Lue keskustelun säännöt.
Hei te yksilapsisia sen ainoan menettämisen pelolla lietsovat! :)
28.01.2012 |
Kiitos. Saitte mut miettimään tätä asiaa syvällisesti.
Tajusin, että tämä ajatustapanne on vain yrityksenne näyttää meille yksilapsisille, että teillä on elämä paremmin hallinnassa, että on niitä lapsia riittävästi reservissä, jos vaikka jollekin niistä jotain sattuu.
Oikeasti elämää ei voi hallita. Elämän menetyksiltä, kolhuilta tai niiden pelolta ei voi suojautua, vaikka ympäröisi itsensä millaisella lapsimuurilla tahansa. Elämässä voi tapahtua ihan mitä vaan. Se on pelottavaa, meille kaikille.
Pitää vaan luottaa siihen, että tapahtuu niinkuin on tarkoitettu ja että elämä kantaa. Se on pelottavaa ja oikeastaan aika lohdullista. Kun uskaltaa antautua elämän vietäväksi, ilman suojamuureja.
Ugh.
Kommentit (12)
oikein kohtaa. En ole itse menettänyt lasta, mutta eikö se tunnu aika selvältä, että jäljelle jääneistä lapsista on apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikein kohtaa. En ole itse menettänyt lasta, mutta eikö se tunnu aika selvältä, että jäljelle jääneistä lapsista on apua.
"Elämän kolhuilta ei voi suojautua" -voipas, kun vain käyttää energiaa ja mielikuvitusta, niin hyvin suurelta osalta kolhuja voi kohtalaisesti suojautua. Toki, jos ei tee mitään suojautuakseen ja käy ikävästi, sitten voi ajatella, että se oli kohtalo ja elämä kantaa.
"Elämän kolhuilta ei voi suojautua" -voipas, kun vain käyttää energiaa ja mielikuvitusta, niin hyvin suurelta osalta kolhuja voi kohtalaisesti suojautua. Toki, jos ei tee mitään suojautuakseen ja käy ikävästi, sitten voi ajatella, että se oli kohtalo ja elämä kantaa.
Miten se pitäisi sitten ymmärtää oikein? "Elämän kolhuilta ei voi suojautua" -voipas, kun vain käyttää energiaa ja mielikuvitusta, niin hyvin suurelta osalta kolhuja voi kohtalaisesti suojautua. Toki, jos ei tee mitään suojautuakseen ja käy ikävästi, sitten voi ajatella, että se oli kohtalo ja elämä kantaa.
Ap tässä. Yritän sanoa, että ei ne jäljelle jääneet lapset vie sitä sen menetetyn lapsen surua pois, vaikka jollain tasolla auttavatkin jaksamaan eteenpäin.
Se ketju missä lälläteltiin "Yksilapsiset, mites sitten suu pannaan, kun se ainokainen kuolee" sai mut miettimään tätä asiaa yleisesti. Mietin, että mistä tuommoinen asenne kumpuaa. Tulin siihen tulokseen, että se on vain tapa yrittää näyttää muille, että hallitsee elämäänsä, että on ympäröinyt itsensä useilla lapsilla, jotta voi ajatella, että jos jonkun niistä menettää, niin jäljelle jää ne muut. Ihan kuin se lapsen menetyksen tuska siitä pienenisi.
No ainakin muutama tässä ketjussa hiffasi mitä yritin sanoa. Pahoittelen, etten ilmeisesti osannut tätä pohdintaani selkeämmin ilmaista.
t:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä niin sanoit mun ajatukset ääneen. Itse oon samaa mieltä, että asiat menee niin kuin menee ja that´s it. Ja vaikka niitä lapsia olis sata, niin silti yhden kuolema sattuis yhtä paljon.
Mulla on 2 lasta siksi, että itselläni ei ole sisarusta ja tunnen sen hirveäksi puutteeksi. Niinpä en halunnut lapseni kokevan samaa surua.
Mutta ei kaikkien tarvitse tehdä samoin kuin minä.
jäljellä olevasta on ollut pärjäämisessä ja elämän jatkamisessa minulle suurta iloa ja hyötyä. Ilman heitä olisin ehkä luovuttanut, kun ei olisi ollut tarpeeksi hyvää syytä jatkaa. Joten ei ihan tyhmä idea tehdä varuiksi useampi kipale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh. Minulta kuoli yksi kolmesta ja kyllä niistä kahdesta jäljellä olevasta on ollut pärjäämisessä ja elämän jatkamisessa minulle suurta iloa ja hyötyä. Ilman heitä olisin ehkä luovuttanut, kun ei olisi ollut tarpeeksi hyvää syytä jatkaa. Joten ei ihan tyhmä idea tehdä varuiksi useampi kipale.
En onnistunut ilmiselvästi ilmaisemaan pointtiani. :(
Ensinnäkään lapsia ei noin vaan tehdä.
Toisekseen elämää ei voi hallita. Voit menettää kaikki "kymmenen" lastasi kerralla tai sitten sen yhden. Tai itse kuolla. Kaikki olemme ainutlaatuisia (myös jokainen niistä "kymmenestä") ja elämän armoilla.
t:ap
kyllä aika hullulta.
Enpä näin yh:na lähtisi tuonne varuiksi jonkun satunnaisen matkaajan kanssa varuksi lasta hankkimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta mulle jokainen lapsi on oma persoonansa. Jos lapsi kuolisi, ei hänen tilalleen voisi ketään tulla, vaan se ainutlaatuinen ihmissuhde olisi iäksi päättynyt.
Lapsia ei voi tehdä varastoon. Isäni ystävältä oli viisissäkymmenissä kuollut lyhyen ajan sisään molemmat nuoret aikuiset lapsensa - toinen liikennenonnettomuudessa 18-vuotiaana, toinen väkivaltarikokseen vähän yli kaksikymppisenä. Miten tuonkin olisi voinut ennustaa ja välttää - tekemällä sen kolmannen?
Noh. Minulta kuoli yksi kolmesta ja kyllä niistä kahdesta jäljellä olevasta on ollut pärjäämisessä ja elämän jatkamisessa minulle suurta iloa ja hyötyä. Ilman heitä olisin ehkä luovuttanut, kun ei olisi ollut tarpeeksi hyvää syytä jatkaa. Joten ei ihan tyhmä idea tehdä varuiksi useampi kipale.
En onnistunut ilmiselvästi ilmaisemaan pointtiani. :(
Ensinnäkään lapsia ei noin vaan tehdä.
Toisekseen elämää ei voi hallita. Voit menettää kaikki "kymmenen" lastasi kerralla tai sitten sen yhden. Tai itse kuolla. Kaikki olemme ainutlaatuisia (myös jokainen niistä "kymmenestä") ja elämän armoilla.t:ap
Mutta käsitin, että nyt oli kyse tietoisesta valinnasta jäädä yksilapsiseksi. Ja joo, eihän se lasten varuilta tekeminen ole riittävä ainoaksi syyksi hankkia useampia lapsia, _mutta_ ei se ole ollenkaan sama asia, menettääkö ainokaisensa vai jääkö vielä eläviä lapsia jäljelle. Jälkimmäisessä tilanteessa vain kerta kaikkiaan pärjää paremmin. Ja on epätodennäköisempää (vaikka tietysti mahdollista) menettää kaikki lapset kuin yksi lapsi. Mutta ehkä en tosiaan sitten ymmärtänyt pointtia?
Mistä tiedät kenen kohdalla on kyse valinnasta, kenen kohdalla siitä, ettei enempää suotu?
Mikään määrä lapsia ei suojaa elämän kolhuilta ja menetyksiltä. Sitä yritän sanoa. Se menetys on ihmisen kokoinen oli niitä lapsia yksi tai yksitoista. Monilapsisessa jonkun lapsista kuollessa surua on itseasiassa enemmän, kun sisaruksetkin kokevat menetyksen.
Mutta siis aloitukseni kumpusi siitä, kun joku tuolla laittoi hyvin ilkeämielisen aloituksen yksilapsisille. Se sattui.
t:ap