Mitä teen? :/

kyllä meillä osallistuu KAIKKI siivoukseen yms.

en minä ole ainoa joka sotkee täällä,vaikka kotiäiti olenkin!

älä ainakaan hanki lapsia hänen kanssaan.

Sen voin kuitenkin sanoa, ettei varmasti kukaan selviytyisi äitiydestä täysjärkisenä ilman omaa aikaa ja muutakin elämää kuin lapsen navan ympärillä pyörivää. Jättäisitkö siis lapset kokonaan tekemättä ja tyytyisit mieheen joka mielipiteillään sai sinut ajattelemaan sitä vaihtoehtoa? Tosin eivät kaikki teekään lapsia, ei se ole onnellisuuden tae jos on koti, piha, 2,4 lasta ja koira. :)

Sait kuitenkin nyt mieheltäsi ajattelemisen aihetta, joten mieti tarkkaan mitä oikeasti haluat. Älä joudu ansaan jota joutuisit katumaan 20 vuoden kuluttua, elämä on liian lyhyt sellaiseen.

eilisen jälkeen en kyllä meinanutkaan. Mieheni veli on kyllä toista maata, auttaa vaimoaan lapsen hoidossa yms.

Siksi ihmettelenkin,miksi mieheni on niin erilainen kodinhoidon suhteen kuin veljensä?

Rakastan kyllä miestäni mutta jokin raja sentään. JOs haluan päästä sinne maalaustaidekurssille 2 tunniksi kerran viikossa (olettaen että olisin kotiäiti) niin eikö se minulle ole sallittua?



ap

Meillä oli molemmille selvää, että niin kauan kuin olen kotiäiti, minun työni on vastata taloudesta siis kaikesta juuri noista kaupassa käynti, siivous, ruoanlaitto, pyykkäys, lastenhoito eikä miehen tarvitse niihin ottaa osaa. Mutta siis tietysti pääsääntöisesti, kyllä olisin ihmetellyt ja suuresti jos mies olisi ilmoittanut että tästä ei sitten koskaan missään oloissa saa poikkeusta, että tosiaan edes kerran kuussa pääsisi jonnekin itsekseen.



Ei sillä, että enpä kyllä tainnut oikeastaan mihinkään hinkuakaan kun kotihiirulainen olen luonteeltani. En harrastanut mitään, en juhlinut, kaupassa oli aina lapset mukana. Silti tuollainen periaatteellinen kotiäitiä halveksiva ilmoitus kuin mieheltäsi olisi nostanut mulla karvat pystyyn, vaikka en siis käytännössä sitä vapautta itse kaivannutkaan. Ettei sillä vaan olisi muitakin naisia väheksyviä ajatuksia? Entä muuttuuko meno sittenkään kun menet taas töihin kotiäitiyden jälkeen vai joudutko sitten hoitamaan yksin sekä kodin että täyden työpäivän?

Ei se edes tuohon jää niillä, joille vaimo on vain kodinkone siinäkin tapauksessa, että kävisi töissä.



Ajattele, jos vaimo sairastuu eikä hoida tehtäviään. Älä unta näe, että mies auttaisi ja hoitaisi. Ei, ehkä anoppi tai joku muu naisihminen tulisi apuun, mutta mies ei taatusti laittaisi tikkua ristiin. Aamukahvin, ruuan tai edes oksennnusastian tuominen sänkyyn sairaalle vaimolle ei ole "miesten hommia". Ainoa minkä tekee, on ambulanssin soittaminen. Senkin soitti vain siksi, kun vissiin sen verran ruumiita pelkää että parempi kuolla muualla kuin kotona.

Omasta kokemuksestani siis kirjoitan.

no, meno on tällä hetkellä sellainen, että mies käy töissä, minä opiskelen. minä saan vaan opintotuen ja -lainan, eli n.500e kuussa. siitä maksan ruoan ja veden yms kodinhoitoon liittyvät jutut. (+ omat laskut ja lääkkeet)

mies maksaa asuntolainan ja vastikkeen.

opiskelen 7h pvä, käyn kaupassa, laitan ruoan, hoidan koiran ulkoilutuksen ja kodin siivoukset. Lisäksi kolaan oman pihamme kävelyväylän lumesta jos on satanut. Mies tekee 8h-> töitä, kun tulee kotiin, menee saman tien koneelle ja jos ruoka ei ole valmiina kun tulee kotiin tai ei ole siivottu, alkaa vittuilu laiskuudestani.

Olen pitkäaikaissairas. Ei ymmärrä, että voimani ovat rajalliset.

Rakastan häntä kyllä aivan älyttömästi, on huolehtivainen ja puolustaa jos joku kohtelee mua väärin (esim joku kaveri tulee aukomaan päätä), mut muuten oon jo ihan hukassa.

Aloin jo miettimään, olenko läheisriippuvainen?

Hän ei ole väkivaltainen, eikä ole koskaan suuttunut minulle (ehkä hermostunut vaan) mutta hänen armoton vattuilunsa alkaa jo itkettää ja käydä itsetunnon päälle.

Olenko hänen kanssaan vain, koska pelkään jääväni yksin?

no, meno on tällä hetkellä sellainen, että mies käy töissä, minä opiskelen. minä saan vaan opintotuen ja -lainan, eli n.500e kuussa. siitä maksan ruoan ja veden yms kodinhoitoon liittyvät jutut. (+ omat laskut ja lääkkeet)

mies maksaa asuntolainan ja vastikkeen.

opiskelen 7h pvä, käyn kaupassa, laitan ruoan, hoidan koiran ulkoilutuksen ja kodin siivoukset. Lisäksi kolaan oman pihamme kävelyväylän lumesta jos on satanut. Mies tekee 8h-> töitä, kun tulee kotiin, menee saman tien koneelle ja jos ruoka ei ole valmiina kun tulee kotiin tai ei ole siivottu, alkaa vittuilu laiskuudestani.

Olen pitkäaikaissairas. Ei ymmärrä, että voimani ovat rajalliset.

Rakastan häntä kyllä aivan älyttömästi, on huolehtivainen ja puolustaa jos joku kohtelee mua väärin (esim joku kaveri tulee aukomaan päätä), mut muuten oon jo ihan hukassa.

tuo nyt kuulostaa kaikelta muulta kuin huolehtivaisuudelta! Miten mies on huolehtivainen? Ja sinä käyt siis koulua, sinun "työ"päiväsi ei lopu siihen kun pääset kotiin, vaan on vielä kokeisiin lukemiset, esseet, tehtävät yms ja silti hoidat jo nyt kaiken kotiin liittyvän? Ihan oikeasti, miksi jaksat tuollaista?

Tuntuu kyllä pahasti siltä, että mies pitää sinua kotiapulaisena :/.

Kovin tasa-arvoiselta teidän suhteenne ei ainakaan vaikuta, ja esittämäsi luonteenpiirteet eivät vaikuta kovin miellyttäviltä.



Pari- ja rakkaussuhteeseen ei minun mielestäni kuulu alistaminen ja vähättely.



Yksin on hyvä opetella olemaan.

siis huolehtivainen niin, että patisti lääkäriin kun sanoin että viikon ollut jo ihmeellisiä rytmihäiriöitä.

Lisäksi kysyy aina hoitajakäynnin jälkeen, että miten meni?

Kysyy oonko syöny?

Hakee baarista, jos oon käyny.

Ja työharjottelusta, jos viimenen bussi jo mennyt.



Mutta kyllä, muuten tunnen olevani hänelle kuin jokin äitihahmo, kodinkone, vakiopano yms..

Kai mun pitäisi hänelle mainita että olen ihminen, mullakin on tunteet, olen SAIRAS en edes perusterve, jumaliste..

Ja että nyt eletään 2000- lukua, ei vuotta 1950..

Käyttää sinua hyväkseen. Talo on tietenkin hänen nimissään, sinä ett omista mitään, vaan olet ottanut opintolainaa maksaaksesi päivittäistä elämistä. Sinä hoidat kotityöt niin sisällä kuin ulkona. Et saisi harrastaa mitään kotiäidinä, huh.



En ole ensimmäisenä av:lla ehdottamassa, että jätä se mises, mutta kyllä nyt harkitsisin tarkkaan. Tuskin mies tuosta mihinkään muuttuu. Älä ainakaan hanki lapsia hänen kanssaan.



Onko sinulla paikkaa, jonne voisit muuttaa vähäksi aikaa ns. miettimään asioita? Ystävien, vanhempien tai jonkun muun luokse? Ota omat tärkeimmät tavarasi varmuuden vuoksi mukaan.



Mieti, milainen tulevaisuus sinulla olisi hänen kanssaan? Nyrkin ja hellan välissä? En haluaisi antaa lapsille tuollaista elämisen mallia. Opettaisiko miehesi lapsille samanlaiset tavat, pojat pelaa pleikkaa ja tytöt tekee kotitöitä, non kärjistetysti?

Luulen,että mieheni on tottunut elämään "poikamiehenä".

Ennen kuin muutimme yhteen, hän teki omassa asunnossaan kotityöt itse, siis siivosi, kokkasi, tiskasi ja pyykkäsi, siis päivittäin ja viikottain, ajattelin silloin, että vau, voimme jakaa kotityöt (niin kuin minulle kotona opetettiin)

Mutta ei.

Minä saan tehdä kaiken. Täyttää ja tyhjentää tiskikoneen jos pyydän, samoin imuroi ja keväällä siivoaa pihaa.

Kerran sai raivarit kun en ollut huuhdellut lautasta ja laittanut sitä tiskikoneeseen. :/



Ehkä meidän ikäerokin tekee sen, että ajatus kodinhoitamisesta (tai lasten kasvatuksesta) ei oikein kohtaa.

Minä 21v. mies 28v.

Kyllä minulla on paikka minne mennä. Muutimme varmaan liian nopeasti yhteen :/

Olemme olleet yhdessä 2v, tunnettu 3v, asuttu yhdessä 6kk.



Ja sekin mua ihmetyttää, kun kysyin naimisiin menosta, alkoi puhua sedästään joka meni vanhoilla päivillään vasta naimisiin, siihe asti eli poikamiehenä, että miten se nyt liittyi asiaan?



Ilmeisesti ei halua sitoutua? Ehkä hän kettuilee minulle vain sen takia, että jättäisin hänet jotta hänen ei tarvitse?

Mitä ihmettä?



Auttakaa epätietoista. :/

Entä vaikuttaako se, mistä päin suomea mies on, siihen miten suhtautuu lasten kasvatukseen ja naisen rooliin äitinä?

Varsinkin jos jo nyt alat miettimään, että mikä on vialla niin ei hyvältä näytä. Miehestäsi ei ole perhe-eläjäksi. Tee valintasi, mutta tee se pian. Joko jatkat hänen kanssaan ja tyydyt siihen mitä on etkä tämän jälkeen enää koskaan valita tai jatkat paremman etsimistä. Usko huviksesi, se tulevien lastesi isä on tuolla jossain.

Jaksamisia.

naimisiin menon jälkeen. Mieti HYVIN tarkkaan mihin pääsi pistät. Se voi parantua tai todella pahentua. Itse koen olevani loukussa tuon sovinistin kanssa. Kerroin jo heti alkuun etten ole samanlainen äitimyyrä kuin hänen äitinsä oli ja nyt ne paineet silti pakkoasetetaan minulle. En siihen taivu ja jatkuvaa vähättelyä ja kritisointia täällä.

Ja en usko vaikuttavan asiaan mistä päin Suomea on. Näitä sovinistisia laiskoja paskoja kun mahtuu joka lääniin ja kaupunkiin.

Nyt kyllä suosittelisin sinua miettimään hyvin tarkkaan! Olet vielä tosi nuori, voit hyvinkin haluta niitä lapsia, ja toisekseen, jos mies ajattelee noin jo nyt, osaako muuttaa mielipiteitään? En ihan äkkiä lähtisi suunnittelemaan avioliittoa tai lapsia ihmisen kanssa, joka ei näe sitä, että koti ja lapset kuuluu hoitaa yhdessä! Ja totta hitossa kotiäidilläkin on oikeus omaan elämään, eikä ole tarkoitus olla kotipiika miehelle.

Jos kotona istut perseellä miehen rahoilla? Kyllä se mieskin joutuu työtä tekemään työpaikallaan ja sinun jäädessäsi kotiin joutuu vielä kantamaan koko vastuun perheen elättämisestä. Hänellekin jää paljon vähemmän rahaa käteen kun olet kotona. Meinaatko, että istut kotona päivät perseelläsi selaten nettiä ja laitat miehen tekemään ruuan ja siivoamaan kun hän tulee kotiin?



Kotona oleminen on edelleenkin helppoa vaikka tekisit nuo kaikki jutut ennen kello neljää päivällä ja katsoisit siinä sivussa lasten perään. Edelleenkin päivät olisivat rentoja ja luppoaikaa riittää. Illalla miehen tultua kotiin olisi jo siistiä, pyykit pesty ja ruoka laitettu valmiiksi. Mikä iso juttu nyt pyykinpesu on kotona olevalle muutenkaan kun ne vaatteet pitää vain tunkea koneeseen. Sitten voisitkin laukata ulos ystäviesi kanssa tai mennä vaikka harrastukseen kun lapset jäävät miehen kanssa kotiin.



Kauppaankin voi mennä kerran viikossa jos osaa yhtään suunnitella... Ei ole vaikeaa oikeasti.



Mies reagoi vähän huonosti kun luultavasti ärsyyntyi, mutta kyllä hänelläkin on pointti. Ei sekään ole mistään kotoisin, että mies on päivät työssä ja sitten kotiin tultuaan joutuu tekemään laiskan kotiäidin hommat. Jos ette nyt ole mitään sikoja niin vaatteiden laittaminen pesukoneeseen, astioiden pesu ja siivoaminen ruuanlaiton lisäksi ei pitäisi olla ylivoimaista kun on koko päivä aikaa olla kotona.

Kuuluu hoitaa yhdessä jos kumpikin käy palkkatyössä kodin ulkopuolella. Jos toinen jättäytyy työelämän ulkopuolelle puolisonsa palkan varaan niin on ihan asiallista odottaa häneltä työtä kodin eteen ja suurempaa roolia lastenhoidossa.

Arveli, ettet TIETENKÄÄN ottaisi todesta moisia naurettavia mielipiteitä?