Lue keskustelun säännöt.
Aargh, anopin kanssa menee taas hermo...
24.01.2012 |
Joo, oikeasti nämä on pikku juttuja ja olen kiitollinen, että haluaa olla meidän lasten kanssa, mutta pakko vähän tuulettaa.
Meillä on vauva 4 kk ja anoppi on ihan joka ikinen kerta kysynyt, kun olemme nähneet, onko vauva aamusta iltaan sylissä, eikö se viihdy yhtään yksin. Hyvä se olisi oppia olemaan yksinkin, että ei koko ajan voi joku olla viihdyttämässä jne. Ja ihan joka ikinen kerta vastaan samalla tavalla, että en toki pidä vauvaa koko ajan sylissä kun meillä on toinenkin lapsi, mutta pidän kyllä mielelläni vauvaa sylissä silloin kun siihen on mahdollisuus. Kaiken lisäksi tämä vauva viihtyy harvinaisen hyvin sitterissä ja anoppikin on sen nähnyt..
Lähdin eilen käymään vauvan kanssa lenkillä ja anoppi, mieheni ja 4-vuotias esikoisemme olivat sillä aikaa syöneet anopin tuomat munkit. Kello oli noin 18.30 eli juuri iltaruuan ja iltapalan välissä. Minulle on ihan ok, että välillä herkutellaan ja poiketaan rutiineista. Lapselle ei sitten iltapala oikein maistunut ja anoppi oli juuri selailemassa KaksPlussaa ja sanoi kovaan ääneen, että no niin, täälläkin on tällainen juttu että miksi herkut maistuu mutta oikea ruoka ei. Niin, miksihän?
Kommentoi myös koko ajan 4-vuotiaan leikkiä, että eihän noin voi mennä yms. Lapsi esimerkiksi soitti leikisti mummille, että tule mun häihin, ne on täällä autokaupassa (lapsi ajoi automatolla). Mummi jankkasi monta kertaa, että juksasitko sinä, eihän ne ole häät jos ne on autokaupassa, ai sanoitko sinä vahingossa väärin... minä jossain vaiheessa totesin, että voihan leikissä ja mielikuvituksessa mitä vain (ja miksei autokaupassa voisi oikeastikin mennä naimisiin?).
No niin, kiitos, helpotti :)
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kiitän samalla sydämestäni, että puhut täällä jostakin muusta kuin Haavistosta.
sen anoppi on antikristus arvaa onko helppoo????
"Niin, niin", "joo-o", "vai niin", (kyllästyneellä äänellä) eikä elettäkään sylistä laskemiseksi, pussailet vaan vauvaa. Ja leikkien osalta toteat 4v. lapselle, että "älä välitä, mummipa se ei taida leikeistä enää ymmärtää, alkaa olla jo sen verran ikää" ja jos terävästi haluat sanoa, niin lisäät vielä " että hyvä jos ymmärtää muustakaan tms."
Anopit nyt vaan ovat.. kummallisia. Ei ole mitään hyvää sanottamaa minun anopista, joten olen yleensä hiljaa. Onneksi eivät miehen vanhemmat ole kovin kiinnostuneita lapsestamme, joten ei tarvitse kauheasti kiristellä hampaitaan. Näemme harvoin ja silloinkaan ei lapsi kovin montaa minuuttia kiinnosta. Heillä kun on itsellä aina niin kiinnostavia juttuja matkoista, harrastuksista, sukulaisista tai alennusmyyntilöydöistä. Siinä se vierailu sitten meneekin anopin selittäessä kuinka monella prosentilla on mitäkin ostanut, kuka on tehnyt mitäkin ja mitä he ovat tehneet matkoillaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia seurustelua nuo anoppisi keskustelunaiheet. Sinähän osaat ihan hyvin pitää puolesi, joten mikä on ongelma? Tuo munkkien syöminenkin - totta kai anoppi tajusi juuri aiheuttaneensa sen ettei iltapala maistunut, senhän takia hän sen keskustelun aloittikin.
Sinun kannattaisi suhtautua anopin sanomisiin sellaisina kuin ne ovat - keskustelunaloituksina. Kun hän seuraavan kerran kummastelee sylissä pitämistä, kysy häneltä, miten hän omaksui käsityksen, että lasta voisi pitää liikaa sylissä. Saatat saada kivan katsauksen takavuosien lastenhoito-opastukseen, jos valppaalla ja myönteisellä mielellä jututat häntä.
Iltapalajutussa olisit voinut jatkaa keskustelua kysymällä, miten usein hän antoi lasten syödä munkeja aikanaan.
Ja hääpaikkatapauksessa olisit voinut kysyä, mitkä hänen mielestään ovat sopivia hääpaikkoja, jolloin keskustelua olisi voinut jatkaa siitä, miten monissa paikoissan nykyään mennäänkään naimisiin.
Kun miniät ovat noin uusavuttomia seurustelijoita, ei ole ihmekään, jos anopin aloituksista osa on vanhan toistoa.
TOSI ärsyttävää, varsinkin toi "kunnon ruoka" -juttu. Ja mä en meinaa kestää jos joku torppaa lapsen mielikuvitusjutut, argh!
Meillä oli vähän samaa esikoisen vauva-aikana. Mä en tajua miksi pitää puuttua mihinkään, jos lapset eivät ole suoranaisesti vaarassa tai hunningolla - luulisi olevan selvää, että vanhemmat eivät sitä arvosta ja että siitä ei siten ole mitään hyötyä, vaan päinvastoin haittaa.
Ja kyllä, pikkujuttuja mutta täysin ymmärrettävää että ärsyttää!
Eli piti pitää yksinään heti alusta asti, "ettei vauva totu olemaan sylissä". Tuo on niin monesta suusta kuultu ohje, että sitä on ilmeisesti todella tehokkaasti iskostettu tuoreiden vanhempien mieliin. Kyse ei ole siitä, että anoppi kritisoisi teitä, vaan hän vain koittaa toimia kuten häntä aikoinaan ohjattiin toimimaan.
Enkä ihmettelisi, jos samaiselle anopille olisi kerrottu, että lasten mielikuvitusta tulee suitsia ja ohjata heitä elämään oikeata elämää, ettei lapsesta tule haihattelijaa.
Tietyn ikäpolven ihmisillä on ollut aika karu ohjeistus lastenhoitoon, eikä toisin ole saanut tehdä, vaikka olisi halunnut. Moni isoäiti iloitsee, että NYT saa pitää vauvaa sylissä, kun omia lapsia ei aikoinaan saanut ottaa syliin kuin kerran tunnissa syöttämistä varten.