Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani juovat liikaa alkoholia, mutta eivät ymmärrä sitä itse, mitä tehdä?
23.01.2012 |
Ovat jo isovanhempiakin, joten olisi mukava että poika voisi jäädä joskus yökylään ja muutenkin toivoisin parempaa tulevaisuutta. ONhan heillä jo ikääkin ja eläkeikä kolkuttaa ovella.
Käyvät töissä kyllä tunnollisesti, mutta juomia ostetaan totutusti aina työpäivän päätteeksi vähintään 8-10 annosta per nuppi. Joka päivä. Viikonloppuisin aloitetaan siemailu jo ennen puoltapäivää.
Eivät ota mitään mikäli erikseen siitä sanon ja olemme menossa kylään, mutta iltapäivällä on viimeistään korkattava pullo. Yökyläily ei siis ole käynyt vielä mielessäkään.
Äitini uhkaa lisäksi jäädä työttömäksi juuri ennen eläkeikää ja minua huolettaa, miten hänen päivistään tulee sen jälkeen. Satunnaiset pekkaset ja lomat ovat menneet ihan hyvin, mutta jos siitä tulee pysyvää....
Oma lapsuuteni oli välillä kammottavaa, koska tätä tapahtui jo silloin. Ovat vähentäneet juomista siitä kyllä, mutta ihan liikaa edelleen. Meno oli melkoista lapsuudessani ja nykypäivänä minut olisi varmaan otettu kiireellä huostaan. Itsenäistyin varhain ja vietin paljon aikaani mummolassa.
Mummola (eli poikani isomummu) on edelleen vierailujemme kohde ja poika on siellä ollut jopa yötä. Ikä ei mummua paina vielä ja itse kovasti tahtoo hoitaa poikaa.
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta tilanteesta ja miten tässä voisi edetä?
Kommentit (4)
On ratkaistu siten, että meillä on nollatoleranssi alkoholille. Tavataan ainoastaan selvänä. En itse jaksa kännisönkötystä, enkä halua altistaa lapsiani sille. Alkoholisti ei ymmärrä mitä kohtuus tarkoittaa, joten siksi täysi nolla on ainoa vaihtoehto. Muille ihmisille toki sallin saunakaljan juomisen lasten aikanakin, vaikka itselläni ei ole taana sitä harrastaa.
Alkuun oli vaikeaa ja paljon riitoja asiasta vanhempieni kanssa, mutta parin vuoden jälkeen ollaan onnistuttu tapaamaan selvänä. Aika monta kertaa ollaa käyty ovella kääntymässä.
Me siis päätämme että haluamme tavata vain selviä ihmisiä, ja he päättävät siitä haluavatko olla selvänä tavatakseen meitä.
Heidän ei tarvitse ymmärtää perusteluja, niihin on turha juuttua, vaan pitää tiukasti linjasta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös pyrin siihen, että alkoholi pysyy poissa kun olemme kylässä. Mutta vanhempani ovat erittäin asiallisia ja ihania selvin päin. Suoraan sanottuna kännissä ovat lässyttäviä, höhöttäviä ja typeriä vitsejä laukovia nuijia. (niin paljon kuin rakastankin vanhempiani...)
Lapselleni haluan opettaa järkevän käytön. Joten kotonamme ei olla nollatoleranssilla. Viinilasillinen joskus aterialla tai illalla on ihan ok. Lapsi tosin ei vielä siitä ymmärrä, mutta näkee ja huomaa kyllä jos mummu/pappa on juonut enemmän kuin yhden.
Mutta tulevaisuus huolettaa ja toivoisin voivani auttaa asiaa jotenkin...
ap
mutta et voi vaikuttaa heidän juomiseen mitenkään. Jos he eivät itse näe siinä ongelmaa, niin mitään ei ole tehtävissä. Voit vaan olla viemättä lastasi heille jos et halua lapsesi näkevän humalakäyttäytymistä. Mutta heti kun alkaa näyttää siltä, että lapsenlapsen tapaaminen olisi heille tärkeämpää kuin juominen, niin siinä kohtaa voit laitta kovaa kovaa vastaan. Itse olen taistellut äitini kanssa tästä. Äitini joi kyllä huomattavasti enemmän kuin vanhempasi. Kovassa humalassa ollessaan en halunnut edes puhua hänen kanssaan puhelimessa.
Pieni pöhnä ei sitten lapsen kasvettua enää haitannut, koska olin itse mukana ja mutsi osasi käyttäytyä. Mamma oli lapselleni silti todella tärkeä ja läheinen. Äiti kuoli sittmmin viinaan, mutta onneksi lapseni sai häneen silti tutustua. Pappa on yhä olemassa ja työelämässä eikä käytä alkoa.
On ratkaistu siten, että meillä on nollatoleranssi alkoholille. Tavataan ainoastaan selvänä. En itse jaksa kännisönkötystä, enkä halua altistaa lapsiani sille. Alkoholisti ei ymmärrä mitä kohtuus tarkoittaa, joten siksi täysi nolla on ainoa vaihtoehto. Muille ihmisille toki sallin saunakaljan juomisen lasten aikanakin, vaikka itselläni ei ole taana sitä harrastaa.
Alkuun oli vaikeaa ja paljon riitoja asiasta vanhempieni kanssa, mutta parin vuoden jälkeen ollaan onnistuttu tapaamaan selvänä. Aika monta kertaa ollaa käyty ovella kääntymässä.
Me siis päätämme että haluamme tavata vain selviä ihmisiä, ja he päättävät siitä haluavatko olla selvänä tavatakseen meitä.
Heidän ei tarvitse ymmärtää perusteluja, niihin on turha juuttua, vaan pitää tiukasti linjasta kiinni.