Liitoskivuista tietävät apua kiitos =(

ihan alavatsan seudulla?



Kummallista kun kävelee tai kumartuu niin oikealla puolella lähellä nivusta mutta kuitenkin ihan kuin vatsassa niin tuntuu melko kovaa vihlontaa =(

ihan alavatsan seudulla?

ja lisäksi häpykummun päällä, esim. kämmenellä painaminen kummun päältä voi saada ärräpäät lentämään. Kävellessä voi tuntua siltä, kuin survottaisin valtavan isoa, tylppää metallitolppaa alapäästä läpi. Kipu on jotain ihan järkyttävää ja pahimmillaan 24/7 ja niin pahaa, ettei tosiaan kykene kävelemään edes vessaan pissalle.

Jatkui synnytyksen jälkeenkin joskus harvoin kun käveli pitkää lenkkiä. Nyt rv 7 ja huomaan että rasituksesta kipuilee. Ei tunnu lantioissa tai lonkissa vaan jossain tosi alhaalla ihan haarojen välissä. Ekassa kaikista pahinta oli istumisen jälkeinen kävely. Mutta pääsin sentään juuri ja juuri kävelemään : D

Varasin yöksi sänkyyn imetystyynyn jalkojen väliin pitämään kylkiasennossa päällimmäistä jalkaa ja samalla lonkkaa suorassa. Sängyssä oli myös pitkä vyö, jonka ujutin jalkapohjan alle, jotta sillä päällimmäistä jalkaa nostaen saatoin kääntää kylkeä tai nousta ylös vessaa varten. Harjoittelin liikkeitä päiväsaikaan, jotta löysin ne vähiten kipua aiheuttavat tavat.



Päiväsaikaan jäin jumiin aina kun nousin tuolilta ylös. Asettelin ensiksi niveliäni paikoilleen ja sitten sipsuttelin pienin askelin huonekaluista tukea ottaen esim vessaan.



Onneksi kipuni hellittivät loppuraskaudessa, kun vauvan pää painui alas lantioon tukemaan liitoksiani paikoilleen.



Kärsivällisyyttä sekä mietintää myssyyn, että miten satuttaisit itseäsi vähiten.



Loppuraskaudessa tein jopa pieniä kävelylenkkejä ulkona ja ne saattoivat auttaa kipuihinkin, mutta silloin kun kivut olivat pahimmillaan, yritin liikkua mahdollisimman vähän.

lapset pitkällä ikäerolla ja molemmissa tosi vaikeat liitoskivut. Tämä kakkonen oli vielä pahempi kuin se eka, onhan tässä ikää enemmän plus se ekan kantaminen ja synnyttäminen on varmasti jättänyt jälkensä. Eipä tuohon lääkäreillä ollut mitään apua tarjota. Sairaslomaa kirjoittivat, sain kyynärsauvat ja pyörätuolin ja lopuksi todella vahvoja särkylääkkeitä, että pääsin vessaan. Vaihtoehtona olisi varmaan ollut joutua osastolle katetriin. Kuulemma olisin voinut saada autoon väliaikaisen invatunnuksen, mutta oloni kyllä pahenin niin nopeasti, että ei mihinkään kauppaankaan kyllä ollut asiaa. Kotona olin, kärvistelin. En todellakaan tiedä, kykenisinkö kestämään kolmatta raskautta. Sekä henkisesti että fyysisesti vähän liian kova pala.

eli ensimmäisen kanssa ei mitään vikaa, toisen kanssa lonkat jumitti jos makasin selällään jalat suorana ja lopuksi alkoi painamaan häpyluuhun, no kolmas ja viimeinen, alkoi hyvissä ajoin huono kävely, paikat kipeänä ja hyvä kun pääsi liikkumaan, silloin ajattelinkin että ei enään neljättä jos vielä kipeempi olisin!!! ;) tuttua juttua, tsemiä vaan!

kanssa tosi pahat liitoskivut molemmista. ekasta taisi olla pahemmat. Jouduin kulkemaan muutamia viikkoja kävelysauvoillakin, koska en pystynyt varaamaan toiselle jalalle lainkaan, kun häpyliitokseen sattui niin maan perkuleesti.



Myös kyljellään makaaminen ja kyljen vaihto oli TUSKAA.



helpotti vasta pari kk synnytyksen jälkeen

Mulla ollut tässä raskaudessa muutenkin kaikkia tyhmiä pikku vaivoja koko ajan, vuotoa ekat 8 viikkoa, pahoinvointia, kauheeta väsymystä ja migreeniä joka viikko...



Kahdesta aiemmasta ei muuta kuin ekasta migreeniä ja toisesta ne liitoskivut mutta ei kuitenkaan niin pahat ettenkö olisi pystynyt töissä käymään, nyt pelkään sitä että joudun sairaslomalle jossain vaiheessa koska ei oikein olisi siihen mahdollisuuta, tietysti siinä tilanteessa ei parane ajatella kuin itseään mutta...



Niin muuten, olen huomannut senkin kun joudun työssäni välillä pitkän aikaa istumaan että alkaa nuo häpyluut sattumaan/puutumaan...



ap

Kärsin kyllä liitoskivuista, mutta en ollenkaan tuossa määrin! Viikkoja jo 30 niin tuskin noin pahoiksi ehtivätkään :)



Yrittäkää jaksaa! Noissa vaivoissa on se hyvä puoli, että tietää niiden joskus loppuvan!