Eilen tuli sitten viimeinen varoitus

Tee täysin selväksi ettet omista toista ihmistä. Sinä et kertakaikkiaan omista häntä -ymmärrätkö? Et omista! Ja koska et omista et myöskään määräile häntä. Menikö perille?



Sen sijaan voit alkaa kehittää itsessäsi myönteisiä piirteitä kuten ymmärtäväisyyttä, älykkyyttäsi jne...Toisin sanoen nyt se kuuluisa sanonta hanki oma elämä!



Älä kuvittelekaan, että terapia on joku taikasana. Sun täytyy sielläkin itse ponnistella.

onko tuossa toden perää, kilahteletko sä?

oikeasti kilahdat turhista asioista päivittäin, kannattaa hankkia apua. Kova stressi, ahdistus??

Mulla on ihan todellinen ongelma ja olen hakenut siihen apua. Olen sairaalloisen mustasukkainen ja epävarma itsestäni, kontrollifriikkikin vielä kaiken lisäksi. Tarvitsisin varmaankin kunnon terapiaa. Toivottavasti osaan vaatia sitä tarpeeksi jämäkästi lääkäriltä, koska tiedosta ongelmani todellakin, enkä halua missään nimessä olla loppuelämääni tällainen. :(



Ap

sun pitää sanoa sille lääkärille että tulee avioero jos et saa apua



mulla on sun kaltaises mies ja voin sanoa että on raskas luonteenpiirre sille toiselle osapuolelle

emmekä asu tällä hetkellä yhdessäkään, ei lapsiakaan. Tuota miestä rakastan hänen heikkouksistaan huolimatta silti niin tajuttomasti, että haluan tehdä kaikkeni, että suhteemme voisi hyvin ja pääsisimme vielä joskus muuttamaan takaisin yhteen ja perustamaan perheen.



Minkälaista terapiaa minä mielestänne tarvitsisin, riittääkö psykologin käynnit vai jotain intensiivisempää?

toivotaan että saat kunnollista apua!! Nyt ei sitten kannata yhtään vähätellä niitä oireita tai esittää pärjäävää, näissä jutuissa kusee nilkoilleen jos koittaa vaikuttaa vahvalta. Pitkällä kokemuksella voin antaa sellaisen vinkin, että paras naru on työkyky. Eli jos avunsaanti meinaa olla kiven takana, otat esiin työkyvyn menetyksen jollei hoitoa tule.



Kannattaa myös varata sinulle ja miehellesi jo pariterapia-aikaa, ne ilmaiset ovat tosi ruuhkaisia=)



Muista kuitenkin, että vain sinä itse voit muuttaa itseäsi, paljon tsemppiä!!

että osaan vaatia apua kunnolla enkä sorru vähättelemään ongelmiani. Onko muilla omakohtaista kokemusta tällaisista ongelmista?



Ap

en nyt ehdi kauheasti kirjoittaa, mutta itsetunnostahan tuossa on kyse ja sitä sinun pitää parantaa roimasti. Ja ennen kaikkea muistaa, että miehesi ei ole vastuussa sinun ongelmistasi!



Minun tilanteeni ei ollut noin paha, mutta vaati silti paljon työtä. Aloin rakentaa itselleni omaa elämää, jossa en ole riippuvainen toisista. Vuosia meni, nyt olen tasapainossa :)