Lue keskustelun säännöt.
narskun puolisona olleet, selvittäkää minulle?
26.01.2012 |
niin, eli narsistin tai sadistin tai psykopaatin (tai muutoin hullun ja ylikontrolloivan) miehen kanssa naimisissa olleet, selittäisittekö minulle miten voi olla puoliso niin tärkeä ja rakas että äiti hylkää ainoan lapsensa ja ainoat lapsenlapsensa?
Eli kuvion tausta on se että minulla on juoppo, sadistinen isä, joka pahoinpiteli minua koko lapsuuden, äitini vain katsoessa vieressä eikä edes puolustaen lastaan. Koko perhe eli ainaisessa pelossa, äitikin pelkäsi, koko ajan vain pelättiin milloin isä taas pulttaa ja käy käsiksi. Ja sitähän tapahtui, eikä kukaan tai mikään taho koskaan siihen puuttunut. 70-luvulla oli eri meininki, neuvolassakin meni läpi selitykset siitä että mustelmat ovat lapselle tulleet "kaatumisesta".
Muutin heti opiskelemaan päästyäni pk-seudulle ja takaisin en kotikonnuille halua, mutta miten suhtautua omaan äitiini?
Äitini kanssa oli OK välit siihen asti kun sain lapsen, ja sitten ilman mitään riitaa tms äiti muuttui äkkiä vihamieliseksi. Kävi esikoisen ristiäisissä, mutta sen jälkeen alkoi haukkumapuheluita tulemaan jossa hän haukkui minua, lastani, äitiyttäni, perhettäni jne. Ja sen jälkeen yhteydenpito loppui kokonaan. Ei halua tulla kylään eikä halua sinne kylään ketään.
Minulla on nyt toinenkin lapsi ja äitini ei ole tavannut häntä lainkaan, viimeksi kuulin hänestä 4 vuotta sitten. Silloin vielä soittelin, ei halunnut puhua, ja ainoat kommunikoinnit olivat nämä haukkumapuhelut.
Sillä varmaan on osansa että en ole isäni kanssa ollut väleissä opiskelemaan lähdön jälkeen - isäni on väkivaltainen hullu jota en elämääni halua - mutta välit äitiini olivat kuitenkin OK aikaisemmin, ja äiti kävi luonani vaikkei isä ollutkaan elämässäni mukana.
Lasteni syntymän jälkeen äitini hylkäsi minut. Lapsilla ei ole mummoa (eivät ole nähneetkään koko ihmistä niin eivät tunne tietenkään mummoksi) ja minulla ei ole äitiä. En ole saanut mitään tukea äitiyteeni, en mitään kiinnostusta tai kannustusta, lapset eivät ikinä mitään muistamista, lahjaa tai muutakaan.
Miten narskun puolisona (toivottavasti ex-sellaisena) näet tilanteen, miksi ihmeessä äitini palvoo niin paljon isääni että hänen takiaan on hylännyt ainoan lapsensa ja ainoat lapsenlapsensa?
Äidilleni tulee kyllä tosi kurja vanhuus. Jos minä en kelpaa hänelle nyt, eivätkä lapsenikaan kelpaa, niin en kyllä näe että suhteemme lämpiäisi sitten jos aikanaan hän yksinäisenä leskenä istuskelee yksin vanhainkodissa :(
Kommentit (7)
voi toki olla näin, mutta ei pitäisi olla mt-ongelmia, kun on ihan normaali työssäkäyvä ihminen. Tai no onhan se mt-ongelma jos jää tuollaisen puolison uhriksi.
Toivon nimenomaan narskuja/alkkiksia tuntevia vastaamaan, koska manipulointi, syyllistäminen ja kieroilu ovat ihan eri luokkaa kuin normaalissa perheessä, eli halusin tietää onko muilla esim. puoliso rajoittanut yhteydenpitoa sukulaisiin tai ystäviin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei tunne tapausta tämän enempää eikä ko. ihmisiä. Jotenkin minusta kuulostaisi siltä, että kyseessä ei välttämättä ole pelkkä narsistin puolisona olemisen ongelma vaan myös jotain muuta sen lisäksi. Äidilläsi siis.
En olisi ikinä itse voinut kuvitella, että minusta olisi tullut tuollainen. Lapset olivat ja ovat edelleen tärkeimmät minulle. Mutta ero on ehkä siinä ,että pystyin lopulta lähtemään ja äitisi ei ole pystynyt.
äitisi on valintasi tehnyt, syytät nyt ihan väärää puuta asiasta.
Voi olla, että puoliso rajoittaa elämää, mutta äitisi on sinut kyllä ihan itse hylännyt ja pitää sinua huonona ihmisenä, eikä vaivan arvoisena.
Lopeta syyttämästä asiasta muita kuin äitiäsi.
Suosittelen terapiaa!
Jos äitisi soittaa sinulle vihapuheluita, se on äitisi ja jos äitisi ei sinua halua nähdä, se on äitisi valinta.
Ymmärrän, että on helpompi syyttää sairasta suhdetta äitisi sairastuttamisesta, mutta äitisi on valintansa tehnyt.
Mies on tärkempi kuin sinä. Se on äitisi valinta.
ok, tämä on aivan mahdollista. Eli isäni ei ole siis manipuloinut äitiäni vaan äiti on tehnyt valintansa itse.
Asia on vielä kummallisempaa tässä valossa, itse en ikimaailmassa voisi hylätä lapsiani edes aikuisiällä, haukkua ja sättiä lapsiani tai olla totaalisen piittaamaton lapsenlapsiani kohtaan.
Voisin jotenkin ymmärtää tämän jos olisi jotain riitaa tai loukkauksia, mutta olen aina käyttäytynyt todella hyvin ja ystävällisesti äitiäni kohtaan, yrittänyt olla kiltti koska tiedän että hänellä ei isäni kanssa ole helppoa.
En tiedä oman äitini lisäksi ketään ihmistä, joka olisi noin täydellisen piittaamaton omista lapsenlapsistaan. Ei ole viitsinyt tulla nuoremman ristiäisiin, ei koskaan synttäreille, ei jouluna, ei koskaan. Eikä halua kylään sinnepäinkään.
Äitini on toki siis tähän oikeutettu, kukin tekee elämässään haluamansa valinnat, mutta niistä pitää kyllä sitten kantaa myös seuraukset.
Kiitos vastanneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
normaalit ihmiset lähtevät lätkimään, oli sitten kuinka vaikeaa lähteä tahansa.
Äitisi ei myöskään ole tasapainossa vaan on joutunut/hakeutunut sairaisiin suhteisiin.
Unohda äitisi, käsittele asia terapiassa, ettet siirrä jotain sairasta käytöstä eteenpäin ja onnea siitä, että selvisit tuostakin.
tuo sinun kysymyksesi ei liity puolison asemaan, vaan äitisi omiin mielenterveysongelmiin