omakotitalon rakentaneet

onko se rakentaminen niin rankaa kuin jotkut pelottelee? onko lopputulos sen arvoista?

Itsestään selvää on, että jos on tarkoitus tehdä itse eli konkreettisesti rakentaa niin tällöin aika menee rakennuksella ainakin toisella, yleensä miehellä. Tämä taas automaattisesti tarkoittaa sitä, että äidin vastuulle jää kodin- ja lastenhoitaminen lähes tyystin. Se, miten rakankaksi tämän kuvion kokee riippuu ihan ihmisestä itsestään. Meillä hommat ovat edenneen oikein jouhevasti yllä kuvatulla työnjaolla ja talo on kohta valmis. Kun pitää päämäärän kirkkaana mielessä ja pyrkii valittamisen sijaan tukemaan toista niin helpottaa kummasti urkakkaa.



Toinen juttu sitten on, että budjettia ei kannata vetää liian tiukalle. On aika omiaan kiristämään pinnaa jos budjetti on aivan alimitoitettu kuten eräillä kavereillamme.

ja talon kovasti halusimme :) Meillä lapsia hoiti isovanhemmat vaikkeivat muuten osallistuneet talon tekoon. Olihan se rankkaa silloin mutta jo nyt haluaisin tehdä uuden talon, mies ei jaksa ainakaan vielä, rakentamisesta 2 vuotta.

Me olemme rakentaneet (siis ei rakennuttaneet!) talot v 98 ja 06 ja avioliitto voi paremmin kuin koskaan:) Lapsia on 4, joista nyt enää 2 kotona.



Kun rakentamaan rupeaa niin pitää tehdä selkeä työnjako, toinen hoitaa kodin ja perheen ja toinen rakentaa. Eikä natista! Meillä oli se onni että ekan talon aikana appikset asui meidän kanssa v'ähän aikaa ja hoiti lapset jolloin minä pääsin hyvin raksalle miehen kaveriksi. Toisella kertaa taas isot sisarukset hoiti pienintä tarvittaessa. Rakentamiseen meni vuosi per talo ja viimeistely jatkuu tässä uudessa edelleen.....



Ja on - lopputulos on sen arvoinen:) Kalllis unelma, monellakin tavalla!

Meillä on rakennettu kohta kolme vuotta ja yhä jatkuu. On kyllä asuttukin vuosi tässä, mutta silti on yhä kesken :)



Meillä kolmas lapsi on odotettu ja synnytetty rakentamisen aikana, hän on ollut sairaalahoidossa viidesti infektioissa hankalaksi heittäytyvän astmansa vuoksi. Edellinen lapsi on tätä nuorimmaista 1 v 10 kk vanhempi ja vanhin on murroikäinen taifuuni (tavallaan uusperhekuvio, mutta esikoisen isä ei elämäämme kuulu eikä ole koskaan kuulunut).



Mutta olemme oppineeet valtavasti; rakentamisesta, jaksamisesta, itsestämme, toisistamme, parishteesta ja sen tarpeista etc. Ja kyllä tämä on ollut sen arvoista!

vaikka olin odotin kolmatta lasta ja kaksi muuta oli tosi pieniä. se meni varmaan siinä raskaus huuruissa :) supisteli yms mutta jjoka ilta piti raksalle vääntäytyä :)

tytkkäsin tehdä raksa hommia.