Lue keskustelun säännöt.
Yli 30-vuotiaat sinkut ovat uskomattoman naiiveja
29.01.2012 |
ja huomaa kyllä että koko elämä on pyörinyt vain omien juttujen ympärillä.
Kommentit (25)
Tosin, tiedän kyllä perheellisiäkin tampioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet tietysti aivan eri asioita kokenut kuin vailla parisuhdetta ja omaa perhettä eläneet.
(itsekseni siis) miten ikääntyvät sinkut jaksavat roikkua baareissa. Ymmärrän 20-vuotiaiden kohdalla asian hyvin, en enää 30-vuotiaiden. Eiköhän järkikin sano ettei baarista fiksua loppuiän elämänkumppania löydy...
Olin peräti 27 ennen kuin aloin pitkästä aikaa seurustelemaan tosissani.
Kun lapsi oli tulossa oli vaikea suhtautua ilman katekruutta siihen että ei päässytkään enää niin vain lähtemään sinne minne halusi. Olin tosi monta vuotta sinkkuna enkä kelpuuttanut ketö tahansa miestä elämääni.
Nyt kuitenkin pahin ohi ja osaan jo nauttia ihan tavallisesta perhearjesta. Vaikkakin vielä joskus tuntuu että olisipa kiva vain lähteä yksin viihteelle. No en sitä suin surminkaan tekisi ihan tuosta vain.
Mutta missään nimessä en enää kaipaa sinkkuaikoja. Se oli kuluttavaa aikaa loppujen lopuksi. Piti muka niin olla olevinansa, vaikka ei ees ollu.
on uskomattoman naiivia luulla, että kun nyt on parisuhteessa, niin ei enää koskaan olisi sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja huomaa kyllä että luulevat oman elämänsä olevan jotain ihmeellistä vain siksi, että heillä on lapsia. No oooh!
et enää koskaan ole samalla tavalla sinkku. Siinä on selkeä ero.
on uskomattoman naiivia luulla, että kun nyt on parisuhteessa, niin ei enää koskaan olisi sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti en voi allekirjoittaa ap:n väitettä, sillä omassa lähipiirissä monella tapaa naiiveimmat ihmiset on perheellisiä (tai lapsia, mutta lapsille naiivius sallittakoon).
(itsekseni siis) miten ikääntyvät sinkut jaksavat roikkua baareissa. Ymmärrän 20-vuotiaiden kohdalla asian hyvin, en enää 30-vuotiaiden. Eiköhän järkikin sano ettei baarista fiksua loppuiän elämänkumppania löydy...
myös pukeutua "silleen siististi" eli samalla tavalla kuin 60-70 -vuotiaat isät ja äidit? Pitääkö myös musiikkimaun muuttua iskelmän suuntaan iän tuomaa "fiksuutta" ja "arvoa" korostaen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP on oikeassa. Katselen tässä välillä yli 30-v vanhaapiikaa ja hänen touhujaan. Hän on teinin tasolla ajatusmaailmaltaan. Löydettyään perheellisen varatun miehen jota käy panemassa, on vielä lapsellisempi. Käy yhtäkkiä "ryyppäämässä ja on ollut TOSI sekaisin ja kännissä" ja kikattaa, pukeutuu ja meikkaa kuin 18v.
Tuntemistani ihmisistä yli kolmekymppiset sinkkulit eivät yksinkertaisesti tunnu kykenevän millään tavalla samastuvan siihen, että kaikkien elämä ei pyöri vain oman navan ja omien aikataulujen ympärillä.
VASTUUNOTTOKYKY, siinä ne erot alkavat tulla näkyviin kun vuosia tulee mittariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta parisuhteen/perheen jälkeen et enää koskaan ole samalla tavalla sinkku. Siinä on selkeä ero.
on uskomattoman naiivia luulla, että kun nyt on parisuhteessa, niin ei enää koskaan olisi sinkku.
Siis mitä ihmettä? Että jos on elänyt joskus parisuhteessa niin ei sitten muka olisikaan sinkku vaikka nyt elääkin itsenäisesti. :D Eiköhän tuolla baareissa suurin osa ole joskus ollut parisuhteessa, aika monet avio- tai avoliitossakin. Ja monilla siellä baarissa pyörijöistä varmasti on lapsiakin.
Mä en ole koskaan oikein ymmärtänyt mitä järkeä tässä vastakkainasettelussa on. Jos perheellinen ajattelee perheensä etua aina ensisijaisesti niin eiköhän se ole ihan sama jos perheetön ajattelee omaa etuaan ensin, sehän on hänen perheensä. Vai pitäisikö sen lapsettoman sinkunkin ajatella ensisijaisesti jonkun toisen lapsen etuja?
Mua myös ihmetyttää, että millaisia ihmisiä teidän kaikkien kaveripiiriin oikein kuuluu. Tiedän kyllä että tuolla Helsingin yössä pyörii kolmekymppisiä teinejä (niin miehiä kuin naisiakin) mutta miten teidän kaikkien muiden tuttavapiiriin on osunut sellaisia kun minä en tunne henkilökohtaisesti yhtään. Suurin osa tuntemistani sinkuista elää ihan rauhallista elämää ja käy baareissa vain satunnaisesti.
Ap on kateellinen ja haluaa sinkut ja lapsettomat samanlaiseen jumiin kodin ja työn välille missä itse on.
Sinkku saa pitää hauskaa ja käydä baarissa vaikka 3krt viikko. Se ei kuulu sulle ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastuunottokyky voi merkitä jotain muutakin kuin omia lapsia ja parisuhdetta.
Olen liihottanut alle kolmekymppisenä baareissa, ollut sinkku ja ollut ilmeisen vastuuton kai? :) Mutta samalla olen huolehtinut lähisuvun asioita. Omien vanhempien luona auttanut, kun he olivat sairaita. Kävin aina kun mahdollista tapaamassa isovanhempaani vuodeosastolla, vähintään pari kertaa viikossa. Silloin kun suvun perheelliset eivät ehtineet. Olen hoitanut lähiomaisen asioita, joka ei niitä itse ole kykenyt.
Nyt kun on omia lapsia ja parisuhde, se vie aikaa eri tavalla. Otan vastuuta nyt omasta perheestä ja yritän huomioida edelleen myös muuta lähisukua, väkisin vain aikaa ei riitä samalla tavalla kuin ennen.
Se vastuunottokyky on jotain muutakin kuin oma perhe ja parisuhde.
ap:sta, jos hänellä on tuollaisia ihmisiä ystävä/tuttavapiirissään. Omassa ystäväpiirissäni juuri työsssäkäyvät sinkut pitävät yhteiskuntaa pystyssä: Käyvät töissä, ilman lasten sairastamispäiviä; tekevät töitä juhlapyhäisinkin, jotta perheet pääsevät juhliinsa; huolehtivat sairaista vanhemmistaan, sisaruksilla kun on ne perheet; toimivat erinomaisina kummeina, jaksvat panostaa lapsiin; toimivat vapaaehtoistyössä jne.
Omaavat kaikkea sellaista vastuuntuntoa, mikä ei perustu pakkoon. Meillä joilla on lapsia, niin olemme jo käytännön sanelemista syistaä itsekkäämpiä: itsekkyyttähän sekin on, että ensisijaisesti pitää omista lapsista huolta, vaikka naapurin lapsella olisi paljon suuremmat tarpeet.
(itsekseni siis) miten ikääntyvät sinkut jaksavat roikkua baareissa. Ymmärrän 20-vuotiaiden kohdalla asian hyvin, en enää 30-vuotiaiden. Eiköhän järkikin sano ettei baarista fiksua loppuiän elämänkumppania löydy...
minä löysin oman mieheni baarista. Oltiin molemmat humalassa. Nyt yhdessä 11 vuotta, naimisissa 4. Mies on todella hyvä isä ja puoliso.
En muuten ymmärrä sitä näkökantaa että baarissa olevaa ihmistä ei voi ajatellakaan puolisona, mutta se sama ihminen esim. harrastuksen parista löydettynä onkin sitten niin mahtava tyyppi. No täähän on AV-palsta ja järjen kukka harvemmin täällä kukkii.
Mutta parisuhteen/perheen jälkeen et enää koskaan ole samalla tavalla sinkku. Siinä on selkeä ero.
on uskomattoman naiivia luulla, että kun nyt on parisuhteessa, niin ei enää koskaan olisi sinkku.
Siis mitä ihmettä? Että jos on elänyt joskus parisuhteessa niin ei sitten muka olisikaan sinkku vaikka nyt elääkin itsenäisesti. :D Eiköhän tuolla baareissa suurin osa ole joskus ollut parisuhteessa, aika monet avio- tai avoliitossakin. Ja monilla siellä baarissa pyörijöistä varmasti on lapsiakin.
Tuntemistani ihmisistä yli kolmekymppiset sinkkulit eivät yksinkertaisesti tunnu kykenevän millään tavalla samastuvan siihen, että kaikkien elämä ei pyöri vain oman navan ja omien aikataulujen ympärillä.
Omassakin ystäväpiiristä löytyy pari ikisinkkua. Heille tuntuu olevan todella vaikeaa ymmärtää, että kaikki eivät edes halua ajatella aina omaa napaansa ensimmäisenä. En myöskään tiedä, onko kyseessä kateutta vai mitä, mitta tuntuu että myös halveksivat hirvittävästi niitä, joilla on ns. kaikki paketissa: mies, lapsia ja asunto..? Joskus käytös ärsyttää, usein annan vaan mennä korvien ohi.
Ja kaikki juhlissa pariskunnittain liikkuvat ovat ilmeisesti kusipäitä kun ovat onnistuneet saamaan oman puolison.
ei pyöri oman navan ympärillä elämä.
Työ ja lapset ykkösiä:)