Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tsempatkaa, että en kävele onneni ohi. Saatte kutsut häihin, jos keksitte ratkaisun.
31.01.2012 |
Ongelma on tämä. Löysin oikein mukavan heppulin vajaa vuosi sitten. Hän tekee työtä etänä kotoaan ja on lapseton eli on yksin päivät pitkät. Minä taas käyn palkkatyössä ja minulla on paljon hulinaa, vilinää ja vielä lapsi, jonka elämässä pitää säätää ja häseltää ja tietysti osallistua kaikkeen.
Meillä on miehen kanssa välimatkaa 350 km ja näemme suunnilleen kerran kolmessa viikossa. Iltaisin kun mulla on omaa aikaa puolituntinen, kun lapsen on saanut nukkua, hän haluaa puhua puhelimessa. En vain jaksa enää siinä vaiheessa puhua puhelimeen… Yleensä vielä keskustelun taso on hänen harrastuksensa, päivän kulku, sää ja auto tai moottoripyörä. Minua ei kiinnosta niistä mikään. Yleensä vain sanon, jaa, hmmh, joo. Aha.
Suhde ei kehity mihinkään ja alan olemaan hermoromahduksen partaalla. Minä haluaisin kirjoitella enemmän vaikka meiliä, ja että hän tulisi facebookkiin leikkimään. Tykkään molemmista ja töissä on aina aikaa muutamalle riville. Hän taas ei halua kirjoittaa tai tulla facebookkiin.
Minusta olisi mukavaa, jos saisimme jotenkin tätä juttua eteenpäin, mutta tämä turhan paskan jauhaminen saa minut hulluksi. Eilenkin sanoin lopulta vain, että tää ei nyt toimi, koska en jaksa puhua ja hän sanoi, aha ja sanoi hyvää yötä ja sulki puhelimen.
Kun tapaamme meillä on ihan älyttömän mukavaa ja kivaa.
Kommentit (7)
Muuttaminen ei valitettavasti ole optio. Hänen työnsä nyt vaan on siellä kaukana, eikä kumpikaan ole vielä valmis muuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mies tekee töitä etänä kotonaan. eikö hän voisi vierailla useammin sinun luona ja tehdä sinun luona niitä töitä. näin saisitte enemmän aikaa toisillenne ja näkisitte miten tiivimpi yhdessä olo lähtee sujumaan.
että teillä ei ole yhteisiä intressejä. Toinen haluaa jutella iltaisin ja toinen ei - ja se on etäsuhteessa ainoa asia, jolla suhdetta voi ylläpitää. Minusta on utoa, ettet halua jutella... Itse olen etäsuhteessa ja puhumme päivittäin.
Ehkä voisitte puhua asiasta avoimesti ja neuvotella jonkin ratkaisun. Voisit koittaa löytää itsestäsi sen puheluista nauttivan ihmisen, mies voisi tulla vastaan ja antaa Facebookille tilaisuuden - vaikka sitten valeprofiililla. Toisaalta ymmärrän, jos hänestä ei ole hengaamaan siellä, kaikille se ei sovi. Itse en myöskään tykkää kirjoittaa, joten ymmärrän miestäsi.
Pitäkää skypeä auki ja lähetelkää toisillenne satunnaisesti viestejä. Soitelkaa illalla lyhyesti, puhukaa pidempään jos juttua riittää.
hetkeä, joka mulla on kun lapsi on nukahtanut. Se on mun päivän ainoa hetki, kun kukaan ei vaadi mitään, ei puhua pälpätä ja saan olla ihan hiljaa.
Olen puhunut tästä miehelle useaan otteeseen, se ei tunnu häntä kiinnostavan, että sitä en ole valmis uhraamaan enää.
Yritän pitää puhelut lyhyinä, mutta hänellä on aina niin paljon asiaa, että ei ne vaan pysy lyhyinä. Yleensä minä kuuntelen, hän puhuu.
Ehkä meillä ei tosiaan ole riittävästi yhteistä? Minua kiinnostaa paljon monipuolisemmin asiat, mutta häntä ei.
ap
Mitäs jos soittelisitte vain silloin tällöin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette vaan ole samalla tasolla. Ja kumpikaan ei halua tehdä elettäkään toisen eteen. Paska, niitä häitä ei taida tulla, olis ollut kiva päästä, kun en ole käynyt kovin monissa.
Alue: Aihe vapaa
että tuo välimatka tekee asiat hankalaksi, kuten monella muullakin. Eroahdistusta. Muuttakaa lähemmäksi toisianne. =) Tuleeko nyt kutsu häihin?