isänpäivä ja lapsettomuus
Moi vaan kaikille!
Pitkästä aikaa palailen tänne palstailemaan pettymyksien jälkeen...Tänään on taas päivä, joka ottaa koville sekä minulla että miehelläni. Itse vaan haluaisi niinkuin NIIN PALJON omaa nyyttiä kainaloon. Meillä lapsettomuutta takan nyt puolitoista vuotta, mikä ei ole muihin mitattuna paljon, mutta itselle se sitä on.
Me on nyt päästy julkiselle puolelle tutkimuksiin, tutkittiin just multa munatorvet (auki olivat) ja mieheltä sperma, jossa oli vähän häikkää. Mut mulla on myös ongelma pco ja ovuloimattomuus tai hyvin vähäistä se on ollut. hoidot on nyt alkuvuodesta edessä.
En tiiä, että mikä oli nyt tämän kirjotuksen ajatus...päässä myllertää kaikenlaista, että tolkkua ei näköjään löydy...
Olis niin ihana kun olis vauveli tai jo isompi lapsi, jonka kanssa vois aamulla kömpiä sänkyyn isukkia onnittelemaan... =) Mies ei sitä osaa ainakaan tällä hetkellä kaivata, tai ei ainakaan sano, että kaipais, mutta mä kaipaan senkin puolesta. Tosin oli ukko viime yönä nähny unta meijän vauvasta... =)
Kaippa sitä joskus meilläkin isänpäivää vietetään... jospa jo ens isänpäivänä?! TOIVOTTAVASTI. =)