Lue keskustelun säännöt.
Jos kosisit monen vuoden yhdessäolon jälkeen...
20.01.2012 |
ja mies kieltäytyisi, vetäisitkö omat johtopäätöksesi ja siirtyisit elämässäsi eteenpäin (ilman miestä)? Vai nielisitkö pettymyksen ja jäisit odottelemaan parempia aikoja.
Meillä mies ei ole kosinut, ollaan yhdessä oltu vuosikaudet ja mietin että kehtaanko kosia, mutta periaatteen naisena pelkään vastausta. Tiedän, että jos kieltäytyy niin naimisiin emme tule koskaan menemään. Minulle asia on tärkeä, miehestä en keskusteluista huolimatta ota selvää.
Kommentit (6)
ihan totta.ja yritä päästä yli noista typeristä perinteistä.etkö pysty kysymään,mitä mieltä hän ylipäätänsä on avioliitosta?tai sano hänelle,että haluaisit naimisiin.voit kosiakin,ja jos kieltäytyy,kurja juttu,mutta ei se tarkoita aina,ettei mies haluaisi kanssasi olla.tiedän lukuisia miehiä,jotka naimisiin eivät halua periaatteesta,pitävät sitä typeränä instituutiona.ja miksi ihmeessä ette voi mennä myöhemmin naimisiin,jos mies ei vielä halua???haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi toisen pitäisi aina kosia? Mä kerroin, että haluaisin naimisiin ja lapsia. Tavatessamme 8 vuotta aikaisemmin kumpikaan ei halunnut naimisiin, saati sitten lapsia. Ajattelin, että jos mies ei halua samoja asioita, niin silloin on parempi erota kuin katkeroitua :). No hyvin kävi: ollaan naimisissa, meillä on 2 lasta ja ollaan vielä entistäkin onnellisempia.
oltiin oltu yhdessä n. 6 vuotta, ei siis mitenkään vuosikausia, mutta mun mielestä ihan riittävän kauan jotta vois jo kosasta.
Mies ei halunnut naimisiin. Ehkä ei vielä, ehkä ei koskaan.
Ei tullut kyllä mieleenikään jättää miestä sen takia. Mahtava kumppani kun on. Ei naimisiin oo mikään pakko mennä, mutta tulipahan nyt kysästyä. :)
Asioista on puhuttu, mutta mies on jotenkin niin hankala näissä asioissa ollut aina, ettei oikein osaa ilmaista tunteitaan. Hänellä ei tunnu olevan yleistä mielipidettä avioliittoon (esim. omat vanhemmat eivät olleet naimisissa) ja avoliitto on hänelle ok. Minä en halua lapsia avoliittoon vaan avioliittoon.
En enää keksi muuta tapaa lähestyä asiaa kuin esittää suora kysymys, johon voi vastata kyllä tai ei. Avoimesta keskustelusta on joka kerta jäänyt luu käteen kun miehen vastaukset vaihtelee välillä joo-ei-ehkä-sitten joskus-en tiedä.
ap
Minä jatkaisin eteenpäin yksin, mutta suhteessani lieneekin painotaakkana mm. se, että mies on niin tarkkaan ja useaan otteeseen kertonut miten ja missä kosi entistä naisystäväänsä (joka ensin suostui, mutta nopeasti pyörsi päätöksensä), että minä olen jo aikaa sitten pettynyt odottamaan, että voisin olla miehelle niin tärkeä, että hän olisi valmis ottamaan myös minun kanssani tuon ratkaisevan virallisen askeleen.
Itse en aio kosia, pitäisin sitä liian epäromanttisena.
Mieheni tietää, että avioliitto on minulle tärkeä asia.
Johtopäätökseni alkaa olla selvä. Mitä sitä enää odottelemaan sellaista mitä ei koskaan ole tulossa.
Avioliitto on niin iso asia, että jos toinen ei sitä halua, mutta toiselle se on tärkeä asia, ero lienee ainoa ratkaisu.
Elin kerran miehen kanssa, joka ei nähnyt mitään syytä mennä naimisiin. Se rasitti minua vaikka selitykset olivatkin ihan hyviä, itse ajattelin kuitenkin toisin. Suhde loppui myöhemmin väkivallan vuoksi.
Nykyinen aviomies kosi ennen kuin olin ehtinyt edes odottaa sitä ja se oli ihanaa.
Asiat eivät aina merkitse puolisoille samaa mutta jossain määrin yhtä mieltä tärkeistä asioista pitäisi tietysti voida olla.
Onnea kosintaan!