Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsellista loukkaantua?
30.01.2012 |
Mies ei edes muistanut viikonloppuna ollutta hääpäivää. En ole sanonut mitään, en kiukutellut tms. Mutta mielessäni olen loukkaantunut. Tulee väkisinkin mieleen että näinkö paljon tää liitto tuolle merkkaa, eli ei yhtään mitään.
Kommentit (19)
Ehkä miehesi tosiaan unohti. Kysy häneltä, muistaako hän, koska menitte naimisiin. Jos hän ei sitten piittaa yhtään ohi menneestä hääpäivästä, saat jo loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinä sitten teit hääpäivänne eteen?
Tasa-arvo toimii katsos toiseenkin suuntaan, kultaseni...
Turhaan leikit prinsessaa pikku nenäsi pystyssä.
Ja oikein odotat että pääset pihtaamaan kun seuraavan kerran miehesi tekee pillua mieli!
hääpäivä,mutta useampana vuonna meistä ei kumpikaan ole muistanut hääpäivää!
eli ei sitä nyt niin vakavasti piä ottaa..
suunnitella sen päivän ohjelma,jos esim mennään syömään tms.MIten sinä huomioit miestäsi hääpäivänä,vai onko se vain sen miehen homma?
sinä sitten teit hääpäivänne eteen?
Tasa-arvo toimii katsos toiseenkin suuntaan, kultaseni...
Turhaan leikit prinsessaa pikku nenäsi pystyssä.
Ja oikein odotat että pääset pihtaamaan kun seuraavan kerran miehesi tekee pillua mieli!
Mies on ollut se joka viis välittää, hyvä jos on vaivautunut edes mukaan siihen mitä olen järkännyt.
Nyt ajattelin kokeilla että muistaako tuo edes, no, ei muistanut. En tiedä että onko sekään tasa-arvoa, että se olen AINA minä joka järkkään ja muistan ja toista ei edes se kiinnosta. Ja minä en edes olis tarvinnut kuin se että huomaa sen päivän, en lahjaa enkä muuta.
Mutta tietenkin, minun vikanihan tämä on :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suunnitella sen päivän ohjelma,jos esim mennään syömään tms.MIten sinä huomioit miestäsi hääpäivänä,vai onko se vain sen miehen homma?
jne. mutta vastaus on ollut että päätä sinä, keksi sinä, aivan sama... Ja mua nyt vaan ärsyttää olla aina se joka järkkää, toinen vois edes teeskennellä kiinnostusta, edes yhden kerran. Mut joo, mun vika, ostan huomenna miehelle hääpäivän kunniaksi lahjan.
oisit sanonut iloiseseti että "Hyvää hääpäivää, kulta!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja melkein alusta alkaen KUMPIKAAN ei ole muistanut hääpäivää kuin vasta about viikko jälkeen päin.
Eli minusta kyse on pitkälti siitä, miten miehen kotona on ollut tapana hääpäiviä juhlistaa (=kokeeko siis sen tärkeäksi vuosipäiväksi) ja siitä, tietääkö asian olevan SINULLE tärkeä.
Ja hei ap, miksi sinä et muistanut miestä hääpäivänänne? Ei se ole mikään "muista kiittää vaimoa" -päivä, kyllä sinun olisi ihan yhtä hyvin "kuulunut" muistaa miestäsi.
no se luulee nyt samaa susta: et muistanut
oisit sanonut iloiseseti että "Hyvää hääpäivää, kulta!"
Päätin sitten minäkin lopettaa, turhaahan se onkin, kun itselle tulee vaan paha mieli. Ehkä tähän tottuu parin kerran jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me muistuttelemme miehen kanssa toisiamme hääpäivästä, olemme olleet kohta kymmenen vuotta naimisissa. Parina vuonna kumpikin on unohtanut hääpäivän. Muistaessamme järjestämme aina jotain kivaa yhdessä hääpäiväksi! Ethän sinäkään nyt miehen näkökulmasta muistanut ollenkaan hääpäiväänne. Miksi sen pitäisi olla vain mies, joka onnittelee ja lahjoo sinua? Onhan se yhtä lailla hänen juhlapäivänsä. Olisit leiponut kakun ja tehnyt kivan päivällisen ylläriksi, niin mies olisi viimeistään silloin huomannut, mikä päivä on. Ja ehkä kipaissut kioskille ostamaan kukkapuskan ja konvehteja, tai ainakin onnitellut ja pussannut. Ja kaikki olisi mennyt hienosti.
ja melkein alusta alkaen KUMPIKAAN ei ole muistanut hääpäivää kuin vasta about viikko jälkeen päin.
Eli minusta kyse on pitkälti siitä, miten miehen kotona on ollut tapana hääpäiviä juhlistaa (=kokeeko siis sen tärkeäksi vuosipäiväksi) ja siitä, tietääkö asian olevan SINULLE tärkeä.
Ja hei ap, miksi sinä et muistanut miestä hääpäivänänne? Ei se ole mikään "muista kiittää vaimoa" -päivä, kyllä sinun olisi ihan yhtä hyvin "kuulunut" muistaa miestäsi.
olettaa että myös minua muistetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei varmasti ole sitä ilkeyttään tehnyt vaan ei vaan pidä sitä niin merkittävänä kuin sinä. Oletko koskaan selkeästi sanonut mitä haluaisit, että hän tekisi hääpäivän suhteen, vai vaan itse tehnyt ja olettanut, että hän siitä tajuaa? Ja jos olet aina tähän asti tehnyt, niin olitko nyt ilmoittanut, ettet aio tehdä mitään, kun varmaan olettaa, että' taas hoidat asian...
Meillä kanssa ollaan molemmat usein unohdettu, sitten on kalenteriin merkattu ja yhdessä aina joku aika etukäteen juteltu ja yhdessä mietitty miten halutaan päivää juhlistaa, mitä tehdä.
Kyllä tuosta saa loukkaantua. Eihän naimisiin meno ole mikään pikkujuttu. Mut tuollaisia miehet on, niiden mukavuusalue on todella kapea, eikä siihen kuulu kuin minimimäärä toisten ihmisten huomioimista. Toi sun miehen unohdus kuuluu samaan sarjaan kuin se, ettei miehet lähetä joulukortteja/kortteja ylipäänsä, eivät muista toisten merkkipäiviä ja ovat hirvittävän vaivautuneita sellaisista pienistäkin asioista, kuin että jouluna tehdään perinteisiä juttuja. Se vaan on miesten ja naisten ero, että miehet saa iloa siitä että heidän ei tarvitse miettiä muita ihmisiä, ja naiset saavat iloa siitä että voivat huomioida muita ihmisiä.
Mun mies on näppärä tekniikassa. Hänelle ei olisi homma eikä mikään pistää puhelimeen muistutus hääpäivästä. Hän ei tee sitä, koska hän ei halua. Hän on sillä tavalla vielä aika lapsellinen, että tekee vain asioita joita itse haluaa tehdä. En mä usko että hän tulee koskaan hirveästi muuttumaan.
Mut vastaus kysymykseen; saat, saat olla loukkaantunut. Sun mies on normaaliälyinen, hänellä on normaali muisti. Hän "unohti" koska ei vaan viitsi viettää hääpäivää, ja toivoo että sinä et nostaisi asiaa esille. Jos nostat, hän todennäköisesti syyllistää sinua ja antaa ymmärtää, että hössötät turhasta ja olet rasittava. Se on laiskojen miesten ikiaikainen keino päästä pälkähästä; olla niin aggressiivinen ja syyllistävä, että nainen vetäytyy ja syyllistyy ja antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja melkein alusta alkaen KUMPIKAAN ei ole muistanut hääpäivää kuin vasta about viikko jälkeen päin. Eli minusta kyse on pitkälti siitä, miten miehen kotona on ollut tapana hääpäiviä juhlistaa (=kokeeko siis sen tärkeäksi vuosipäiväksi) ja siitä, tietääkö asian olevan SINULLE tärkeä.
toivoo jotain, jota itse pitää tärkeänä. MINÄ en vaimona muista koskaan hääpäivää, mies joskus. Ei vaan ole omassa suvussani ollut mikään kummoinen merkkipäivä.
Me muistuttelemme miehen kanssa toisiamme hääpäivästä, olemme olleet kohta kymmenen vuotta naimisissa. Parina vuonna kumpikin on unohtanut hääpäivän. Muistaessamme järjestämme aina jotain kivaa yhdessä hääpäiväksi! Ethän sinäkään nyt miehen näkökulmasta muistanut ollenkaan hääpäiväänne. Miksi sen pitäisi olla vain mies, joka onnittelee ja lahjoo sinua? Onhan se yhtä lailla hänen juhlapäivänsä. Olisit leiponut kakun ja tehnyt kivan päivällisen ylläriksi, niin mies olisi viimeistään silloin huomannut, mikä päivä on. Ja ehkä kipaissut kioskille ostamaan kukkapuskan ja konvehteja, tai ainakin onnitellut ja pussannut. Ja kaikki olisi mennyt hienosti.
Kun minä muistan ja onnittelen niin se mutisee jotain ja häipyy paikalta. Aiempina vuosina olen tehnyt tuon mitä mainitsit, hyvää ruokaa ja täytekakun ja MITÄÄN en saanut. Ei onniteltu, ei pussattu. Kukkia en edes odota, saati lahjaa. Vaivalla edes pöytään pääsi, kakkua otti pienen palan ja sitten äkkiä takas tietokoneelle. Minä ja lapset jäätiin pöytään kuin nallit kalliolle.
Nyt mua alko vituttaa vaan enemmän, kun täällä koko ajan hoetaan vaan että MITEN SINÄ MUISTIT MIESTÄSI ja olisit tehnyt sitä ja tätä. Vitut, on ihan sama mitä mä teen kun toista EI kiinnosta. Kyllä teilläkin kuulkaa pikkuhiljaa alkas kyllästyttää viettää hääpäivää täysin yksipuolisesti.
Kuinka monta vuotta mun kuuluu muistaa miestä ennenkuin voin vaatia tai
ja melkein alusta alkaen KUMPIKAAN ei ole muistanut hääpäivää kuin vasta about viikko jälkeen päin. Eli minusta kyse on pitkälti siitä, miten miehen kotona on ollut tapana hääpäiviä juhlistaa (=kokeeko siis sen tärkeäksi vuosipäiväksi) ja siitä, tietääkö asian olevan SINULLE tärkeä. Ja hei ap, miksi sinä et muistanut miestä hääpäivänänne? Ei se ole mikään "muista kiittää vaimoa" -päivä, kyllä sinun olisi ihan yhtä hyvin "kuulunut" muistaa miestäsi.
olettaa että myös minua muistetaan?
"minulle hääpäivä on tosi tärkeä juttu ja loukkaannun, koska minusta sinä viis veisaat hääpäivästämme, ihan kuin sinulle avioliittomme olisi yhdentekevä".
Ota huomioon, että miehesi todennäköisesti ajattelee sinun hössöttävän asiasta, koska asia on sinulle tärkeä ja se riittää sinulle - etkä kaipaa häneltä sen kummempaa reagointia. Miehet eivät vaistoa tai lue rivien väleistä, joten ÄLÄ OLETA yhtään mitään.
Miehelle rakkautta on se, että he hakevat vaimon kotiin töistä, kun sataa. Tai korjaavat vaimon pyörän lampun. Tai lämmittävät saunan lauantaina.
Vaimolle on tärkeää, että mies tuo kukkia äitienpäivänä ja suklaata synttäripäivänä ja vie syömään hääpäivänä.
Noin siis karrikoiden, ihmiset ovat tietenkin yksilöitä ja kunkin oman lapsuuskodin perinteet vaikuttavat tosi isosti siihen, mitä he itse aikuisina pitävät tärkeänä ja juhlan väärtinä.
en muistaisi edes omaa syntymäpäivääni jollei se sattuisi olemaan uudenvuodenaattona.
hääpäivä,mutta useampana vuonna meistä ei kumpikaan ole muistanut hääpäivää!
eli ei sitä nyt niin vakavasti piä ottaa..
Meillä me molemmat unohdimme jopa ensimmäisen hääpäivän =D
joka ei sitä huomaa. joskus menee vuosia, ettei kumpikaan.
aivan sama.