Täällä äiti-ihminen, jolla
ei ole kavereita. Tänäänkin olin yksin shoppailemassa ja katselin kateellisena kaikkia nais-kaveruksia jotka yhdessä olivat ostoksilla. Miten enää näin aikuisena löytää uusia ystäviä?
Kommentit (17)
Jos muksu on sen ikäinen, että viihtyy vielä puistossa... Itsestäni on ainakin mukavaa, jos joku tulee juttelemaan :)
lasten kavereiden äideistä. Joitakin kavereita löytyi perhekerhosta, naapuruston äiteihinkin tutustuin, kun olin kotona hoitamassa lapsia.
Työkavereiden kanssa yhteydenpito on oikeastaan jäänyt, kun jäin pidemmäksi aikaa kotiin.
kaipaisin todella äityli kamuja. itsellä laskettu aika helmikuussa. Olisiko ketään Helsingin suunnalla olevaa? jo synnyttänyttä tai synnyttämässä, ei väliä. ???
mari 35+6
valitettavasti.. Itselläni yksi hyvä ystävä, mutta nähdään silti todella harvoin.. Kaipaisin itsekin myös lisää kavereita, en montaa mutta edes yhden.
ei ole kavereita. Tänäänkin olin yksin shoppailemassa ja katselin kateellisena kaikkia nais-kaveruksia jotka yhdessä olivat ostoksilla. Miten enää näin aikuisena löytää uusia ystäviä?
ja marketeilla. Sekä naapurin rouva, kaksi kertaa vuodessa ostoksilla ja kahveella. Ja sitten oma mies, kelpaa hänkin jos ei ole muuta kyytiä.
Aika ei riitä kun lapset ovat siinä iässä, että tarvitsevat äitiä sekä perushoidossa että harrastus- ja kouluasioissa, kun oma äiti tarvitseeapua/seuraa, itse käy töissä ja harrastuksissa ja kun niitä omia ystäviäkin vielä on muutama. Vapaa-aikana on mukava käydä pelaamassa sählyä äiti-porukalla, teattereissa työporukalla ja sauvakävelyllä naapurin äidin kanssa, lisäksi lapsen harrastaessa on mukava vaihdella kuulumisia muisen äitien kanssa. Sitten on se oma aviomies, jonka kanssa on mukava viettää ihan omaa aikaa. Sitä ei vain yksinkertaisesti jaksa eikä pysty sitoutua tosiystäväksi kenenkään kanssa, varsinkin kun ei tiedä minkälaisia vaatimuksia vaivan ja ajankäytön suhteen se sisältää?
tässä ketjussa olis ketään tampereelta..? itsekin kovasti olisin ystävää vailla jolla jo lapsikin olisi..
[quote author="Vierailija" time="23.01.2012 klo 14:01"]
ei ole kavereita. Tänäänkin olin yksin shoppailemassa ja katselin kateellisena kaikkia nais-kaveruksia jotka yhdessä olivat ostoksilla. Miten enää näin aikuisena löytää uusia ystäviä?
[/quote]
Ei ihme, jos määrittelet itsesi vain äitiyden kautta.
toki se tuottaa enemmän vaivaa niiden hankkiminen ja ylläpito, kun kaikilla alkaa olla jo perhettä: töistä, harrastuksista, miehen työkavereiden puolisoista, lasten kavereiden vanhemmista, naapurista jne.
kyllä se tuntuu niin että kaikilla on se kaveripiiri niin valmis, ettei siihen uusia kaivata...siis tosiystäväksi.
Ite muutin tänne Pohjois-Pohjanmaalle Etelä-Suomesta n. 16 vuotta sitten ja yhtään ystävää en ole löytänyt. Tuttuja, työkavereita, harrastustuttuja kyllä...
Pohjois-Pohjanmaalla onkin sisäänpäin lämpiävää ja vaikeasti lähestyttvävää porukaa. Ainakin Oulun seudulla...
enkä myöskään ole ystävää löytänyt. Puistoissa ja kerhoissa voi toki aina jutella niitä näitä, mutta siihen se sitten jää.
on ne syntyjään oululaiset, joilla on kavereita päiväkodista asti, runsaasti sukulaisia ja sosiaalinen elämä niin valmis ja täynnä, ettei heillä ole tarvetta uusille kavereille. Oululainen tapa tutustua uusiin ihmisiin on myös alussa niin hitaasti lämpeävä ja harkitseva, että siinä meinaa välillä hermot mennä. Antaaksi vaan. :)
Toinen maailma on sitten niitten parissa, jotka ovat muuttaneet Ouluun muualta. Heillä on tarvetta ystäville ja tutuille. Se tarve on niin selvä, ettei sitä tarvitse peitellä, vaan meiniki on aika selkää; sinä tarvitset seuraa, minä tarvitsen seuraa, meillä synkkaa, vaihdetaanpas yhteystietoja. Ei se velvoita mihinkään, nähdään jos nähdään, mutta tällä tavalla minä ainakin olen löytänyt tuttuja, kavereita ja ihan ystäviäkin.
Tsemppiä teille yksinäiset, toivottavasti löydätte vielä mukavaa seuraa. :)
siis näitä yli 30 v löydettyjä tuttavuuksia
niin juuri.
Yksi hyvä ystäväni on lapsen päiväkotikaverin äiti. Ihan tutustuttiin hakiessamme lapsia.
Lisää kavereita olen myöhemmin saanut, kun lapset ovat saaneet uusia kavereita koulusta ja harrastuksista, on sitten ystävystytty lasten kautta.
Kyllä mun mielestä ihmisiin on aika helppo tutustua vaikka missä. Mun läheisistä kavereista vain yksi on lapsuudenystävä, jonka olen tuntenut 7-vuotiaasta. Ehkä paras ystävä on teini-iän lyhytaikaisen poikaystävän sisko, yksi läheinen on entinen työkaveri monen vuoden takaa, ja nyt olen pitänyt tiiviisti yhteyttä neljään äitiin perhevalmennusryhmästä joka oli yli vuosi sitten. Tänä syksynä tapasin sairaalaan jouduttuani erään uuden ystävän, hänen kanssa olen kirjoittanut kirjeitä siitä lähtien.
Lisäksi yritän pitää aktiivisesti yhteyttä myös sukulaisiin, sekä omiin että mieheni sukuun. Esim. mieheni isän vaimo on minulle läheinen ystävä. Samoin erään lapsuudenystävän äiti on vähintään yhtä rakas kuin tyttärensä.
kyllä se tuntuu niin että kaikilla on se kaveripiiri niin valmis, ettei siihen uusia kaivata...siis tosiystäväksi.
Ite muutin tänne Pohjois-Pohjanmaalle Etelä-Suomesta n. 16 vuotta sitten ja yhtään ystävää en ole löytänyt. Tuttuja, työkavereita, harrastustuttuja kyllä...