Lue keskustelun säännöt.
Motorisesti kömpelöt äidit! Koetteko/koitko
23.01.2012 |
koskaan vaikeaksi pienen vauvan käsittelyä? Mä olen aina ollut kömpelö, sellainen joka kaatuu pyörällä heti syksyn ekoilla liukkailla, törmäilee ovenpieliin, lyö varpaansa samaan tuolinjalkaan kerran päivässä kymmenettä vuotta peräkkäin jne. En vaan oikein hahmota, missä mun raajat on suhteessa ympäristöön. Muuten olen kyllä ihan tavallinen. :)
Mä olen kokenut molempien lapsien kohdalla jotenkin tosi raskaaksi ekan vuoden, kun lapsi ei vielä liiku, nimenomaan siksi että pelkään jatkuvasti jotenkin tiputtavani vauvan, tai käsitteleväni häntä kömpelösti. Suurin osa koko orientaatiosta menee siihen, että keskityn käsittelemään vauvaa oikein, kulkemaan varovaisesti vauva sylissä etten kolauta itseäni tai vauvaa mihinkään jne. Todella turhauttavaa. Mitään vahinkoja ei ole koskaan sattunut, mut ihmeissäni katselen, kuinka reippaasti ja varmasti muut äidit mennä viipottaa vauva kainalossa.
Miten te muut, kömpelöt äidit olette kokekeen vauvan käsittelyn? Eihän tää iso asia ole, haluaisin vaan kuulla muidenkin kokemuksia. :)
Kommentit (10)
mutta vauvan kanssa vaan on jotenkin niin sata rautaa tulessa koko ajan, että olen huolimaton. Eihän mulla ennen vauvaa kukaan parkunut korvan juuressa kun piti johonkin keskittyä, eikä tarvinnut taiteilla vauvaa toisella kädellä ja toisella kaataa maitoa mukiin jne. Onneksi lapset kasvaa nopeasti. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut mä olen sillä tavalla kömpelö, että mulla lentelee helposti tavarat käsistä. Esimerkiksi muoviset, heppoisat tuttipullot on mulle ihan painajaisia, ne meinaa kaatuilla joka kerta kun yritän käsitellä niitä...huoh. Mut tällainen mä olen, minkäs teen.
Esikoisen vauva-aikana kuitenkin opin luottamaan omiin liikkeisiini ja äidinvaistoihini. Ilokseni huomasin että olen pitänyt itseäni vähän kömpelömpänä kuin todellisuudessa olen.
olette?
En ole tuollaistakaan osannut ajatella, että kömpelö. Olenkohan minäkin sellainen, kun aika usein törmäilen ja kompastelen :)
en ehkä niin paljon kuin AP. Ihan hyvin olen selvinnyt. Kannoin vauvaa paljon sylissä kun siinä viihtyi ja en edes halunnut hankkia sitteriä. Ja kun lapsi alkoi viihtyä kantorepussa (n.4kk), arki helpottui.
En tykkää muutenkaan korkokengistä, mutta vihoviimeinen idea niitä olisi käyttää pientä vauvaa hoitaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tein n.5 vuotta mutta halusin muulle alalla, osittain syynä oli jopa se, että nostot ja muut vastaavat saivat minut aivan kauhuihin, pelkäsin koko ajan et satutan vielä jotakin. Ikinä tosin ei mitään sattunut, mutta jännityksestä meni paikat ihan jumiin ja aivanko tuossa työssä ei menisi ilmankin...
Toimin hetken aikaa sitten lastenhoitajana kunnes sain omat lapseni ja olin muutamia vuosia putkeen kotona ja sitten luin itseni myyjäksi. Tämä työ sopii minulle, olen nyt vaatekaupan kassana ja teen muuta pikkuhommaa tässä kaupassa.
t: nro2
paljasjaloin, jotta sain hyvän kosketuksen maahan :)
Sitteriä tmv muuta vehjettä ei ollut meilläkään :D
Mutta mihinkään kantoreppuun tai liinaan en olis voinut laittaa, sitten olisi tasapaino mennyt ihan varmana, kokeilin joskus mutten oikein uskaltanut liikkua sen kanssa ulkona ja tosiaan kotona meni sylissäkin :)
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ympäristöön liittyvissä hommissa. Olen siis ulkona koko sen ajan kun maa on sula (talvikauden toimistossa). Olen aina tykännyt ulkoilusta juuri siksi, että luonnossa ja ulkona en ole kömpelö, koska tilaa liikkumiselle on niin paljon. Mahtavaa kun ei kompastele eikä törmäile mihinkään.
ap.
Yksi motorisesti kömpelö äiti ilmoittautuu...
En vain osaa olla niin varovainen kuin ap. Yritän kyllä, muttamutta... Kiinnitin erityistä huomiota siihen, etten lyö vauvan päätä mihinkään, niin montakohan kertaa kantaessani ne vauvan jalat sitten osuivat esim. ovenkarmiin... En vain hahmota tilaa, olen itsekin aina ihan mustelmilla kun törmäilen.
Työkseni istun toimistossa.
Olen just kuvailusi kaltainen äiti :)
Mulla ei ihan koko vuotta ole mennyt yhdenkään lapsen kanssa tuohon jännittämiseen, mutta varmaan ne ekat 6-7kk.
Itse en esim. halua nostaa talvella lasta pois istuimesta/rattaista tmv ulkona jos on liukasta, lennän ihan varmana samantien persuuksilleni.
Ja julkisissa tilanteissa lasta kantoi aina isä :D en vain pystynyt, saatan jännittäessäni esim. lipsahtaa rappuselta tai kompastua maton reunaan.
Kun lapsi jäntevöityi, niin helpotti ja sitten kun oppi jo kävelemään (n.11kk molemmat meillä) niin oli jo helpompaa.
Rappusissa ja liukkailla on edelleen isompaakin vaikeampaa kantaa ja jollain korkokengillä/saappailla en edes yrittäisi.
Mun kengät on tukevilla kumipohjilla ;D