###HELMENKANTAJAT UUTEEN VIIKKOON###

Meillä oli viikonloppuna niin paljon kaikkea etten ehtinyt tänne lainkaan kurkkimaan ja eipä ole näyttänyt ehtivän kukaan muukaan. Jospa nyt viikolla hieman taas piristyttäisiin.



Masuun ei kuulu mitään kummempaa. Vilskettä riittää yhä vaan enemmän. Nyt jo tuntuu ihan selkeesti vatsan päältä, että missä on pää tahi peppu yms. Mies on hiplaamassa massua oikeen urakalla ja siitähän ei meidän NiiloInkeri lainkaa tykkää vaan aloittaa välittömästi hurjan potkimisen. Esikko kyselee päivittäin milloin vauva syntyy :) Kävely on mennyt vallan köpöttelyksi ja supistelee pienimmästäkin " spurtista" , liitoskivut ei todellakaan ole hellittämässä. Onneksi siihen helmikuuhun ei ole enää pitkä aika.



Mites on muuten se Tampereen tapaaminen? Onko se keskiviikkona vaiko perjantaina?



Mukavaa alkanuttaa viikkoa kaikille!



Birdy

Lahjoin Esikoisen keksillä, että saan hetken olla rauhassa koneella. =) (lahjonta, kiristys, uhkailu...)



Yritin viikonloppuna kuikuilla pinoa mutta ei äkkisilmällä löytynyt. No.. eipäs sitä jokapäivä tarvikkaan..



Vauva vetää vatsassa kauheeta laukkaa, tai on ollut kummallisen virkeä koko viikonlopun. Saanut varmaan sokeria liikaa kun kakkua, pullaa ja piparia on syöty enemmän kuin laki sallii. Lauantaina oli yhdet syntymäpäivät ja eilen sitten se isänpäivä. Kauhea härdelli meillä oli ainakin eilen kun käytiin läpi papat ja isät..



Tänä aamuna olis kyllä taas nukuttanut mutta Roope ei ollut sitä mieltä että meillä nukutaisi pitkään. Tasan 7.00 kuului huto sen omasta huoneesta. Niinkuin aina.



Kauheesti tekisi jo mieli laittaa vauvan vaatteet valmiiksi. Pestä ja pyykätä, kuivata ja silittää. Mutta jos vielä muutaman viikon odottaisi.

Ei sitten niin kerkeä enää " pölyyntyä"



-sitruuna ja möhköfantti 26+4-

Heips kaikille pitkästä aikaa!!! En ole kirjoitellut enkä oikein lueskellut viikkoon kuulumisia. Palasin tänään sairaslomalta taas töihin ja pahalta tuntuu vaikka hirveästi ei työt paina. Yöt menee niin levottomasti kun aina asentoa vaihtaessa pitää asetella tyynyt uudestaan jalkojen väliin,mahan alle ja " halityyny" on aina hukassa.... Sitten kissa pyörii siinä välissä litussa kehräten ja mies yrittää vallata koko sämgyn... Hohhoijaa,tulis jo helmikuu. Tai edes tammikuu niin oltais jo lähellä!!!

Täytyy kokeilla tätä työntekoa pari päivää ja mennä sitten taas lääkäriin. En halua joutua sairaalaan ennen aikaisten supistuksien takia tms. Viimeksi kun lääkäri tutki niin kohdunsuu oli jo alkanut pehmentyä ja kaula lyhentynyt. Että ota rennosti sitten vaan kun jokainen supistus pelästyttää pikkaisen. Onneksi ei ole yhtenäkään päivän tullut mitenkään säännöllisesti tai kamalan kipeästi mutta supistelee kuitenkin.

Meidän massuun kuuluu muuten aikalailla tasaista. Potkii,pyörii ja hyörii paljon. Välillä se on oikein häiritsevää koska kun oikein kunnolla osuu niin sattuu. Mutta iloinen saa olla jokaisesta potkusta ja kuluneesta päivästä!!! : )

Meidän isukki sai sitten eilen isyyspakkauksensa. Oli todella otettu ja koko päivän sitten hiplasi pieniä potkupukuja ja varta vasten hänelle ja vauvalle painettuja paitoja. Taisi pari tippaakin silmästä vierähtää. Esikoisen menetys tuntuikin eilen taas pitkästä aikaa todella raskaalta. Tänään on kuitenkin fiilis jo parempi ja yritetään pitää lippua korkealla että ensi vuonna itkettäisiin vain ilon kyyneleitä. Vaikka ei se suru helpota kokonaan varmaan koskaan.

Mutta nyt pitää alkaa tekemään taas töitä.... YÖK!!!!!!

Synkästä ilmasta huolimatta iloista päivänjatkoa helmet!!!! : )

DEVIL&TOIVO 26+3

pitkästä aikaa täältäkin! Mulla on ollut ihmeellistä ketutusta, ei ole kiinnostanut mitkään vauva jutut eikä mikään. Tuntuu että niin moni asia jää kesken kun vauva syntyy, miten kaikesta selviää. Viime viikolla mulla oli sellaisia ajatuksia että voi kun en olisi raskaana ja voi kun tämä kaikki menisi vain pois. Mulle tämä raskaus ei kyllä ole ollut yhtä auvoisuutta ja onnea, paljon saa tehdä töitä omien pelkojensa ja odotustensa kanssa. Tai sitten mä olen vain häiriintynyt tyyppi!



Meillä oli lauantaina ensimmäinen synnytysvalmennus. Aika turhaa hommaa, ainoastaan erään äidin synnytystarina oli mielenkiintoinen. Tänään me mennään Vammalaan synnytyshypnoosi valmennukseen, eli tekemistä riittää. Täältä meiltä kun saa mennä synnyttämään joko Tays:iin tai Vammalaan, joten ajattelin ottaa kaiken irti kummastakin paikasta. En ole edes vielä saanut päätettyä että kumpaan menen, Vammala kun tarjoaa yksilöllisempää palvelua perhehuoneineen, vesisynnytyksineen ja muine vaihtoehtoisine kivunlievityksineen. Plus että Vammalassa tehdään synnytystapa-arvioa rutiinina kun taas Taysissa saat kaikkea kinuta kynsin hampain ja siellä ei yksilöllisyydestä ole puhettakaan. Toisaalta taas, Tays on lähempänä ja siellä vastasyntyneiden teho-osasto jos jotain menee pieleen. Äääh, en mä tiedä, siksi ajattelin ravata tutustumassa kummassakin paikassa ennen kuin teen päätöksen.



Oletteko te muut miettineet synnytystä? Tai, olen kyllä varma että olette :-) Mutta kuinka paljon suunnittelette ja kuinka paljon haluatte itse vaikuttaa asioihin? Vai lähdettekö synnyttämään sillä ajatuksella että kyllä ne siellä kertoo mitä pitää tehdä? Tottakai ymmärrän etteivät suunnitelmat yleensä siinä kohdassa pidä, mutta toisaalta suunnittelu ja valmistautuminen antavat varmasti itselle turvallisemman olon, on jotain johon tarrautua kun uusia tilanteita tulee eteen.



Nyt tekemään jotain hyödyllistä!

Iloista viikkoa kaikille toivoo Austen

Hyvää huomenta kaikille !!



Ei näkyny viikonloppupinoja, kaikilla taisi olla yhtä kiire ainakin isänpäivänä. Me käytiin isäni luona ja siellä oli taas sellai perus sukukokous ;)

Perjantaina kävin yhden kaverin luona meikkikutsuilla, huoh minkä hintaisia meikkejä... ihana oli päästä rentoutuu, kotoa ja töistä pois :) Pitkästä aikaa. oli siellä yksi tosi iso masuinen ( laskettu olisi sillä tamnmikuun lopussa ) Ja mie erehdyin että sillä on ihan just nyt niinkuin laskettu ! että oli tosi sio masu, mie kun luulin että mulla on iso mut tytöt sanoi että pieni .

Ens viikolla olis juhlat ja mulla ei oo mitään päällepantavaa !! Pitää kai yrittää jostain juhlahousuja ellei sitten mene ihan farkkuhameessa !? Miehet on kuitenkin puku päällä !!



Huomenna olisi se kauan kaivattu lääkäri, saas nähdä mitä tapahtuu.. Onko paikat löystyneet yms.. Ei ainakaan mies ole sanonu että olisi ;) Nääs pitkästä aikaa sitä ehdittiin lauantaina harrastaa sitä kuuluisaa ässää ja kyllä aikas mojovien suppareiden kera kävin sitten nukkumaan !! Alkaa jo kyllästyttää nää SUPISTELUT , koko ajan ja joka päivä ja joskus oikein kunnolla ja ja ... arghhhh



Devil mä täällä kans kamppailen työmotivaation kanssa, mut ei auta itku, tehtävä on mitä pitää ! Muuten meidän firma seisoo paikallaan... mutta hyvin huomaa ettei jaksa enää niin paljon kuin ennen , iltaisin kun töitä on vielä tuossa ysin jälkeen niin tuntuu et on ihan poikki rikki ja väsy ..



Mutta nyt välillä lueskelee päivän lehtiä yms.. ja kirjallisia hommia...



minkki ja oskari 25+5

Meilläkin isänpäivä meni ihan kivasti, taapero oli tehnyt todella ihanan kortin ja oli niin tohkeissaan kun sai sen antaa iskälle. Mäkin jaksoin la-iltana väsätä suklaakakun, täytyy vaan itseään komennella etten napsi koko kakkua =) Kunnon pihvit käytiin syömässä ja vaarilla sukuloimassa. Ihanaa kun yöunetkin on palautuneet normaaleiksi, jaksaa jo iltaisin katsella telkkaakin, eilinen Forrest Gump oli ihana! Tai oikeastaan meillä ei pitkään aikaan ole näin hyvin nukuttukaan, taapero kun luopui tutistaan juuri ennen tuon sairaskierteen alkamista ja aiemmin heräsi aina pari kertaa yössä tuttiaan hakemaan. Nyt vain ynisee joskus yöllä ja sekin " häiriötekijä" poistuu kun saadaan lastenhuone valmiiksi ja poika sinne nukkumaan. Sittenhän sitä saakin jo vauvan kanssa heräillä... =)

Masussa möyritään edelleen kovasti, nyt näkyy jo masun päälle kuinka pylly siirretään toisinpäin. On se ihana ajatella kuinka iso mötkäle siellä jo onkaan! Hirmuisen äkkiä on tämä aika mennyt, vastahan sitä raskaustestin tein ja kohta se jo syntyy!



Ihanaa, tänään on hieroja tiedossa, jokohan sitä joutuu siirtymään istualteen hierottavaksi kun alkaa mahallaan masuun painaa. Lauantaina kävin myös shoppailemassa, tuli ostettua iso kasa äitiysvaatteita.



Mutta nyt töihin, mukavaa viikkoa kaikille!



Manna ja eekuli 25+3

Tosta synnyttämisestä ja muustakin.

Minä mietin synnytystä lähes päivittäin. Käyn TAYSssa pelkopolilla säännöllisesti. Eka synnytys oli mulla todella paha eli perätila ja alakautta, 17h. Joten ei ole mikään ihme, että nyt pelottaa aika tavalla. Jatkuvasti mietin onko vauva taas perätilassa ja sitä seurataan ultralla nyt tavallista useemmin. Toivotaan että tämä olo tästä hieman tyyntyy kun lähemmäs helmikuuta päästään.



Austen, noita sun kertomia pelkoja ja muita tuntemuksia on varmasti ihan kaikilla. Ja jos ei muilla niin minä ilmottaudun! Varsinkin esikkoa odottaessa niitä oli paljonkin. Nytkin niitä tulee joskin vähemmän. Luulen sen olevan valmistautumista uuteen. Ja oispa aika yli-ihminen jos ottais kaiken vastaan mukisematta ja epäilyksen häivää. Täällä on yksi kuunteleva korva jos haluut tuntojasi purkaa, ilmoita vain :)



Birdy

Täällä toinen pelkopolin asiakas, tosin en nyt ole käynyt kun loput käynnit tulee sitten vasta niillä isoilla viikoilla.

Synnytys mielssä joka päivä, esikoinen tuli niinkuin ihan luomuna ja kovaa vauhtia. Siitä jääny kamalat muistot yms. mulle on tehty jo hiukan synnytystapaa paperille, kivunlievitystä sakä esim. amme yms. että katsotaan sitten synnytystapa arvioinnissa mitä tuleman pitää. Esim. mahtuuko tulemaan yms. kun siihenkin on raja. Pienilantioinen kun olen.

Leiukkausta olen aika vahvasti miettinyt mutta.... siinä on ne omat riskinsä yms..

Toivotaan että tämä tulisi normaalisti ja ei ihan niin syöksyllä kuin esikoinen. Käynnistykseen en suostu, esikoinen käynnistttettiin ja ei mitkään hyvät muistot ole siitäkään..



Toivottavasti en ketään pelotellu mutta asiat oli varmaan ihan toisella mallilla 5 vuotta sitten kuin nyt ( lähinnä sairaala )



Töihin taas

minkki 25+5

Elikkäs kun tuo esikoinen tuli maailmaan suunnitellulla sektiolla perätilan takia niin ainut asia mitä mä nyt toivon että saisin tätä lasta edes yrittää synnyttää alateitse. Vaikka se varmasti sattuu *aatanasti ja on elämän kauhein kokemus joillekkin niin silti se on sellainen juttu mitä haluan päästä kokeilemaan.



Ärsyttää kun siskon mies aina toitottaa että mä en tiedä synnytyksestä ja kivusta mitään kun mut on " vaan sektioitu" .

Kyseinen mies pyörtyy jos näkee tipankin verta ja kipukynnys sillä on toditetusti matala. Vois kyllä pitää päänsä kiinni, itse se tuskin kestäisi niitä jälkisuppareitakaan/haavakipuja mitkä oikeasti teki mulla tosi kipeää ekan vuorokauden. Ei se sektiokaan ihan kivuton juttu ole vaikka sitä tuskin voi verrata alatiesynytykseen.

Austen kyseli synnytykseen valmistautumisesta. Ensimmäisellä kerralla en ollut erityisesti suunnitellut synnytystä juurikaan, miettinyt toki paljonkin. Ja sitten H-hetkellä se synnytys vain vei mukanaan ja sujui omalla painollaan. Nyt tällä toisella kierroksella olen enemmän etukäteen miettinyt, kuinka voisin enemmän vaikuttaa synnytyksen kulkuun itse, jos se sitten tosipaikan tullen on mahdollista. Nyt jotenkin jännittääkin enemmän, vaikka toisaalta oikein odotan synnytystä. Kipeäähän se tekee, mutta se palkinto, jonka siitä saa...

Minuakin toisaalta kiinnostaisi se Vammalassa synnyttäminen, mutta arveluttaa se automatka sinne. Olen kyllä kuullut hyviä synnytyskokemuksia sieltä. Itse kuitenkin todennäköisesti synnytän taas Taysissa.



Tamperelaisten tapaamisesta. Itse pääsen paikalle ainakin keskiviikkona, mutta yritän kyllä tulla perjantainakin, jos se sopii muille paremmin.



Olen huomannut, että masussa alkaa kova potkiminen kun olen suihkussa. Veeti oli odotusaikana samanlainen. Kun suihkuttaa mahan päälle vettä, niin maha oikein heilahtaa siltä kohtaa kun alkaa potkuja satelemaan=)



Olen alkanut pelkäämään, että vauva on jo kauhean iso. Sf-mitta oli viimeksi neuvolassa lähellä yläkäyrää ja potkut tuntuvat jo kovin ylhäällä. Ja maha on ISO! Onneksi on se kokoarvio parin viikon päästä.



Hyvää päivänjatkoa!

nonnu78 rv 27+1

Synnytyksestä minäkin vielä, että kuika paljon vaaditte kun menette synnyttämään vai annatteko hoitohenkilökunnan tehdä päätökset teidän puolestanne? Mä en oikein tiedä miten tähän suhtautua, kuinka ison listan sitä kehtaa tehdä toiveistaan ettei anna heti alkuun hankalaa kuvaa. Toisaalta taas, minunhan synnytys se on, joten jos en vaadi asioita, tuskin mitään saankaan. Mulla onneksi ei ole mitään pelkoja synnytystä kohtaan kun en osaa yhtään odottaa että mitä on edessä. Olen kuullut tosi monelta että se toinen synnytys tuntuu pelottavammalta kun on jo kokemus (ja monesti varmasti aika sekava tui eka synnytyskokemus onkin!) siitä mitä on edessä. En tiedä.



Kiitos Birdy kannustavista sanoista. Olisikohan sulla mahdollisuutta päästä tuonne Vammalaan tuota synnytyshypnoosi juttua kuuntelemaan? Multa ainakaan ei kysytty mitään, että mihin olen menossa synnyttämään tai mistä kunnasta olen. Se järjestetään joka kuun toinen maanantai, eli tämä ei ole viimeinen kerta. Tiedän, että sitä on käytetty synnytyspelkoihinkin. No, raportoin huomenna että mitä siellä oli, kannattaako mennä.



Niin, ja ekalla kerralla unohtui, tavataanko Tamperelaiset? Mulle sopisi ehkä perjantai paremmin, kuis muille? Ja Birdy viime viikolla puhui The Grill:istä, mä ainakin lähden mukaan!!!! Siellä on tosi hyvää ruokaa!! Kiinnostaako muita syöminen? Voidaanhan toki mennä muuallekin, mulle maistuu kaikki, kunhan annokset on tarpeeksi suuria... Suuria ne ovat olleetkin, viikossa tuli painoa lisää 1,7kg, mutten kehdannut kertoa neuvolassa sitä vaan sanoin että painoa tuli vain 700g... Noloa...



Austen

Täällä Helsingissä (rannikolla) on ihan tajuton tuuli ja sataa vettä. Olin tänään pojan kerhon aikana kampaajalla ja kivasti meni uusi ja hieno tukka heti ihan sekaisin tuolla myrskyssä. Nyt se on sitten ihan takussa. Huomenna menen pojan kerhon ajaksi jumppaan ja keskiviikkona mulla on eka neuvolalääkäri. Torstaina mennään koko päiväksi kaverille ja perjantaina menen jalkahoitoon. Lauantaina poika menee äidilleni hoitoon, kun me pidetään tuparit. Aion tehdä sinne itselleni jotain alkoholitonta boolia, kun ei pelkät limut oikein nappaa. Mutta paljon tuollaista erikoisohjelmaa siis tällä viikolla.



Me oltiin viikonloppu anoppilassa ja käytiin sillä reissulla ostamassa vauvalle turvakaukalo (Britaxin Rock A Tot, mikä meidän esikoisellakin oli, mutta se myytiin). Nyt ei tarttis hankkia kuin jonkun näköinen hoitopöytä. Esikoisella oli hoitoalusta pesukoneen päällä ja se oli meille ehdottomasti paras ratkaisu. Nyt on vaan pesukone keittiössä, kun kylppäri on niin pieni, enkä tiedä, missä nyt vaihdetaan vauvalle vaipat. Tonne kylppäriin ei mahdu edes mitään taitettavaa systeemiä. Eikä meidän makkariin. Olohuoneeseen mahtuisi, mutta se ois sitten esikoisen huoneen vieressä ja esim. öiset vaipanvaihdot herättäis ihan varmasti huonounisen esikoisen. Helpoimmalla pääsis, kun vaihtais vaipan meidän sängyn päällä, mutta mun selkä ei kestä yhtään sellaista kumartelua.



Mä olen myös miettinyt synnytystä. Esikoisen syntymä meni tavallaan kaikkien oppikirjojen mukaan, mutta ainoana kivunlievityksenä oli ilokaasu, eikä se riittänyt mulle. Suuret traumat on mulle jäänyt siitä kivusta. Aluksi mietin sen takia sektiota, mutta olen niin leikkauskammoinen, että päätin, että selviän toisesta alatiesynnytyksestäkin hengissä. Nyt olen vain 100 % varma, että haluan epiduraalin ja HETI! Ammetta kokeilin esikoista synnytäessä, mutta se ei mulla toiminut. Nyt haluaisin olla vain suihkussa. Ja synnyttää haluan pystyasennosta niin kuin ekalla kerrallakin. Me ollaan menossa Haikaranpesään (jos kaikki menee siihen asti OK) ja siinä synnytyssuunnitelma-keskustelussa aion kyllä kertoa toiveeni (ja niinhän siinä on tarkoituskin). Esikoisen synnytys kesti reilut 7 h, joten se vähän pelottaa, että jos aika nyt vaikka puolittuu, mistä saadaan esikoiselle hoitaja niin nopeasti. Miehen haluan ehdottomasti sairaalaan mukaan.



Fassiloora rv 26+1 (vitsi, että aika menee nopeasti)

miten sinne pelkopolille pääse, kaks kertaa olen jo synnyttänyt ja toinen synnytys oli kamala, avautumisvaihe pysähtyi ja silloin päädyttiin sektion. nyt tää tuleva synnytys pelota.





jeltsu&kaapo28+5

Jeltsu: Pelkopolille pääsee neuvolan kautta, ainakin Tampereella. Neuvolasta laittavat lähetteen ja sen mukaan tulee sitten kutsu pelkopolille.



Tampereen tapaamisesta. Minä pääsen taas molempina päivinä joten päättäkee te joilla on muutakin elämää :) Ja syömään voitas mennä sinne The Grilliin, njam. Onkohan niillä tarpeeksi ruokaa siellä jos meitä isompikin sakki ilmestyy paikalle. Kävin siellä reilu viikko sitten ja söin varmaan kolmen edestä, muistavat minut varmasti.



Birdy

Minä kun oon valvonut synnytysmietteiden kans jo monta yötä ihan tuskissani. Eli Austen, et tosiaan ole yksin.



Mulla esikoisen synnytys kesti 22h ja hän syntyi alakautta. Kivunlievityksenä oli ilokaasu ja epiduraali. Ne supistuskivut oli kyllä aivan kammottavia, muistan miettineeni siellä sairaalan" pöydällä" , että kuolen siihen kipuun... Ja hölmöhölmö kätilö toi mulle geelityynyjä, kun pyysin kivunlievitystä! :) (nyt jo naurattaa moinen, mutta silloin ei kyllä naurattanut, ja varmaan sainkin vähän hankalan äidin maineen kun viskoin tyynyt menemään saman tien :) Epiduraali vei minulta kaikki kivut saman tien, sain nukkua kesken synnytyksen parin tunnin verran - sitä siis suosittelen lämpimästi! Enkä tosiaan edes huomannut, kun sitä laitettiin. Haluan ehdottomasti epiduraalin tämän toisenkin kanssa, toivottavasti sen vain ehtii saamaan.



Mua jännittää tää toinen synnytys Paaaljon enemmän kuin ensimmäisen - silloin ei tiennyt mitä odottaa. Minulta ainakin kysyttiin heti ensimmäisenä saavuttuamme synnytyssaliin, että minkälaista kivunlievitystä olen ajatellut. Eli sen verran ainakin kannattaa asioita " suunnitella" , vaikka totta on, että synnytys tuskin etenee niin kuin itse on etukäteen ajatellut.



Minulla on kuulemma ihan ylitiukat lantionpohjan lihakset, ja se mua jänskättää tuossa alatiesynnytyksessä nyt toisella kertaa (esikoista jouduttiin painamaan kolmen kätilön voimin ulos...). Viimeksi poika oli vielä suht pieni (3200g), mitä jos nyt on isompi! Mitäs jos ei mahdukaan ulos...? Ja sektio mua pelottaa vielä enemmän kuin alatiesynnytys, en tosiaan halua mitään leikkaushaavaa, joka on sitten kipeä vielä viikkojenkin päästä! Oon varmaan ainoa, joka vois mennä pelkopolille siksi, että pelkää keisarinleikkausta... :)



Huh, kiva kun sain purkaa näitäkin tuntoja, jotenkin oon minäkin vähän pinna kireällä koko ajan, että en oikein jaksa pinoutuakaan päivittäin, vaikka mieli tekisi. Ja nyt syömään, kuinkas muuten... ;)



Minde 27+5 (tuntuupa taas tosi isoilta noi viikot!)

Ihan kamalat kelit ainakin täällä etelässä! Meille saapuu tässä hetkenä minä hyvänsä mummo (anoppi) Mikkelistä koko viikoksi tyttöjä moikkailemaan. On kyllä ihan tosi mukava ja " helppo" anoppi, mutta silti vähän mietityttää, miten sitä jaksaa viikon olla tässä ihan koko ajan yhdessä..



Synnytyksistä... Mulla molemmat tavat kokeiltuna eli esikoisen kahden vrkn käynnistys päättyi aikoinaan kiireelliseen sektioon ja kakkonen tuli alakautta, tosin imukupin kanssa. Nyt on ihan samat fiilikset kuin viime kerralla. Kakkonen kääntyi mahassa todistetusti ainakin 7 kertaa, viimeisen kerran viikolla 38, oikeinpäin. Ja että mua otti päähän, olin niin toivonut toista sektiota oletetun perätilan takia. Mutta oli mullakin kyllä samat ajatukset silloin kuin Sitruunalla eli toisaalta kiinnosti, mitä se " oikea" synnyttäminen on. Vaan eipä kiinnosta enää imukuppien jälkeen... Mulla tosi hyvät muistot sektiosta, toipuminenkin paljon nopeampaa kuin alatiesynnytyksestä. Ainakin just nyt meidän kolmonen ihan selvässä perätilassa, toivon mukaan jatkossakin:)



Kirjoitin joskus viime viikolla siitä iltaähkystäni... Nyt tuntuu, että se on selkiintynyt sellaiseksi pitkäkestoiseksi supistukseksi, joista kärsin viimeksi ihan loppumetreillä. Eli maha on ihan kova ja melko kivulias, mikään asento ei ole sopiva ja siis eilenkin oli tällainen olotila klo 18-01. Onko muilla samanlaista iltaongelmaa tai ylipäätään pitkiä suppareita? Nyt anoppia odotteleen..



adalmiina 25+5

Pikaiset kuulumiset täältäkin...



Meilläkin availtiin hymyssä suin isyyspakkausta sunnuntaina :) Taisi olla melko ylläri miehelle.



Mä en hirveästi ole ajatellut synnytystä, välillä tulee sellainen tunne, että kauhistus, enää näin vähän aikaa synnytykseen...ja sitten miettii että miten sitä pärjää ja saako sen toivomansa epiduraalin... Ei kai sitä niin hirveesti osaa pelätä kun on eka tulossa. Pakko se on ottaa sellaisena vastaan kuin se annetaan, eipä siinä muuta voi...ja olen kyllä niin kovaääninen ihminen että varmaan prkl:t lenteleet jos alkaa oikein ottaan pattiin :)



Massussa sama meininki, taas kaiveltu tänään mun kylkiluita oikein urakalla. Nähtävästi maanantait on vaavilla niitä päiviä jolloin tutustutaan äippän kylkiluihin... Yöllä ollaan edelleen rauhassa, mitä nyt vaihdetaan välillä parempaan asentoon kun minä pörrään ees taas veskissä ja vaihdan toiselta kyljeltä toiselle kyljelle... Päivällä sitten saa nauttia potkuista ihan tarpeeksi.



Ei neuvolasta soitelleet sokerirasitustestin tuloksista eli kaippa sitten kaikki on ollut ok...



Jeps, nyt takaisin soffalle, tuli sukulaisia kylään...



Talvea odotellessa ja masua kasvatellessa :)



Sasuliini ja hajuherne 28+3 (huh)

Tääl sitä nyt sitten ollaan lasten kanssa viikko ilman miestä... Lähti tänään kertaamaan ja tulee perjantaina takas. Saas nähä, kuinka viikko sujuu ja kuinka kipee sitä loppuviikosta onkaan!! Ei ainakaan hyvää tee näiden supstelujen kanssa! Mulla kans ollu niitä ähkytuntemuksia, eli supistukset (osa) kestää ja kestää! Henkee ei pysty kunnolla ottaa ja hyvää asentoo ei löydy.



Synnytyksestäkin on ollut juttua. Enpä oo paljo kerenny ajatteleen itse synnytyksen kulkua, kun on pelko koko ajan, tuleeko tää vaavi aikasemmin näiden suppareiden takia!! Eka synnytys oli ihan kamala, mutta eipä siitä pelkoa silti, ihme kyllä, jäänyt. Vähän kyllä seuraavalla kerralla jännitti, mutta synnytykset olivat niin erilaisia, kuin yö ja päivä!!



Ekalla kerralla kivunlievityksenä oli ilokaasu, mikä oli aivan kamalaa! En tykänny ollenkaan!! Tuli aivan kamala olo ja en oikein kunnolla pystynyt sitä edes ottamaan, kun olin niin kamalassa räkätaudissa ja yskässä, että lopulta yskin kylkiluuni poikki! Oli siinä kiva hoidella pientä, kun aina kasvaessa kipu lisääntyi! No takaisin synnytykseen... Ilokaasun jälkeen sain pari kertaa paracervikaalipuudutuksen (kohdun kaulalle) mikä ei kyllä vienyt kipuja kun hetkeksi pois! Puudutus kerkesi loppumaan, ennenku tuli edes työntöpoltot! Oli todella kipeä synnytys! Ja vielä, kun laitettiin tikkejä, lin kipeä! Olin tyhmä, enkä uskaltanut ottaa epiduraalia, vaikka kätilö sitä ehdottikin! En pelkää kipua, vaan sitä laittamista! Eka synnytys kesti 8h15min.



No seuraava synnytys lähti käyntiin veden menolla. Synnytys käynnistettiin seuraavana päivänä, kun poltot ei alkanu. Kun päästiin saliin, sanoin miehelleni (molemmilla kerroilla mukana, myös tässä kolmannessa tulee mukaan) et käskee antaa vaan epiduraalin, vaikka mä kieltäisinkin! No kun kivut rupes oleen jo ihan mukavia, sain kipulääkettä pakaraan. Kätilö siinä sitten tuumas, kun oli yö, että nukkukaa edes pari tuntia, jos pystytte ja kerätään voimia loppukoitokseen! No siinä sitten nukuttii 4tuntia ja kun heräsin, totesin että poltot oli hävinny kokonaan. Mies lähti kotiin jatkaan unia ja mä jäin saliin aikaa tappaan! Aamuvuorossa oleva lääkäri sitten päätti käynnistyää tipalla! Viisi minuuttia tipanlaiton jälkeen tuli eka aivan järkyttävä supistus! Kätilö toi lehtiä luettavaks, mutta lukematta jäi, ku heti alko niin kipeet supistukset! No 15minuuttia tipanlaitosta käskin soittaa miehen takas! Ei kerenny tuntia oleen salissa, kun poika oli jo pihalla! Synnytys kesti 1.5tuntia! Sain epiduraalin vajaa tunti tipan laitosta ja kivut hävis! Jos synnytystä voi sanoa helpoksi, se oli helppo synnytys! Puudutus kesti loppuun asti! Ehdotan kaikille lämpimästi epiduraalin ottoa! Se kyllä tehos! Ja jos vain voin, otan sen tällä kolmannellakin kerralla!!!



Nukkumisesta... Tai siis voisko paremmin sanoa pyörimisestä... En saa nukuttua enää kunnolla! Vauva liikkuu paljon, supistelee paljon, selkää särkee paljon ja ja... Valivalivali! Inhottaa, ku yö menee pyöriessä ja asentoa ettiessä, mikä ois hyvä! Jos liikahtaa, supistukset alkaa ja vauva alkaa liikkuun joka sekin johtaa supistuksiin! Olen kokeillut nyt tyynyä polvien väliin, mutta eipä se ole helpotusta tuonut.



Toisaalta on kiva tuntea vauvan liikkeet, mutta ainakin meillä on pätenyt se, että jos vauva on vattassa vilkas, on se sitä sit ulkopuolellakin! Rebekka oli aivan mahdoton pyörijä ja meniä! Liikku koko ajan! Oli napanuorakin kaks kertaa kaulan ympäri kun syntyi! Ja voi että se on sitten menevä ja kerkiävä kaksivuotias! Huhhuh! Onneksi saan aina välillä levätä, kun anoppi käy hakemassa sinne leikkimään! Sakari taas oli vattassa rauhallinen. Liikku harvoin, mutta aina kun potki, sen kyllä tunsi! Potkut oli harvassa, mutta todella mojovia ja kipeitä! Sakari oli myös perätilassa, mutta käänty viikkoo ennen synnytystä! Ei ollu kivan tuntuinen kokemus! Nyt on rauhalline 8kuine poika!



Tampereen tapaamisesta olisin kiinnostunut! Perjantai voisi käydä paremmin, voisin samalla reissulla hakea sitten miehenikin kertaamasta. Onko ajasta ollut puhetta? Ja missä tämä kyseinen The Grill sijaitsee? Auttaa paljon, jos kadun nimi on jollain tiedossa...



Kaipa sitä täytyy lopetella. Huomaa, että on juttuseuraa vailla, kun tekstiä tulis vaikka kuinka!



T:sinilila 26tasan jos oikein muistan ;)

Heippa kaikille... mä olen täällä uusi. Olen kyllä jo muutaman viikon käynyt kirjoituksia lueskelemassa ja " kaikki tuntuu tuntevan kaikki" joten ajattelin vaan änkeä tänne pinoon mukaan. Olispa sitten joku paikka, jonne purkaa näitä ajatuksia..



Ensimmäistä odotellaan. Tänään 27+6 eli aivan helmikuun alkuun pitäisi tämä touho tulla ulos. Ei aavistustakaan, että onko tyttö vai poika. Ensin toivoin kovasti poikaa, sitten tuli vahva tyttö-toive ja nyt taas poikaa... mies sanoo diplomaattisesti, että " kunhan on terve" mutta poikaa se taitaa toivoa. Sykkeet on olleet alle 140 ja eikös jotkut sano sen viittaavan poikaan? Tai sitten ei. Turha ehkä liikaa murehtia kun ei siihen asiaan voi itse kuitenkaan vaikuttaa.



Jotkut on täällä mietiskelleet tuntemuksiaan -siis mulla on kanssa aivan säännöllisesti näitä " olikohan tämä sittenkään hyvä idea" -ajatuksia. Että olisko sittenkin pitänyt vielä hurvitella vuosi ja nauttia vaan kaksistaan olosta. Vastahan me kesällä mentiin naimisiin ja olinkin jo silloin raskaana... en tosin tiennyt, joten raasu masu-asukki on polttarit sun muut saanut kokea aivan täysillä eli elänyt varsin alkoholipitoisissa olosuhteissa alkuhetkensä :-(



Ei kuulemma syytä huoleen kuitenkaan. Varsin vauhdikasta elämää tuntuu asukki viettävän. Itselle kun kaikki on aivan uutta niin sitä jää aina välillä pomppivaa masua hymyilemään ja tuijottamaan -niinä hetkinä se epävarmuus ja huoli sitten aina helpottaakin... muistaa, että rinnalla on ihana mies, perustat on kunnossa (no, lottovoitto kelpaisi aina!) ja sillai.



Synnytystä yritän olla ajattelematta ja suunnittelematta. Olen enivei aivan varma, että se tulee olemaan elämäni hirvein kokemus (siis tuska), joten en edes yritä kaunistella sitä itselleni. Toivon vaan, että kaikki menisi putkeen ja ei tapahtuisi mitään normaalista poikkeavaa.



Mutta näin. Tästä eteenpäin ajattelin minäkin alkaa kirjoitella tänne useammin kun nyt on avaus tehty :-)

Vaikka empä tiiä liekö täällä enää muita näin iltasella...

Mulla on alkanut älytön kokoajan jatkuva kipu vasemman kylkiluun alaosassa. Sama juttu oli kolmatta oottaessa koko loppuraskauden ja olo on aika v-mäinen suoraansanottuna kun ei voi olla oikein mitenkään päin kun painaa ja vihloo. Muutenkin olo on kuin 100-kiloisella mummelilla. Ei taivu mihinkään ja joka kerran kun kumartuu, alkaa tavara mahasta nousta ylöspäin..Ja vielä olis 12 viikkoa edessäpäin eikä olo ainakaan helpommaksi muutu. Huomenna olis lääkäri, toivon todella että saikku jatkuun, en yksinkertaisesti jaksa/pysty tekeen töitä tässä olotilassa. Lisäksi selkää särkee iltaisin ja mahassa on jotain ihmekramppeja jolloin ei pysty tekeen mitään. Valivali...sori.



Synnytyksistä on ollu puhetta... Itselläni oli muuten kans varsinkin ekaa ja tokaa oottaessa sektiopelko. Kolmatta odottaessa en enää pelännyt sektiota vaan osasto-aikaa synnytyksen jälkeen. Kävin silloin pelkopolilla ja kotiuduin 12 tuntia synnytyksestä. Nyt hartain toiveeni on että kaikki menisi hyvin ja pääsisin taas pian kotiin vauvan kans. luultavasti käytän suihkua kipuun ja kahdella edelliskerralla oon saanut paracervikaalin, viimeksi se auttoi tosi hyvin, edelliskerralla ei ollenkaan. Synnytys ei oikeastaan pelota, ei ole koskaan pelottanut vaikka esikoisen ponnistusvaihe olikin pitkä ja rankka (n. 2h). Nuo synnytykset on nopeutuneetki ihan kivasti, eka kesti 8h, toka 5,5h, kolmas 2,5h. Toivottavasti tämä ei synnyt paljon nopeampaa kuin edellinen että keretään saada lapset hoitoon ja ite sairaalaan ennen kuin vauva on maailmassa. Voi kun olis äkkiä helmikuu =)



Matilda & taimi 28+0