Loukkaannutko, jos hyvä kaverisi ei tarjoa minkäänlaista

sitä että sinä kaipaisit jotain tukea/tavaraa. Ne omat lapset vie niin ajatukset ja ajan.



Minä en ainakaan anna kenellekään vauvantarvikkeita, koska siinä on niin hirveä rumba; ensin ne pitää ottaa esille sieltä varaston kätköistä, sitten kaveri valkkaa niistä ne jotka haluaa, ja sitten ne loput pitää taas laittaa jonnekin varastoon/myyntiin/kierrätykseen. Pienten lasten vaatteet ei mitään mansikoita maksa, jokaisella on rahaa ostaa ne itse. Mä mieluummin myyn ne kaikki tai annan kierrätykseen, kun alan säätämään jonkin noin ei-tärkeän asian kanssa.

eikä ole tapana käydä "muistamassa" raskaanaolevaa erikseen.

.

ihan oikeesti luulin olevani maailman napa. Eihän siinä mitään pahaa. Mutta ole onnellinen raskaudestasi, juttele avoimesti fiiliksistäsi. Sulla on asiat hyvin, ei huonosti !



Kysy, voitko olla kaverillesi vaikka lastenvahtina, kun voit samalla harjoitella ! Siitä se lähtee, luonteva yhteys. Oikeesti äitinä, varsinkin useamman lapsen, oleminen, on tosi paljon työllistävämpää kuin sen ykkösen odottelu. JOten voi olla että tukea kaivattaisiin toisessakin suunnassa.

Mä olen varmaan myös ollut jotenkin huonotapainen ja loukannut ihmisiä tietämättäni. Ei ole tullut mieleenkään että pitäisi tarjota hoitoapua ennen kuin lapsi on edes syntynyt...

Minä haluan joskus vielä yhden lapsen ja haluan säilyttää vauvan tavarat tätä tarkoitusta varten. Ja sitten, kun en enää lapsia saa, myyn tavarat. Olenhan itsekin maksanut niistä sievoisen summan. Eräs tuttu suuttui aika helkkaristi, kun en antanut hänelle vauvan tavaroita em. syistä. Olen kuulema itsekäs ja nipo.



Vaikka minulla onkin lapsia, se ei tarkoita, että viihtyisin muiden lasten kanssa. Minusta on äärimmäisen stressaavaa jos joudun hoitamamaan hetkenkin vierasta lasta. En siis tule apuani asiassa koskaan tarjoamaan, äärimmäisessä hädässä voin ystäväni lapsia hetken katsoa, mutta en todellakaan mielelläni.

Johan on maailman kirjat seksin jos joku tarvii jotain helvetin tukea tai apua jos saa lapsen!!!

Ei saakeli sentään!!



Sen vielä ymmärrän jos on yksinhuoltaja ja on menossa synnyttään eikä ole ketään joka hoitaisi vanehmpia lapsia että silloin kaipaisi apua, mutta en muuten.



Mä oon ainakin joutunu(?) pärjään muksujeni kanssa niin odotusaikana kuin synnytyksen jälkeen. N sen verran sain apua kaverilta joka sattu oleen mun mukana että kun lapsivesi meni ja oli ihan järjettömiä supistuksia niin kaveri ajo mun auton mun puolesta kotiin ja mä istuin vaan kyydissä.

Mä lähdin seuraavana päivänä töihin kun olin kotiutunu lapsen kanssa. Ja lapsi oli mukana jo töissä kun oli vasta 2 viikkonen.

Siitä lähdetään että jokainen miettikööt etukäteen ja kantakoot ristinsä ellei ympärillä satu oleen auttavia käsiä.



Helena

Jos kaverilla on itsellään kaksi lasta (miten pientä?), ei hän tarjoudu auttamaan ap:n vauvan hoidossa etukäteen, koska ei tosiaankaan tiedä voiko toteuttaa lupaustaan. Kyllä omissa lapsissa riittää hoitamista! Ihan oikeasti! Voihan sitä kaikenlaista lupailla, mutta hieman liikaa vaadittu varsinkin, jos ap:n muu verkosto on jo auttamistaan etukäteen tarjonnut.



Ekaa vauvaa odottavat luulevat, että kavereilla on kaapit täynnä heille varattuja vauvantarvikkeita. Totuus on, että tässä välissä on ehtinyt syntyä jo monta vauvaa ja kaikki pois annettava on annettu. Jotain juttuja myydään, koska hankintahinta on ollut korkea. Joitakin säästetään omaa mahdollista kolmatta lasta varten. Joistakin jutuista taas ei vaan halua luopua.



Itse en vaan jaksaisi enää hoitaa muita kuin omia lapsiani, vaikka lapseni ovat jo koululaisia. On työ, kotityöt, lasten harrastukset ja omat harrastukset. Näistäkin jää koko ajan jotain pois, kun ei ehdi. Missä välissä sitä sitten hoitaisi toisten lapsia, sellaisia, jotka eivät ole omien lasten kavereita ja mene siinä sivussa...?



On olemassa MLL:n lastenhoitajat jne., joita voi palkata, jos lähipiiri ei voi tarjota apuaan.

Tarjota apua. Itse asiassa täytyy sanoa, että kolmannessa raskaudessa mun kaikki hyvät kaverit (joita on tyyliin pari) eivät ole edes nähneet tätä nuorinta. Niukin naukin tapasin heitä yhden kerran raskaana ollessani.

Eihän se ole vielä syntynytkään...



Ja voi olla, että hän kahden lapsen äitinä kokee, että ei ehdi tai jaksa kovasti olla sinun, yhden lapsen äidin apuna. Tilanne oli siis eri silloin, kun sinä olit vielä lapseton.



Ostitko sinä aikanasi paljonkin tavaroita tuolle ystävällesi? Hän on maksanut lastensa romppeista aika lailla ja suunnittelee ehkä säästävänsä muistoina joitain ja myyvänsä loput. Tarvitsee kumminkin rahaa lastensa uusiin vaatteisiin ja tavaroihin, ei se rahanmeno lopu vauvaikään.



Sinuna odottaisin, miten hän suhtautuu sitten, kun lapsesi on syntynyt. Mitäpä sitä kauheasti apua tarjoamaan ennen kuin mitään tarvitaan!

Miksi Sinun pitäisi saada hänen lastensa vanhat vaatteet / tavarat?



Jos hän on vaatteet / tavarat itse hankkinut, kai hän saa tehdä niillä mitä haluaa.



Minä olin aikanaan avulias ja kiltti ja annoin / lainasin myin / sisarelleni lastenvaatteita ja tavaroita. Itse en saanut keneltäkään yhtään tavaraa / vaatetta. En edes lahjaksi. Kaikki ostin itse omilla rahoillani.



Sisareni oli pohjaton kaivo. Kaikki vaan hänelle. Tavarat joiden lainaamisesta oli sovittu, jäivät palauttamatta. Tavarat joista sovittiin, että hän ostaa meiltä, jäivät maksamatta.



Olin liian kiltti enkä pitänyt puoliani. Kyllä tuli hyväksikäytetty olo.



Ei varmaankaan tarvitse mainita, että emme ole juurikaan enää tekemisissä sisareni kanssa.

on ihan normaaleja asioita, eikä jotain sellaista, että pitäisi soittaa hälytyskelloja ja pyörittää räikkää, niin kuin sinä tunnut ajattelevan.

äitinä en millään jaksa hoitaa kevereitteni/ystävieni lapsia. Vaatteet ja tavarat on kyllä annettu pois kun niitä emme itse enää tarvitse mutta eihän niitä nyt ksikille ystäville riitä annettavaksi. Ilotsen toki ystvieni kanssa heidän raskauksistaan ja lapsistaan.

Miks oisin ku tarviin niitä kuitenkin ite vielä joskus, ja jos sulla on ennestään jo lapsia niin mitä sä vielä sit tarvisit? Eiks sulla kuitenkin oo jo edellisille lapsille hankittu vaatteet yms?



Eikä mun mielestä ole toisten velvollisuus huolehtia sun lapsista millään tavalla, sinä ne olet itse halunnut hankkia.



Anteeks nyt vaan mutta mulle ei oo koskaan tullut tollanen ees mieleen et pitäs kavereille alkaa osteleen ja raahamaan tavaraa kun ne alkaa odottaa lasta.



Siis joo kyllä mä oon ilmottanut että meiltä saa vaunut lainaksi jos kelpaa ja olen toiselle ystävälle myynyt sängyn kun itse ei sitä enää tarvittu.



Mutta kaikki eivät halua luopua tavaroistaan tai antaa ilmaseks pois.

Miks oisin ku tarviin niitä kuitenkin ite vielä joskus, ja jos sulla on ennestään jo lapsia niin mitä sä vielä sit tarvisit? Eiks sulla kuitenkin oo jo edellisille lapsille hankittu vaatteet yms?



Eikä mun mielestä ole toisten velvollisuus huolehtia sun lapsista millään tavalla, sinä ne olet itse halunnut hankkia.



Anteeks nyt vaan mutta mulle ei oo koskaan tullut tollanen ees mieleen et pitäs kavereille alkaa osteleen ja raahamaan tavaraa kun ne alkaa odottaa lasta.



Siis joo kyllä mä oon ilmottanut että meiltä saa vaunut lainaksi jos kelpaa ja olen toiselle ystävälle myynyt sängyn kun itse ei sitä enää tarvittu.



Mutta kaikki eivät halua luopua tavaroistaan tai antaa ilmaseks pois.

Miks oisin ku tarviin niitä kuitenkin ite vielä joskus, ja jos sulla on ennestään jo lapsia niin mitä sä vielä sit tarvisit? Eiks sulla kuitenkin oo jo edellisille lapsille hankittu vaatteet yms?



Eikä mun mielestä ole toisten velvollisuus huolehtia sun lapsista millään tavalla, sinä ne olet itse halunnut hankkia.



Anteeks nyt vaan mutta mulle ei oo koskaan tullut tollanen ees mieleen et pitäs kavereille alkaa osteleen ja raahamaan tavaraa kun ne alkaa odottaa lasta.



Siis joo kyllä mä oon ilmottanut että meiltä saa vaunut lainaksi jos kelpaa ja olen toiselle ystävälle myynyt sängyn kun itse ei sitä enää tarvittu.



Mutta kaikki eivät halua luopua tavaroistaan tai antaa ilmaseks pois.

Ihmisiä nyt on erilaisia ja ihmistyyppejä. voihan se AP olla, että ystäväsi on mieltänyt sinut lokiksi....annat bodyn lahjaksi ja vastalahjaksi tyhjennät koko asunnon?



Tai oletko nirso? Tiedän pari jotka vaativat vaatteita ja sitten kun niitä vie niin hyi hyi hyi...siis hyi mikään ei kelpaakkaan?

Sitä paitsi meillä neljäs tulee vasta 4 kk, joten ei ole tullut jaeltua juurikaan leluja, tavaroita tai vaatteita kenellekää, kun oman perheen lapsiluku ei ole vielä ollut täynnä.

äitinä en millään jaksa hoitaa kevereitteni/ystävieni lapsia. Vaatteet ja tavarat on kyllä annettu pois kun niitä emme itse enää tarvitse mutta eihän niitä nyt ksikille ystäville riitä annettavaksi. Ilotsen toki ystvieni kanssa heidän raskauksistaan ja lapsistaan.

apua ja tukea, kun itse odotat lasta? Itsellään on lapsia, eikä uusia tulossa, mutta mitään tukea ei tarjoa. Ei hoitoapua, ei tavaroita, vaatteita eikä tarvikkeita. Onko se jonkinsorttista "vinoilua"? Minusta se nyt vain ei ole maan tapa, yleensä äidit auttavat toisiaan, ja niin kaikki muutkin kaverini ja suunnilleen naapuritkin ovat tarjoutuneet jollain lailla tukemaan meitä uudessa elämänvaiheessa. KUin myös itse olen pyrkinyt muistamaan heitä, jotka odottavat lapsia, esim tätä kaveriani.

Siis kaikkien pitäisi heti olla sun palvelijoina, kun vihjaisetkin raskaudesta? Ja sulle pitäis sitten antaa ilmatteeksi kaikki? Kuules tyttö, eiköhän sun kaveris saa ihan ite päättää kenelle ne lelut yms. antaa.

Herran tähden miten ahne ja itsekäs sinä olet!!

Muistan hyvin, miten pari lapsetonta ystävää tykkäsi käydä joskus "hoitamassa" vauvaa, ja kivahan se oli. (Mä tosin imetin pitkään, joten hoitoapu oli sitä, että istuivat meillä muutaman tunnin, pitivät vauvaa sylissä ja vaihtoivat vaippaa tms.)



Kun ystävät alkoivat saada lapsia, en KOSKAAN tarjoutunut hoitoavuksi. Mulla oli itsellä kolme alle 4-vuotiasta mukulaa, joten ei tullut mieleenkään, että olisin ottanut siihen vielä lisälapsen!



Ehkä olin sitten jonkun ystäväni mielestä kamala ihminen - tai sitten he ymmärsivät...

Muistan hyvin, miten pari lapsetonta ystävää tykkäsi käydä joskus "hoitamassa" vauvaa, ja kivahan se oli. (Mä tosin imetin pitkään, joten hoitoapu oli sitä, että istuivat meillä muutaman tunnin, pitivät vauvaa sylissä ja vaihtoivat vaippaa tms.) Kun ystävät alkoivat saada lapsia, en KOSKAAN tarjoutunut hoitoavuksi. Mulla oli itsellä kolme alle 4-vuotiasta mukulaa, joten ei tullut mieleenkään, että olisin ottanut siihen vielä lisälapsen! Ehkä olin sitten jonkun ystäväni mielestä kamala ihminen - tai sitten he ymmärsivät...

lapsettomat ilmaiseksi hoitoavuksi itsellesi 24/7 niinkö? Jos apua halusit niin ei sitten tullut mieleesi mainita sitä heille? Katsos, kun lapseton ei tajua tällaisia asioita, kun heillä ei niitä lapsia ole. Sitten julistat täällä marttyyrinä kun hekään eivät auttaneet niin sitten en minäkään auta.

Et ole kamala ihminen; olet vain hyvin itserakas, joka odottaa, että sinua palvellaan koko ajan, ja ajatuksiasi luetaan.