Muita joilla ollut paha raskauspahoinvointi?

raskauden kestävään pahoinvointiin verrattuna edes pahoinvointia, mutta neljä ensimmäistä kuukautta oksensin aamusta iltaan.



Ainut mitä vähän pystyi syömään oli jäätelö-



En ole tuon jälkeen ollut raskaana, siitä on 14 vuotta.

Miten selvisit siitä henkisesti?

Kuinka paha pahoinvointi oli?

Oletko uskaltautunut sen jälkeen raskaaksi?

Itsellä kuvotus oli tosi paha viikoilla 5 - 20. Laattasin päivittäin noin viikoilla 6 - 14. Sairaalakunnossa en ollut, mutta paino tippui useita kiloja (olen hoikka valmiiksi). Pystyin syömään vain yhtä tai kahta ruoka-ainetta, ja niitäkin vain, koska oli pakko. Kuvotus alkoi heti kun nostin pääni tyynystä ja jatkui siihen asti, kun menin nukkumaan. Yöt sain olla ilman huonoa oloa.

Henkisesti selvisin siitä, koska ei ollut vaihtoehtoja. Ekassa raskaudessa pahoinvointi ei ollut aivan yhtä pahaa eikä kestänyt aivan yhtä kauan, mutta juuri tuo pahoinvointi oli syy, miksi mietin toista raskautumista pitkään. Uskaltauduin kuitenkin toiselle kierrokselle ja nyt on enää muutama viikko synnytykseen.

viikot 5-13 ei mikäään pysynyt sisällä. Sen jälkeen loppui kuin seinään!! Jouduin tiputukseen hieman ennen kun loppui ja se auttoi, olin usean päivän sairaalassa.. Mulla olikin kaksoset ja 2 istukkaa, varmaan siksi niin kovana.



Seuraavassa raskaudessa, 1 vauva, ei ollut läheskään yhtä paha pahoinvointi. Toki siinäkin laihduin n. 3-4 kg.

ihan alusta synntyssaliin asti kuin 10kk kestävä krapula :( enää en siis uskalla raskaaksi. erokin oli miehen kanssa ekaa odottaessani lähellä. En tiedä miten selvisin henkisesti, minuutti kerrallaan. Mikään ei auttanut. kiloja päälle 20 siltikin molempien aikan.. huhhuh, onneksi en ole raskaana! Pahinta aikaa elämässäni.

itselläni pahoinvointi alkoi viikolla 6 ja loppui synnytykseen, olin suurimman osan raskautta tipassa sairaalassa.

on kaiken sen vaivan ja tuskan arvoinen mitä joutu kestämään.

Oksensin esikoista (poika nyt 2,5 vuotta)odottaessa monta kertaa päivässä päivittäin ekat 3kk. Sitten pahoinvointi loppui yhtäkkiä kuin seinään, ja loppuraskauden söin älyttömästi ja voin hehkeästi, kävin töissäkin paikkailemassa sairaslomalaisia 2vkoo ennen laskettua aikaa jne, olo oli selkäkipua lukuunottamatta loistava loppuraskauden ajan.

Kun esikoinen oli vasta pari kuukautta, tulin samantien uudelleen raskaaksi. Nyt kaikki meni päinvastoin: ekat kuukaudet ei ollut pahoinvointia ollenkaan, eikä loppuraskaudestakaan, mutta loppuraskaus oli sitten muuten vaivalloinen ja kauhea, onneksi tyttö syntyi pari viikkoa etuajassa!