Luomutyypit! Missä menee raja
luonnollisuuden ja lääketieteen välillä? Eikö ole ristiriitaista esim kieltäytyä rokotuksista ja sitten esim soittaa ambulanssi kun lapsi on kuolemassa hengenahdistukseen? Hoidatteko syöpäänne jollain homeopatialla vai onko teidän mielestä ihan ok sitten kuitenkin antautua solumyrkkyhoitojen vietäväksi? Jos harkitsette kotisynnytystä sen luonnollisuuden vuoksi, käyttekö kuitenkin normaaleissa seulonnoissa tai yksityisellä tarkistuttamassa että lapsenne voi hyvin eikä riskejä juurikaan ole? Ajatteletteko, jos joku on vaarassa kuolla sairauteen joka olisi lääketieteellisesti hoidettavissa että tämä on evoluution tehtävä ettekä hoida sitä?
Ääriesimerkkejä, älkää provosoituko mutta mietin usein näitä asioita kun tuttavapiiriin mahtuu monenlaisia ajattelijoita. En kuitenkaan kehtaa kysyä noin suoraan. :) Vilpittömästi siis pohdin, asiallisia vastauksia kiitos :)
Kommentit (6)
Olen ilmeisesti tarkoittamasi luomutyyppi, mutta en ymmärrä miksi pitää mennä äärimmäisyyksiin. Joissakin asioissa länsimainen lääketiede toimii hyvin, esim jos jalka menee poikki, niin silloin on fiksuinta tietenkin mennä sairaalaan. Mutta ihan yhtä hyvin voi yhdistää luonnollisemmat hoitokeinot sekä lääketieteen, kuin valita joko tai.
Itse esimerkikisi hoidan itseäni sekä lapsiani niin pitkälle luonnollisin keinoin kun pystyn mutta jos täytyy mennä sairaalaan niin sitten täytyy. Mutta esimerkiksi leikkauksen jälkeen paraneminen on nopeampaa kun kehoa on hoitanut hyvin jo ennen leikkausta (terveellisellä ja puhtaalla ravinnolla ja välttämällä kehoa rasittavia myrkkyjä kuten alkoholi, kofeiini jne) ja leikkauksesta toipumista voi nopeuttaa homeopaattisilla lääkkeillä.
Meillä syödään luomua ja puhdasta ruokaa, shampoot, saippuat, hammastahnat on luomuja. En osta kaupasta mitään käsiteltyä, teen itse kaiken niin pitkälle kuin voin. Vaipat ja siteet on kestoja.
Osa lapsista on rokotettu ohjelman mukaan, osa ei. Itse en käytä mitään lääkkeitä, paitsi luonnonmukaisia (sekä homeopatiaa, vyöhyketerapiaa jne). Olen saanut niistä apua niiin moneen sairauteen että varmasti syöpääkin hoitaisin luonnonmukaisesti enkä suostuisi solumyrkkyihin,(olen myös seurannut läheltä kun ystäväni on niin tehnyt).
Synnyttänyt olen aina sairaalassa koska tiedän että kotisynnytyksessä on suuria riskejä ja en halua asettaa lasteni henkeä vaaraan. Neuvolassakin olen käynyt normaalisti, tosin en kaikissa seuloissa.
Jos joku perheenjäsenistä sairastaa, saa hän itse valita mitä lääkettä tai hoitomuotoa haluaa ottaa vastaan. Tietenkin lopullinen päätös on aina vanhemmalla, mutta yllättävän pienikin ihminen osaa itse sanoa mitä tahtoo esim. tavallisen flunssan kohdalla.
Jos tilanne vaatii ambulanssin, tietenkin sellaisen soitan.
Olen sitä mieltä että ihmisten pitäisi ylipäänsä olla avarakatseisempia eri hoitomuotoja kohtaan. En tuomitse ihmisiä jotka käyttävät särkylääkkeitä tai lääkäreitä ahkerammin kuin minä. Minun keholle eivät lääkkeet sovi joten olen valinnut toiset hoitomuodot ja minun kohdalla ne toimivat hyvin.
Jos ei terva viina ja sauna auta, on tauti kuolemaksi.
No joo, ehkä kuitenkin näkisin asian näin, että ensin koitetaan luontaislääkitystä ja ruokavaliota. Jos asia ei korjaannu, otetaan lääketiede avuksi.
Omien tuntemuksien mukaan ja omaa kroppaa kuunnellen pääsee aika pitkälle.
Kiitos asiallisista kannanotoista! Tiedustelu jatkuu: kun sanotte ottavanne asiasta selvää, mistä lähteistä ja miten tietonne haette? Tämä on monesti mietityttänyt kun tuntuu että kenestä tahansa voi parissa illassa tulla esim lääketieteen asiantuntija vain vähän perehtymällä. Kuulostanpa taas provosoivalta, voihan olla että minun tuttuni vain ovat vähän erityislaatuisia. Te ette vaikuta siltä.
(Tähän ketjuun taisikin sitten eksyä järkeviä "luomutyyppejä" kun kukaan ei ole vielä vouhkaamassa mistään salaliittoteorioista. Kiva näin!)
ap
kuuluu vissiin aika extremejä luomuihmisiä. ;)
Pidän itseäni kovasti luomu- ja ekoihmisenä, mutta olen samalla tiedeihminen. Eivät nuo minusta ole mitenkään ristiriidassa toistensa kanssa, vaan tietyillä luonnontieteellisillä aloilla aika monikin on molempia.
Käyn vyöhyketerapiassa, mutta en varmasti kieltäytyisi syöpähoidoistakaan. Rokotukset on pop ja otan joka vuosi kausi-influenssarokotteenkin. Haluaisin synnyttää mahdollisuuksien salliessa "luomusti", mutta en missään nimessä sairaalan ulkopuolella sille varalle, että kaikki ei aina menekään putkeen.
Olen sitä mieltä, että elämää tulee kunnioittaa. Elämäksi miellän meidän ihmisten lisäksi niin eläimet kuin koko planeetankin. Elämän kunnioittamista on myös se, että pyrkii tekemään mahdollisimman vähän haittaa ja mahdollisimman paljon hyvää itselleen ja ympäristölle. Sairauksien hoitamatta jättäminen on itsensä ja joskus myös läheistensä (erityisesti lastensa) vahingoittamista.
Työskentelen itse koululääketieteen parissa (hammaslääkärinä). Hoidan kyllä potilaani ihan alan oppien mukaan, mutta varmasti ohjaan potilaitani enemmän sairauksien ehkäisyyn ja terveyttä ylläpitäviin hoitoihin kuin keskivertokollegat. Esimerkiksi ohjaan potilaitani mieluummin oikomishoitoon, jossa heille rakennetaan toimiva ja myöhempiä ongelmia ehkäisevä purenta, kuin teen laskutuksellisesti huomattavasti tuottoisampaa protetiikkaa.
Etupäässä siis ilman muuta hyötyä lääketieteen keinoista. Syöpä taas on taistelua ajan kanssa, mutta tiedän jonkun selvinneen leukemista siirtymällä hetkessä raakaravinnolle, vaikka se on hetkessä vaikeaa.
Kun ei mene enemmistön mukana, ottaa itsellensä vastuun tehdä päätökset... ja hankkia myös tietoa sikäli kuin pystyy.
Ei ole kyse jostain trendin valinnasta "joo mä otan ton rokotuskielteisen brändin mut en homeopatiaa", vaan ihan oikasti sitä pyrkii perehtymään mistä tässä on kysymys, miksi ja mitä seurauksia jne.
Esimerkiksi minun lapseni on saanut rokotuksista vain osan ja nekin myöhemmin kuin rokotusohjelman mukaan, ja antibioottikuureihin en ole ollenkaan niin suostuvainen kuin enemmistö. Kuitenkin särkylääkitystä annan myös lapselle hyvinkin hövelisti. Harkitsin kotisynnytystä mutta päädyin lääkkeettömään sairaalasynnytykseen.
Ei tosiaankaan ole kysymys siitä että ehtisi jotain johdomukaista elämänvalintaa tai ideologiaa, vaan siitä että haluaa itse tehdä päätöksensä omien tietojensa ja käsitystensä (ja kieltämättä myös arvojensa ja uskomustensa) perusteella.
Tietysti jotain alkuperäistä kiinnostusta luonnonmukaisuuteen ja kriittisyyttä nykymenoa kohtaan varmaan on ollut aika monilla jotka näitä poikkeavia valintoja tekevät, mutta se on ollut vain sysäys tutustua asioihin paremmin. Koen masentavaksi ja vähän loukkaavaksikin jos minut määritellään "luomutyypiksi" ja luullaan että teen valintoja vain koska haluan kuulua johonkin joukkoon. Kun itse koen, että asia on päinvastoin. EN halua tehdä asioita jollain lailla vain siksi että suuri joukko tekee niin.
Vaikka ymmärrän, että helpompi tie se on. Laiskan ajattelijan valinta: tee niinkuin muut tekevät, niin vastuun tunne ei ole niin raskas.