Väyrynen olisi kelvannut presidentiksi muttei puolue-

ei tunnu mitenkään kauhean pahoilta. Kuka poliitikko ei olisi jotenkin ryvettynyt reissun varrella?

Väyrynenhän on ihan asiallinen ja fiksu mies.

poliittiiseen historiaan. Väyrynen on kameleontti, hän muuttaa mieltään ja tyyliään miten sattuu. Kolme vaalikamppanjaa takana, ja joka kerta koittanut vähän eri roolilla tulla valituksi, tällä kertaa itseironiseen ja lupsakkaan tyyliin...



Ihmiset jotka muistavat vähän pidemmälle, muistavat ettei Väyrynen aja kun omaa etuaan. On sanonut ettei koskaan ole ollut väärässä (sellaisen ihmisen kanssa mahdotonta toimia, joskus jopa vaarallista) ja takki pyärii kun muuttaa mielipiteitään ja väittää "koko ajan sanoneensa näin".



Unholaan vaikuttaa myös painuneen lentoemännän kähmintä, Kiinalaisen pyhän patsaan häpäiseminen, jalasmökkikohu (asui muka "leikkimökkiin" verrattavassa olevassa tönössä jotta sai huijattua palkan lisäksi paljon matkakuluja ja 2.asunnon kuluja) ja se että luki muka Dostojevskin koko tuotannon parissa päivässä.



Mutta ymmärrän siinä mielessä suosion, että kaikki eivät tiedä asioista, ja äänestävät ns. naaman perusteella. Itseäni hänen naamansa ärsyttää, samoin se että on niin itsevarman "kun minä olen presidentti" "katsotaa sitten kun olen Saulin kanssa 2. kierroksella" ja jopa vaalimainos missä viitataan uudenvuodenpuheeseen jne. Koitti kovasti torpata Matti Vanhasen työtä aikanaan, epäonnistui tosin siinä. Huhutaan että hänellä nk. musta kirja koska ikinä ei mitään unohda, olisi presidenttinä ollut todella kamala vaihtoehto.

on myös kiristänyt omaa puoluettaan, oli kansanedustaja ja sanoi ettei lähde eurovaaleihin, no lähti kuitenkin. Sitten lähti taas eduskuntavaaleihin ja kieltäytyi kertomasta jääkö Brysseliin vai palaako Helsinkiin. No ehdittiin jo puhua äänestäjien "pettämisestä" ym. ja suotui tulemaan takaisin eduskuntaan jos saa ministerin paikan, ja panttasi valintaansa viimeiseen saakka.