haukkunut. Ikinä ikinä ei ole lapseni sanonut, että Kalle-villellä oli sellainen tällainen tollainen lelu, minäkin haluan.

En tiedä johtuuko lapsistani vai mistä. Esikoisela on kaveri, jolla kaikki pitää olla paremmin kuin meillä. Kun esikoinen kertoi, että meille hommataan ehkä koira, kaveri totesi, että heille tulee kaksi kultaista noutajaa. Jos me sanoimme menevämme kesällä huvipuistoon, kaveri sanoi menevänsä kolmeen jne. Enkä koskaan kuullut tämänkään kaverin mollaavan esikoisen leluvalintoja. Tai sitten oma lapseni ei vain ole välittänyt siitä.

on oppia jakamaan omia tavaroitaan. Kaverille voi lainata ja saa lainata kaverin lelua. Alle 3-vuotiaat ei tosin ymmärrä vielä koko lelupäivän ideaa. Meillä ei ikinä lapsi edes osannut valita mitään lelua, ja mäkin unohdin yleensä aina lelupäivän. Mä se yleensä olin joka nappasi jonkun traktorin sille mukaan.

Jos lapsella olisi lelupäivä nykyään valitsisi hän varmaan sillä hetkellä sen lelun jolla leikkii eniten.

jos eivät saa leluilla leuhkimista ja mahdollista kiusaamista kuriin. Jos siitä lelun esittelemisestä tulee brassailutilanne, niin sitten jätetään vaan esittelyt pois.



Itsellä 3 lasta ja kaikille on PK:n lelupäivä ollut tosi tärkeä. Me ollaan erittäin hyvin toimeentuleva perhe, mutta mukulat on raahannut lelupäivinä lähinnä jotain McDo:n yllätyskrääsää tai muuta parin euron arvoista pikkutavaraa. Ja sen mitä olen ehtinyt viedessä ja hakiessa huomata, niin sama tyyli näyttää olevan muillakin aivan perheen taloudellisesta taustasta huolimatta.

Käsittääkseni mukavinta lapsesta on se, että istutaan rauhassa piirissä ja kukin saa omaan tahtiinsa kertoa omasta, itselleen tärkeästä jutusta ja siitä, miksi siitä tykkää. Niillä leluilla leikkiminen ei ole se juttu, vaan tuo tilanne joka myös meidän ujohkoa lasta on kovasti rohkaissut ottamaan osaa keskusteluun. Joskus mukana on ollut virttynyt pehmo, joskus barbie, joskus Mäkkärin Happy Mealista saatu krääsä. Ja näin myös muilla ryhmän lapsilla enkä ikinä ole kuullut tytön suusta, että hänen pitää saada jotain vain siksi, että muillakin on.

Mutta ehkäpä sosioekonomisesti ns. paremmalla alueella ei sitten vain ole tarvetta mihinkään kilpavarusteluun tai lapsilla tarvetta esitellä niitä ison metelin saattelemana hankittuja kalliita leluja... Ei meidän tyttö tai kaverinsa edes tajua tehdä vertailuja lelujen rahallisen arvokkuuden mukaan vaan se uusin Barbie tai whatever on lapsen silmissä ihan samanarvoinen torilta ostetun kahden euron hyrrän kanssa - lapsille ne ovat kuitenkin samanarvoisia.

Aikuiselta se lelujen "hintalaputtaminen" on lähtöisin, ei lapselta.

Eli siis sun lasta harmittaa jos lelupäivä osuu vapaapäivään, lapsen vanhempana osaat varmaan kertoa tälle hölmölle että miksi ihmeessä?

a. Unohdan ne, vaikka olisivat säännöllisesti kerran viikossa. Lapsille tulee paha mieli, kun ei taaskaan tullut lelua mukaan.

b. Lapset haluavat usein viedä "vääränlaisen lelun" (eli helposti särkyvän tai pieniä osia sisältävän).

c Joku toinen lapsi vie kuitenkin joka kerta jotain liian pientä, jonka kuopus voi nielaista.

d Lelut menevät yllättävän helposti rikki ryhmässä.

e Aina on joku joka ei saa leikkiä toisen lelulla/ryhmässä yhdessä näillä leluilla vaikka tahtoisikin.



Toisaalta voisin sietää nämä "vaikeudet", jos lelupäivästä tosiaan olisi jotain hyötyä. Minä en näe kuitenkaan sillä mitään tarkoitusta. Jakamaan voi oppia päiväkodin leluillakin tai kotona kavereiden kanssa leikkiessä. Ainakaan meillä lelupäivään ei ole sisältynyt teemoja tai esittelyjä tms. "kehittävää" toimintaa.

Miten ihmeessä vanhemmat voi stressata jotain lelupäivää?

Ei ihme jos lapsetkin stressaa, jos vanhemmat hankkivat leluja ihan vaan lelupäivää varten. Kannattaisiko lapsille opettaa että kaikkea mitä haluaa ei vain voi saada. Kun siinä ei ole mitään järkeä ostaa kaikkea mitä haluaa, vaikka rahaa olisikin.

Meillä lapset saavat itse valita lelunsa minkä vievät päiväkotiin, mutta mitään ei ikukuuna päivänä ostettaisi siksi että olisi lelupäivää varten joku tietty lelu.

Ja myös se on tehty lapsille selväksi, että kannattaa harkita mitä sinne vie. Jos vie jotain sellaista mikä harmittaa jos se menee rikki tai siitä jotain katoaa, niin siihen voi vaikuttaa omalla valinnallaan mitä sinne vie.

Ja lapsi saa kyllä itse muistaa huolehtia lelupäivästä. Jos unohtaa niin unohtaa. Ehkä muistaa sitten seuraavalla kerralla. Ei se niin vaarallista ole jos ei aina muista, eikä sekään että siitä voi tulla itkua ja harmitusta. Nekin on asioita, jotka kuuluu elämään ja niitä pitää oppia käsittelemään.

Eihän ne lapset opi, jos me vanhemmat siloitellaan heidän tiensä sellaiseksi että koskaan ei tulisi harmeja ja mielipahaa.

Se ei toimi ja asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan: jos yhdellä on hienompi lelu kuin toisella, kukaan ei saa enää tuoda leluja. Eikö kannattaisi keskittyä opettamaan lapsille että jokainen lelu on yhtä hieno eikä sen arvoa määritä hinta, erikoisuus jne.?



Meillä kerättiin päiväkodilla rahaa teatteriin. Ensin oli puhe vitosesta per lapsi, silloin ei olisi tarvinnut kajota aiempiin säästöihin. Sitten osa naisista sai päähänsä että se syrjii niitä, joilla on useampi lapsi "eikä välttämättä varaa lippuihin". Kaikki puheet siitä, miten pienestä summasta oli kyse + vaihtoehdosta jäädä päiväkodille menivät ohi korvien ja niinpä kerättäväksi summaksi päätettiinkin 2€/PERHE. Tarpeetonta edes sanoa, mutta siinä ne säästöt menivät...ja tuli kiire kerätä uudet, rahoittajina tietty ne samat jotka olisivat maksaneet kerralla enemmän lipuista.

tyttöni vie jonkun tummaihoisen braz nuken, poika vie jonkun transformes robotin.

NO? MITÄ KANAHAUKKA parvi voi päätellä nyt sitten meidän perheen tulotasosta??????

HEHEHEHE!!! Kyllä on TYHMÄÄ porukkaa, ei voi kuin nauraa näille pumpulissa kasvattajille!!!

Ei ihme että suomessa ei ole enää kunnon nuorisoa kohta kun kasvatetaan kuplassa kakaroita, ei ihme kun elämä kolhii ja masentuu kun heräävät todellisuuteen.

Mutta ehkäpä sosioekonomisesti ns. paremmalla alueella ei sitten vain ole tarvetta mihinkään kilpavarusteluun tai lapsilla tarvetta esitellä niitä ison metelin saattelemana hankittuja kalliita leluja... Ei meidän tyttö tai kaverinsa edes tajua tehdä vertailuja lelujen rahallisen arvokkuuden mukaan vaan se uusin Barbie tai whatever on lapsen silmissä ihan samanarvoinen torilta ostetun kahden euron hyrrän kanssa - lapsille ne ovat kuitenkin samanarvoisia.

Aikuiselta se lelujen "hintalaputtaminen" on lähtöisin, ei lapselta.

Eli siis sun lasta harmittaa jos lelupäivä osuu vapaapäivään, lapsen vanhempana osaat varmaan kertoa tälle hölmölle että miksi ihmeessä?

en ollut tajunnutkaan, että Suomessa siis oikeasti todella on tuollaisia "ghettoalueita".

Meillä kerättiin päiväkodilla rahaa teatteriin. Ensin oli puhe vitosesta per lapsi, silloin ei olisi tarvinnut kajota aiempiin säästöihin. Sitten osa naisista sai päähänsä että se syrjii niitä, joilla on useampi lapsi "eikä välttämättä varaa lippuihin". Kaikki puheet siitä, miten pienestä summasta oli kyse + vaihtoehdosta jäädä päiväkodille menivät ohi korvien ja niinpä kerättäväksi summaksi päätettiinkin 2€/PERHE.

Vielä parempi olisi, jos leluja saisi ottaa joka päivä, eikä aamupiireissä tms. esiteltäisi leluja. Se että milloin tahansa saa tuoda leluja usein johtaa siihen, että lelujen näyttöarvo vähenee eikä kilpailua synny. Lelukilpavarustelu on usein seurausta just siitä että leluja saa tuoda vain kerran viikossa ja niihin kiinnitetään enemmän huomiota (aikuistenkin toimesta) kuin olisi suotavaa.



Kateuskasvatus ei ole pienten leikki-ikäisten asia päivähoidossa, eriarvoisuutta ei pidä lietsoa ehdoin tahdoin - ja vaikuttaa siten tarpeettomasti ryhmädynamiikkaan ja lasten roolien muotoutumiseen. Varhaiskasvatuksen tarkoituksena kun on kuitenkin auttaa lapsia sosiaalisten taitojen ja ryhmässä toimimisessa, ja kilpavarustelu heikentää tuon päämäärän toteutumista.

kilpavarustelua näkyykin. Ja juuri lasten äidit sitä harrastavat eniten. Ei niinkään lapset :)

lto-äitiysloma

Käsittääkseni mukavinta lapsesta on se, että istutaan rauhassa piirissä ja kukin saa omaan tahtiinsa kertoa omasta, itselleen tärkeästä jutusta ja siitä, miksi siitä tykkää. Niillä leluilla leikkiminen ei ole se juttu, vaan tuo tilanne joka myös meidän ujohkoa lasta on kovasti rohkaissut ottamaan osaa keskusteluun. Joskus mukana on ollut virttynyt pehmo, joskus barbie, joskus Mäkkärin Happy Mealista saatu krääsä. Ja näin myös muilla ryhmän lapsilla enkä ikinä ole kuullut tytön suusta, että hänen pitää saada jotain vain siksi, että muillakin on.

Mutta ehkäpä sosioekonomisesti ns. paremmalla alueella ei sitten vain ole tarvetta mihinkään kilpavarusteluun tai lapsilla tarvetta esitellä niitä ison metelin saattelemana hankittuja kalliita leluja... Ei meidän tyttö tai kaverinsa edes tajua tehdä vertailuja lelujen rahallisen arvokkuuden mukaan vaan se uusin Barbie tai whatever on lapsen silmissä ihan samanarvoinen torilta ostetun kahden euron hyrrän kanssa - lapsille ne ovat kuitenkin samanarvoisia.

Aikuiselta se lelujen "hintalaputtaminen" on lähtöisin, ei lapselta.

Eli siis sun lasta harmittaa jos lelupäivä osuu vapaapäivään, lapsen vanhempana osaat varmaan kertoa tälle hölmölle että miksi ihmeessä?

En ymmärrä, miksi teille on niin tärkeää että lapsi saa kerran kuussa/viikossa viedä omia lelujaan tarhaan? Oon käsittänyt, että siellä tarhassa on niitä leluja joilla leikkiä. Eli miksi ylipäänsä tarvitaan koko lelupäivää?? nimim. lapseton

Lapselle on tärkeä saada esitellä omaa leluaan kavereille, ja kertoa siitä. Ehkä sama juttu, kun aikuiset haluavat esitellä uutta autoaan, taloaan yms kavereille. -Eli päivastoin kuin vanha sananlasku sanoo : "Kell´onni on, se onnen kätkeköön."

En ymmärrä, miksi teille on niin tärkeää että lapsi saa kerran kuussa/viikossa viedä omia lelujaan tarhaan? Oon käsittänyt, että siellä tarhassa on niitä leluja joilla leikkiä. Eli miksi ylipäänsä tarvitaan koko lelupäivää?? nimim. lapseton

Lapselle on tärkeä saada esitellä omaa leluaan kavereille, ja kertoa siitä. Ehkä sama juttu, kun aikuiset haluavat esitellä uutta autoaan, taloaan yms kavereille. -Eli päivastoin kuin vanha sananlasku sanoo : "Kell´onni on, se onnen kätkeköön."

Lapsille se on kiva ja tärkeä päivä, mutta voin vain kuvitella miten surkeata on, kun vanhempi ei muistakaan lelupäivää!



Meillä on harvennettu jokaviikkoinen lelupäivä epäsäännölliseksi yhdeksi päiväksi kuussa. En tykkää.

Pojalla on lähinnä legoja eikä niitä voinut viedä sinne. Oli tosi hankala miettiä mitä hän voisi sinne viedä. Lelupäivä vaikka kerran kuussa olisi ihan ok.

Lapsijoukossa on aina niitä jotka saa AINA ne parhaat ja halutuimmat lelut ja sitten niitä jotka ei koskaan saa mitään tosi mageeta ja haluttua. Ei ole oikein tälläisiä lapsia kohtaan,että joutuvat tuntemaan "huonommuuttaan" muiden joukossa. Erityisesti kun lapsetkin alkaa olemaan tossa esim. eskari-iässä jo aika julmia toisiaan kohtaan. Ja kavereita aletaan valkaamaan ja toisia syrjimään just tollaisilla perusteilla.

Meillä on päiväkodissa kerran viikossa lelupäivä, joka kerta kysyn, että haluatko viedä jotain ja vastaus on en, molemmilta pojilta. Olisiko viime syksynä toinen halunnut viedä kerran hotwheels-autoja, mutta siinä se.

Voisiko myös päiväkodissa vallitseva asenne vaikuttaa siihen, miten lapset lelupäivän kokee? Itselläni on kokemuksia lelupäivästä 35 vuoden takaa ja silloin jäi tunne, että vain ne uudet ja erikoiset lelut esiteltiin piirissä tai hoitajat osoitti niihin kiinnostusta, muuten oli ihan sama mitä toi. Eli mieleen ei jäänyt toisten lasten reaktiot, vaan hoitajien. Että uutta ja ihmeellistä piti tuoda, jos halusi myös aikuisen ihastelevan lelua. Ja aikuisten huomiostahan siellä tarhassa myös taistellaan.

Mun omat on aina vieneet jotain tosi outoja virityksiä, siis tyyliin uimalasit tai joku itse tehty askartelu. Joskus sitten joku pikkuauto tai petsari.



Meillä on niin että omalla lelulla saa leikkiä, mutta osa pitää ihan lokerossakin. Ei siis mitään, että aamipiirissä jokainen vertailee lelujansa.

Toisilla se todellisuus hämärtyy. Minulle ihan sama, kuopukseni vei sinne yleensä kirjoja tai sitten jotain jännittäviä keppejä eikä kinunnut ikinä yhtään lelua. Vasta kouluikäisenä halusi esimerkiksi puhuvan ponin ja hamsterin, sitä ennen riittivät kirjat, muovailuvaha, kivet ja kepit ja muut oudot jutut.