Pyydän anteeksi kaikilta eronneilta

Olen saattanut joissain ketjuissa tuomita toisten väliset erot. Ajatellut typerästi että monet suhteet saataisiin pelastettua jollain tavalla. En nyt tarkoita mitään väkivaltaisia suhteita tms. Olen jollain tavalla katsonut jostain "ylempää" yksinhuoltajia, siis ajatuksissani. Pitänyt itseäni jotenkin muka parempana ihmisenä kun minulla on todella pitkä parisuhde mieheni kanssa ja ihana perhe. Ja näillä eronneilla ei sitä ole. Ovat mokanneet jotain taikka eivät vain ole yrittäneet riittävän paljon korjata liittoaan.



Olen ollut niin typerä, anteeksi. Vaikka olenkin enimmäkseen vain pitänyt mölyt mahassani niin tuntuu niin tyhmältä, kurjalta kun olen jaotellut ihmisiä, arvostellut heitä mielessäni.



Nykyisin olen sitä mieltä että monet eronneet ovat todella ROHKEITA ja ovat ajatelleet lapsiensa ja itsensä parasta kun ovat päätyneet eroon. On niin paljon suhteita joissa vain pysytään vuodesta toiseen vaikka jatkuvasti tuntuu siltä että tästä ei mitään tule. Ei vain uskalleta tehdä ratkaisua, ottaa eroa. Lapset sitten siinä sivussa sopivasti vielä kärsivät tilanteesta. Vedotaan ties mihin syihin ettei tarvitsisi ottaa ratkaisevaa askelta. Muille kyllä näytellään onnellista perhettä.



Jaa, mistäkö vuodatukseni johtuu? Ei taida olla vaikeaa arvata syytä! Jouduin lähtemään omasta kodistani, työttömänä, rahattomana täysin tyhjän päälle. Kaikki tapahtui hirmuisella vauhdilla. Miehen äkillisesti muuttuneen käytöksen vuoksi tämä kaikki sai alkunsa. En IKINÄ olisi uskonut että minä eroan miehestäni ja että joudun lähtemään pois kodistani, mutta niin se elämä on vaan yllätyksiä täynnä. Alku oli melkoisen vaikeaa mutta nyt alkaa helpottaa jollain tasolla. Minulla on hyvä olla täällä "uudessa" kodissani vaikka tämä ei ole mikään hieno omakotitalo eikä muutenkaan mikään ns.unelmakotini. Olisin voinut jäädä, palata heti miehen luokse mutta en sitä kuitenkaan tehnyt. Olisin voinut vain sopeutua, niellä kaiken ikävän, antaa anteeksi, muuttua sisältä katkeraksi, esittää jotain onnellista pariskuntaa mutta niin en tehnyt.



Voin nyt sanoa kokemuksesta että ero kasvattaa ihmistä aivan mielettömän paljon!!! Itsensä oppii tuntemaan ihan toisella tavalla. Ja lapset sopeutuvat uuteen tilanteeseen melko hyvin kun eivät joudu kuuntelemaan ja katselemaan äidin ja isän huonoja välejä. Eikä mitään ikävää.



Tämä sepustus ei ollut mikään kehotus ottaa ero mutta toivoisin että joku alkaisi miettiä omaa elämäänsä jos liitto ei toimi sitten niin millään. Että elämää, kaikkia vuosia ei kannata heittää hukkaan.