Repeämistä...
Miten teille muille on käynyt jotka olette revenneet ensimmäisessä synnytyksessä?Onko sama uusiutunut toisessa?Itse repesin melko paljon esikoista synnyttäessä mutta esim. sulkijalihaksia ei mennyt poikki ja saan kyllä vielä synnyttää alakautta.Arpia on kuitenkin melko paljon ja nyt toinen synnytys pelottaa sillä arvethan ei kai paljoa jousta.Onko kenelläkään kokemusta asiasta?
Kommentit (10)
En ole juuri revennyt, paitsi ensimmäistä synnyttäessä ja ponnistusvaihekin kesti jo 10 min, niin ei ihme vaikka jakkaralla ponnistin. tehtiin välilihanleikkaus ja muutama tikki laitettiin. Toista synnyttäessä en revennyt ja olin koko synnytyksen ajan seisaaltani koska makuulteen sattui niin tajuttoman paljon, mutta en revennyt. Näiden isä oli aika pieni siis mua 2 cm pitempi ja tällä kolmannella on eri isi joka on 15 cm suunnilleen pidempi mua joten voi olla etten näin helpolla enää selviäkään sitten.
mutta kannattaa synnyttää seisaaltaan ja jos kovasti sattuu...niin mennä kyykkyyn, toinen tuli luomuna mutta oli aika lyhyt synnytys niin en ehtinyt kivunlievityksiä juuri saamaan paitsi ilokaasua...
nyt vähä hirvittää että kuinka käy, mutta toivottacasti en joudu keisarinleikkaukseen, se eniten pelottaa.
Kolme synnytystä takana ja kaikissa olen " saanut" toisen asteen repeämät. Välilihaa ei ole kertaakaan leikattu. Lapset ovat painaneet syntyessään 3660g-3960g eli eivät ole olleet edes kovin isokokoisia.
Olen repeämistä huolimatta palautunut synnytyksistä suht nopeasti. Kolmannen kohdalla palautuminen kesti kaikista kauimmin. Sain silloin repeämät emättimen sisäpuolelle ja pystyin kyllä istumaan heti synnytyksen jälkeen mutta muuten sisäpuolelta kiristi ja sattui esim. kävellessä monta viikkoa.
Saas nähdä kuinka nelosen kohdalla käy ;)
Tansku, muksut *3 & vaavi rv 34+3
Minä sain ensimmäisessä synnytyksessäni II asteen repeämät + pitkän empparihaavan, mutta seuraavissa kolmessa synnytyksessä en pienintä nirhaumaakaan. Esikoisen jouduin kätilön pakottamana synnyttämään perinteisessä ' sukista kiinni' asennossa vaikka itse koin asennon todella vaikeaksi ja en osannut ponnistaa siinä lainkaan. Toinen lapsi syntyi kyykyssä ja kaksi viimeisintä jakkaralla. Niin, ja esikoinen painoi syntyessään vain 3290g, toinen 3280g, kolmas 4100g ja neljäs 3740g.
Eli lämpimästi suosittelen mahdollisimman pystyä asentoa ponnistusvaiheessa sekä mahdollisuukkisen mukaan vettä avautumisvaiheessa pehmentämään kudoksia (suihku tai allas).
Joka ei sitten kovin hyvin parantunutkaan.
Jouduin myöhemmin korjausleikkaukseen peräsuoliosastolta, vasta sen jälkeen kaikki ok. Toinen synnytys pelotti etukäteen, varsinkin kun oli tulossa isompi vauva. Jos olisin tiennyt, että kuinka iso, en olisi ikinä uskaltanut alakutta...
Eka painoi 3200g ja toinen 4240g. Toisessa synnytyksessä tuli myös repeämä, vähän pienempi ja parani nopeammin. Nyt odotan kolmatta 35+2 ja sektiota odottelen. juuri nuo repeämät ja toisen lapsen juuttumine tekevät nyt alatiesynnytkysen kyseenalaiseksi.
Minulle kätilö sanoi synnytyssalissa että usein yhden repeämän kokeneelle tulee myös uudestaan repeämä,koska arpi ei anna periksi. Repee sitten vierestä. Tiedä sitten, mutta tämä oli kätilön ajatus.
Ei tietenkään aina, mutta mahdollista se on.
Ja tietenkin paljon on kiinni siitä, miten isoja repeämiä on tullut...
Mulla eka lapsi painoi 4130g ja repesin melko paljon. Oiskohan olleet toisen asteen repeämät... joka tapauksessa tuli reilusti tikkejä. Toinen lapsi painoi 4320g ( ja oli vielä iso päänympärys) ja kolmas 3800g enkä kummaltakaan revennyt ollenkaan. Heti synnytyssalissa pystyin istumaankin...
Että hyviäkin kokemuksia löytyy...
..ja molemmissa tullut II asteen repeämä, ensimmäisessä leikattiin myös väliliha mutta silti repes. Lapset ollu tosi pieniä, n 2500g, tosin eka synty käsi koskella ja repäs sisälle kunnon " kolon" jota lääkäri tuli paikkaileen.
Ekan jälkeen en istunut kuukauteen kunnolla vaan imetin lastakin makuulla, toisesta toivuin nopeampaa ja istuin jo sairaalassa jotenki.
Toisen syntymän jälkeen vaadin päästä korjausleikkaukseen koska arpi repsotti ja emätin haukkas ilmaa aina kumartaissa tms.
Ihan julkisella puolella korjattiin paikat ja siellä kehotettiin seuraavassa synnytyksessä vaatimaan että " jos repeää niin pitää leikata tuoreelle lihalle, jotta paranee paremmin" .
Nyt odotan kolmatta ja pelkään pahinta. Sairaalan esitietolomakkeeseen olen jo kirjannut ylös toiveeni että jos repeää niin leikataan tuoreelle lihalle ja ommellaan hyvin... ettei tarvis enää paikkoja parsia.=)
marilla rv 27+
Kolme synnytystä takana, eka kylläkin hätäsektio. Tokassa synnytyksessä repesin aika pahasti sisäänpäin, siis emättimestä ja lisäksi tuli joitakin pienempiä repeämiä, jotka piti ommella. Kätilö kutsui lääkärin ompelemaan sitä suurinta repeämää, kun ei itse osannut. Hyvin parani ja kolmannessa synnytyksessäni ei tullut kuin muutama limakalvonirhauma, ei tarvinnut ommella. Ensimmäinen alatiesynnytykseni tapahtui puoli-istuvassa asennossa sängyllä, toinen jakkaralla ja nyt neljättä odottaessani olen jo päättänyt, että synnytän jakkaralla jos se vain on mahdollista. Ponnistusvaihe kesti jakkaralla vain 3min ja tuntui että lapsi tuli ulos melkein itsestään.
Jos nyt voi sanoa, että kiva, kun kyse on repeämistä... Ainakin minua se helpotti, että tosiaan on muitakin joilla on näitä toisen asteen repeämiä ollut ja silti seuraavat synnytykset on menneet jopa ilman repeämän palaa.
Itse olin ponnistusvaiheessa myös " sukista kiinni" asennossa, eikä hommasta tullut yhtään mitään. Ei mulla kyllä ollut ponnistuksen tarvettakaan ollenkaan. Yritänpä minäkin siis saada ainakin kokeilla synnyttää pystymmässä asennossa tämän toisen lapsen! Jospas se ponnistuskin onnistuisi...
Se jakkara vain vähän mietityttää, että miten siinä pysyy pystyssä : ), että uskallanko nojata mieheen tms. niin voimalla. Mutta toivottavasti voin edes kokeilla.
Ja jos joku ensikertalainen tätä lukiessa nyt säikähtää näitä repeämiä, niin haluan sen vaan sanoa että meikäläisenkin toisen asteen repeämät paranivat parissa-kolmessa kuukaudessa kyllä niin hyvin, että eipä ne ole seksielämään mitään vaikuttaneet. Kun silloin synnytyksen jälkeen melkein eniten hirvitti se, että nytkö jäi sitten seksit tähän... Ja eiväthän läheskään kaikki repeä ollenkaan. Eli älkäähän etukäteen huolestuko : )
Sain nimittäin reilut 2 vuotta sitten esikoisen synnytyksessä 3.asteen repeämät.Mulla toipuminen kesti tosi pitkään , ainakin sen 2 kk, ja pitkään sen jälkeen mietin uskallanko enää koskaan synnyttää.Olin aika järkyttynyt siitä,miten pahasti repesin...
Nyt oon kuitenkin saanut jo toisenkin lapsen pari kuukautta sitten, ja voin sanoa että se synnytys oli suorastaan ihana kokemus.Mitään repeämiä ei tullut, eikä yhtäkään tikkiä tarvittu.Kerroin synnyttämään mennessä repeämistä jotka sain ed. synnytyksessä, ja kätilö siis tiesi sitten tukea välilihaa ponnistuvaiheessa.Mulle myös laitettiin lämmitetty jyväpussi haarojen väliin vähäksi aikaa juuri ennen ponnistusvaihetta, sekin varmasti vaikutti.Mutta tosiaan, en ollut uskoa kun kätilö sanoi ettei mitään repeämiä tullut.
Mua pelotti uudelleen repeäminen tosi paljon lähes koko raskausajan.Kävin muutamalla lääkärilläkin asian takia, mutta kaikki olivat sitä mieltä että se 3. asteen repeämä oli parantunut tosi hienosti ja että toista kertaa tuskin samasta kohdasta repeäisin.Myös vauvan kokoa tarkasteltiin,ja hyvältä näytti senkin puolesta, koska vauva arvioitiin 3,5kiloiseksi, niinkun loppujen lopuksi olikin syntyessään, eli ei kovin iso.
Tsemppiä siis kaikille " revenneille" seuraavaan synnytykseen, näinkin hyvin voi asiat olla!
... tosiaan löytyisi muita jotka ovat jo toisen/kolmannen jne. synnytyksen kokeneet ekan synnytyksen repeämien kanssa? Vai ettekö vain halua kertoa, että kävi vielä ensimmäistäkin kertaa huonommin? Ei kai kaikki kuitenkaan ole voineet sektioonkaan päätyä, eihän...?
Itselleni tuli 2 vuotta sitten esikoisen (imukuppi)synnytyksessä toisen asteen repeämät, eli ei onneksi myöskään aivan sulkijalihakseen asti. Terkkarit ja muut kyllä vakuuttelivat, että eivät ne entiset arvet juurikaan tahtia haittaa yms. Mutta ei siitä mihinkään pääse, että mietityttää.
Minäkin olisin siis kiinnostunut kuulemaan kommentteja tähän alkuperäisen kirjoittajan esittämään kysymykseen!