Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä, miten 3-lapsisen perheen arjen aikataulut pysyvät hallinnassa???
25.01.2012 |
Meillä on kaksi kouluikäistä, yksi päiväkoti-ikäinen, töissä käyvät äiti ja isä, lisäksi äidin opinnot ja lasten harrastukset. Vanhemmatkin yrittävät harrastaa kun ehtivät ja hennovat.
Ongelma on se, että arki koostuu niin monesta eri tekijästä, jotka pitäisi aikatauluineen saada pysymään hallinnassa. Kuka on milloin missäkin, mihin aikaan pitää lähteä ja tulla, kuka hakee ja vie, kenellä on liikunnassa luistelua ja kenellä hiihtoa ja milloin jne. Yhdellä lapsistamme on tiettyjä vaikeuksia, joiden vuoksi hän ei vielä pysty yksin huolehtimaan esim. läksyistä tai liikuntatuntivarusteista vaan tarvitsee aikuisen apua.
Hoidin lapsia pitkään kotona, mistä lienee perua se, että päävastuu lasten asioiden hoitamisesta on muodostunut minulle. Kyllä mies hoitaa lapsia, kuskaa harrastuksiin jne. tasapuolisesti, mutta minun kontolleni on jäänyt pysyä kärryillä kaikesta. Eli henkinen taakka on minun harteillani.
Laitoimme vuoden alussa seinään kalenterin, johon kirjoitin kaikki tiedossa olevat menot. Mies ei muista katsoa kalenteria koskaan, enkä minäkään aina. Pyrin laittamaan kaikista tärkeistä jutuista vielä muistutuksen puhelimeen, koska muuten ne unohtuvat. Ikävä kyllä aina en muista laittaa muistutusta, ja seuraukset ovat arvattavissa.
Olen miettinyt, pitäisikö miehen ottaa PÄÄvastuu joistakin asioista, esim. lasten harrastuksista. Silloin mies tietäisi aina kenen vuoro on kuskata ja milloin, hän hoitaisi kaikki ilmoittautumiset, maksut jne. Mutta meneekö arki vain enemmän sekaisin, jos lankoja yrittää jakaa kahden ihmisen käsiin?
Kokemuksia?
Kommentit (28)
ja katsoa, kuka tekee mitäkin
en mä muista, että meillä olis viidenkään lapsen kanssa ollut ongelmia, päivä kerrallaan mentiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkoistatte kotitöitä ja jätätte omat harrastuksenne pois.
Kun olin kotona, oli mulla päävastuu kaikesta. Nyt kun mies on kotona, on hänellä päävastuu harrastuksista, neuvoloista, hammaslääkäreistä, kehityskeskusteluista, kouluhommista sun muista.
Syksyllä menemme molemmat töihin ja silloin pitää tosiaan jakaa vastuut. Ehkä kaks lasta per nenä, toiselle tarhalaiset ja toiselle eskarilainen ja koululainen.
Voisiko teillä jakaa vastuut lapsittain?
Voisiko teillä jakaa vastuut lapsittain?
Emme päivittäin, mutta pari kertaa viikossa kumminkin. Ja kuten sanoin, mies kyllä jakaa käytännössä hoito-, kuskaus- ym. vastuun kanssani, mutta minä olen se joka joutuu pitämään langat käsissäni ja se rassaa. Jos minä en muista jotain, niin silloin sitä ei muista kukaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vain kaksi lasta, muttei meillä vanhemmilla silti ole omia kellotettuja harrastuksia.
Työmme teemme mahdollisimman paljon limittäin ja mm. siivous on ulkoistettu.
Lapset käyvät samoissa harrastusryhmissä, jolloin kuskauskertoja on vain kaksi viikossa, yksi harrastus on työpaikkani vieressä ja lapset menee sinne itsekseen.
En tajua tuollaista ihme ahtamista. Lapsia pitää olla kolme, kun niitä pitää vain kaikilla olla nykyään kolme, harrastuksia pitää olla kun niitä pitää olla ja uraa pitää tehdä kun sitä pitää tehdä.
Valitkaa ja priorisoikaa - ja nauttikaa siitä mitä teillä jo on!
Harrastaa ehtii myöhemminkin, eikä nämä ajat tule ikinä takaisin. Minä ainakin haluan myös muistaa tästä ajasta muutakin kuin sen hösötyksen.
a: lasten suhteen (sä hoidat Yessen, mä Jennycan)
b: paat miehen kännyn piippaamaan hyvissä ajoin ennen kutakin menoa
c: kirjoita ed iltana aina lapun miehelle johonkin kaapin oveen jossa tyyliin:
TIISTAI:
Aamu:
-Yesselle sukset, monot, sauvat + pyyhe mukaan
-Yennicalle luistimet + pyyhe
-Yormalla päikyssä lelupäivä: valitkaa joku lelu, ei pyssyjä
Ilta:
-Yessen läksyjen tarkistus
-Yennican enkunsanojen kuulustelu + yllin kokeeseen harjoittelu
-Yorman jumppaan lähtö klo 18.00 / haku 19.00
-Yesse fudikseen 19.00 / haku 20.30
Uskon, että muutaman viikon lappuohjeistuksen jälkeen se aikataulutus jää miehenkin päähän ja sujuu rutiinilla, ei tarvi laput kuin poikkeustilanteista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmista kumpikaan ei opiskele eikä meillä ole mitään omia harrastuksia.
Heh, tuo oli hauska: "Lapsia pitää olla kolme, kun niitä pitää vain kaikilla olla nykyään kolme" :D Just, sen takia mekin aikanaan hankittiin niitä kolme, kun on muotia just nyt :D
Ap:lle vastauksena, että samojen ongelmien kanssa painitaan täälläkin. Molemmat töissä ja siivous ym. töitä ei ole mahdollisuutta ulkoistaa. Vaikkei harrastuksia per lapsi montaa olekaan, sattuvat harrastukset olemaan sellaisia joissa treenejä useampana päivänä, pelit päälle ja välimatkat edellyttävät kuskaamista. Eli melkoista taiteilua illat (ja viikonloput) ovat. Touhua lisää se, kun haluaa itsekin olla lasten koulu- ja harrastustoiminnassa mukana. Nämäkin vastuut tuppaavat yleensä kasaantumaan tiettyjen aktiivisten vanhempien niskoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten hoitaminen, kodinhoito, koulut, tarhat ja harrastukset vievät aikaa. En tiedä ainuttakaan perhettä, joka selviäisi tuosta kaikesta JA vanhempien töissäkäynnistä yms jotenkin tasapainoissa ilman merkittävää ulkopuolista apua. Toisilla ovat isovanhemmat apuna, toisilla käy siivooja. Meillä käy vain mies töissä, minä hoidan kodin ja lapset ja sekin pitää minut todella kiireisenä.Jos on luppoaikaa, vietän sen lasten kanssa. Tämä on tällainen vaihe, opiskeluista haaveilen, työstä haaveilen, mutta en kestä sitä stressiä,mikä niiden yhdistämisestä perhe-elämään aiheutuisi. Eli meillä on priorisoitu näin. Lapset, perhe ja mielenterveys ensin.
Kyllä se mahdollista on, kaikilla ei mahdollisuutta isovanhempien apuun tai palkattuun siivojaan. Päivästä toiseen hengissä selvitään silti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap halusi nimenomaan eroon siitä, että joutuu itse muistamaan ja kantamaan koko vastuun. Ei se siitä vähene, jos hän joutuu kirjoittelemaan miehelle muistilappuja.
Vaikea antaa muuta neuvoa, kuin että yrittäkää rauhoittaa tilannetta ja kehittää itsellenne sellaista, mitä voisi harrastaa kotona. Miestä täytyisi jotenkin pyytää oma-aloitteisemmaksi. Kerro hänelle, että olet stressaantunut.
Mieti nautitko jatkuvasta kiireestä ja pää kolmantena jalkana -menosta. paljonko teillä jää aikaa toisillenne vai onko pelkkää suorittamista. Jotain pitää jättää pois tai pyytää kuskausapua, harrastuksiin kannattaa yrittää kimppakyytejä, lasten pitää myös itse otaa vastuuta ja hoitaa kouluun omat jutut, urheiluvälineet ym. Meilläkin on kolme lasta ja minä en ole töissä käytännön syistä. kaikki helpompaa ja meillä jää aikaa toisillemmekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytyy vaan osata organisoida ja priorisoida
Tuli mieleen, että toimisiko teillä esim googlen kalenteri. Meillä on yksi yhteinen perheen kalenteri joka on synkattu myös molempien puhelimiin. Pystyn kirjaamaan sinne kaikki tulevat menot ja ne näkyvät myös miehen puhelimen kalenterissa (samassa missä hällä on kaikki työjututkin).
Meillä on myös kolme lasta, mutta vielä alle kouluikäisiä ja isovanhemmat lähellä.
tsemppiä!
Minusta kiire ei ole ongelmamme - kiire meillä on lähinnä aamuisin kun kaikkien pitää lähteä töihin/kouluun/päiväkotiin. Lasten harrastuksia on kahtena iltana viikossa, miehellä yhtenä. Minä harrastan tällä hetkellä satunnaisesti. Pyrimme nimenomaan viettämään luppoaikaa rauhassa aina kun mahdollista.
Silti tuntuu, että elämä on yhtä organisoimista ja sitä tässä tuskailen.
ap
Meillä myös 3 lasta, 1 kouluikäinen ja 2 pienempää.
Molemmat vanhemmat päivätyössä, teemme töitä n. 30-35 tuntia viikossa. Lapsilla maltillisesti harrastuksia, samoin vanhemmilla.
Ja elämä on ihanaa, rauhallista, leppoisaa. Perheelle on aikaa, teemme kaikenlaista yhdessä, tapaamme ystäväperheitä ja sukulaisia jne.
Itse en suostuisi ikinä elämään tuollaista kilpajuoksua missä koko perheen elämä on aikataulutettu ja jokaisen pitää katsoa kalenterista milloin mennä mihinkin.
Sanasta sanaan täsmälleen meidän tilanteemme.
Piti ihan katsoa päivämäärä aloituksessasi, ettei olisi joku minun vanha aloitukseni.
Hämmästyttävää! Kaksi koululaista, yksi päiväkodissa, opiskelen, molemmat töissä, lapsilla harrastukset, seinällä kalenteri, olin monta vuotta kotiäitinä, mies ei katso kalenteria jne. jne.!
Meillä eletään viikko kerrallaan. Sunnuntaina katson, mitä erikoista alkavalla viikolla on ja miehen kanssa sovitaan kuka minnekin menee ja milloin. Jos tulee päällekkäisyyksiä kovin paljon, pyydetään sisaruksia tai vanhempia apuun. Ja joka ilta toivotaan, ettei kukaan lapsista herää aamulla sairaana.
Tsemppiä sulle, tiedän TASAN TARKKAAN mistä puhut :)
Siis iso koulutuntilappu jossa lukee jokasen lapsen viikottaiset harrastukset, kerhot yms.
Siis näin:
ma ti ke to pe la su
Martti kerho kerho sähly
Pertti ratsastus uinti
Vertti futis futis uinti
Tälläsestä lapset voi itsekin pitää kirjaa omista harrastuksista!
Ja seinäkalenteriin kirjotetaan jos on hammaslääkäri tai muuta poikkeavaa. Jääkaapin seinästä löytyy siihen kutsu. Tärkeille papereille on paikka lipastosta josta ne löytyy.
Laskut laitetaan aina laskukuoreen ja palkkapäivänä maksetaan pois.
Se vie joka ehtii, sovitaan edellisenä päivänä päivänä kumpi hoitaa tai sovelletaan harkkapäivänä jos ei jaksa tai kiinnosta. Samalle matkalle koitetaan ihan bensan säästämiseksi laittaa kauppamatkat, heitetään joku kaverille yms.
Kyllä kalenteria oppii lukemaan kun se vaan tulee tavaksi. Sitä pitää päivittäin mulkaista että siitä tulee tapa. Ihan sama kun lukee reissarin tai opettajalta mahdollisia viestejä netistä. Niitä voi koittaa katsoa vaikka aina kun tekee jotain: kun lapset nukkuu niin tutkii netin ja reissarin. Kurkkaa samalla seinäkalenterin.
Puhelinmuistutukset ei toimi minulla koska puhelin ei ole aina kuuloetäisyydellä.
Harkkatavarat kannattaa itse aina tarkastaa kuin vierittää syytä ja vastuuta lapsille. Niille hyvät, helpot paikat josta ne saa aina kiireessäkin eikä koti ole sen näköinen että lapset hoitaa asiansa!! Siis ihan jääkiekkomailaa ja kiekkoja myöten asioille paikka.
Tuuleta tai pese heti harkkojen/kisojen jälkeen tavarat ja ne menee paikalleen.
Meillä pyörii neljän lapsen arki ihan mukavasti. Ei siitä tartte stressata. Osaan harrastuksiin ei tartte jäädä itse vahtimaan ja niissä joissa on kiinni niin voi koittaa tehdä jotain hyödyllistä; kutoa, soittaa kaverille, päivittää kalenteria.
Meillä isäntä käy välillä työmatkoilla ja silloin taas vetovastuu kokonaan minulla, se tuntuu ehkä helpommaltakin koska tietää että kaikki on vaan itse suunniteltava eikä tartte miettiä kompromisseja.
Minusta se että aletaan ottamaan osa lapsista itselle vastuuksi ja toinen ottaa osan tarkoittaa helposti ristiinkulkemista ja päivät saattaa pidentyä ja jutut hankaloitua? Ja jos ei löydy joustoa niin paljonko katkeroituu jos alkaa hoitamaan "toisen vastuuta"?
Omia harrastuksia kannattaa pitää ja huolehtia että toisellakin on omansa.
Enkä alkaisi työssäkäymistä tai opintoja vähentelemään. Mielummin tarttee katsoa kuka siivoaa. Osallistuuko lapset siivoamiseen?
Voisiko siivoojaa hankkia?
Lapset oppii tekemään helppoja ruokia. Salaatteja yms. Jos te vanhemmat olette jossain asioilla niin isoimmat voisi tehdä vaikka ruokaisan salaatin, ehkä keittää perunaa tai jonkun soosin?
Tyhjentää tiskikoneen ja imuroida olkkarin?
Siitä viikkorahaa?
Jokainen huolehtii vaatteensa pesukoppaan ja laittaa tiskinsä tiskikoneeseen. Pöydän joku putsaa heti ruuan jälkeen. Ja joku vie lähtiessä ulos roskat!
Kaikki osallistuu ja tavarat paikalleen ja niistä huolehditaan koneeseen ennenkö on kamala läjä pyykkiä joka varmaan ahdistaa äitiä?
Tehkää ihan oma tyyli! Onko se hyvä että jokaisella on omassa huoneessa joku likakoppa jota tyhjätään säännöllisesti vai useampi jossain yhteisenä?
Onnistuuko jos lajittelet jokaisen pyykit pesun jälkeen ja jokainen viikkaa omansa?
Supi-sukanpitimiä kannattaa testata. Niissä sukst pysyy pareina ja alkkarit saa ripustettua nopeasti kuivumaan.
Pienillä muutoksilla tekee jo ison eron toimintaan.
Kannattaa katsella mikä kotona on aina sotkussa ja miettiä sille uutta järjestystä tai paikkaa.
Opintorumba helpottaa kyllä sitten kun valmistun, eli alle vuodessa.
ap