Lapsuudenkodissani 80-luvun alussa ei ollut sisävessaa, ei suihkua, hanasta tuli vain kylmää vettä

"Sosiaalisiipi" rakennettiin joskus -83 tai -84, siihen tuli sitten sisävessa, sähkösauna ja suihku ja alettiin saada lämmintä vettä varaajasta. Ulkosaunalle ei edelleenkään tule kuin kylmää vettä, mutta paljon makoisammat löylyt siellä kesäaikaan saa kuin sähkögrillissä :-)

Melkein koko 90-luku tuli elettyä vastaavissa oloissa (koskaan ei kyllä ollut niin kylmä, että olisi ollut sisällä jokin ämpäri vessana?).



Ei ne minusta olleet ankeat olot, varsinkaan lapsen näkökulmasta. Miettii, miten suuri osa maapallon väestöstä elää yhä vastaavissa ja usein vielä "heikommissa" oloissa. Mieluummin asuin metsän keskellä, ja vanhemmista toinen oli aina kotona, kuin sain pleikkarin seuraksi kun molemmat aina töissä tms.



Nyt etsinkin perheelleni vastaavaa asuntoa, traumoja ilmeisesti ei siis jäänyt.



Me muutimme kaupunkiin yläasteen aikana, tosin jokunen vuosi satunnaisesti asuttiin aiemminkin täyden palvelun kämpässä. Ei se lapsena ollut sen kummoisempaa, eroa ei edes oikeasti huomannut (ainut tuo talven kylmyys, kun kipitti saunaan tai vessaan, sen muistan).

Itse en ole moista kokenut, mutta sisarukseni ovat.

Ovat 10 vuotta vanhempia kuin minä ja lähentelevät jo 50 vuotta. Silloin asuimme koululla (isäni oli opettaja), eikä koululla olllut sisävessaa jne.

oli navetan yhteydessä. Sähkökatkoksien aikana käytiin ulkohuussissa.



Mummolla vesi haettiin kaivosta ja huussissa käytiin. Yöllä jos pissahätä yllätti talvipakkasilla niin eikun ämpäriin:)

muistaakseni vettä ei tullut edes sisälle. Viemäri kyllä oli. Sauna ja puusee olivat ulkorakennuksessa. Ikkuna(lasit) olivat yksinkertaiset ja ikkunanpuiden välistä näki ulos. Pakkasella oli _kylmä_. Kaveristani ei todellakaan tullut mikään pullamössöaikuinen :).

Olenkin nyt miettinyt, että miten se olikin niin normaalia. Minäkin olin asunut pienenä kerrostalossa, vasta koulun alkuun muutettiin rintamamiestaloon, mumman työnä oli tosin tottunut ulkovessaan. Kun aloitin koulun -81 ekaluokalla oli vain ulkovessat sieläkin, tokalla luokalla tuli sit sisävessat. Koskaan en käynyt sielä kauheassa ulkovessassa koululla, se oli pelottava paikka.

Peseydyimme ulkosaunassa, tarpeet tehtiin ulkohuussiin (kovilla pakkasilla sisällä oli joku ämpärintapainen).

Onko joku muu elänyt tuolloin yhtä alkeellisissa oloissa?

En muuten mitenkään kärsinyt noissa oloissa, niihinhän oli tottunut ja toisaalta kesäaikaan useimmat asuivat vastaavalla tavalla kesämökeillään.

Muutimme "nykyaikaisiin" oloihin ollessani ala-asteella.

Oliko kylmä

Tosin en muista siitä paljoakaan, koska oli silloin aika nuori. Sisälle tuli vain kylmä vesi ja uuneilla lämmitettiin. Asuttiin 1900-luvun alun puutalossa.



Tosin meillä oli "nykyaikainen" sauna, suihku ja vessa, mutta ne oli pihan toisella puolella erillisessa rakennuksessa.



Myöhemmin saimme uuden kodin, jota vanhempani maksoivat 90-luvun korkeiden korkojen aikaan ja lähes kaikki rahat menivät lainanhoitokuluihin.



Taisi elämälaatu olla parempi silloin, kun asuimme vanhassa talossa..Ainakin itse muistan 80-luvun onnellisempana aikana kuin 90-luvun.

Lapsena viihdyin. Köyhiä ei oltu varsinaisesti, sattui vaan olemaan sellainen talo asuttavana.



Puulämmitys, eli aamulla ennen ensimmäistä pesällistä lämpötila suhteellisen alhainen. Mutta mitäs väliä sillä oli, aamulla kun joka tapauksessa lähdettiin kouluun,tai sitten saattoi nukkua niin myöhään, että tulet oli jo pitkää kämppää lämmittäneet.

tuo ei ollut mitenkään harvinaista.



Mun mummola oli tuollainen, mummo ja pappa sitten lähtivät vanhainkotiin ja kuolivat siinä 80-luvun puolessa välissä, joten ei siellä ole vieläkään tehty isoja remontteja, tosin paikka on enää kesämökkikäytössä.



Enkä mä silloin edes ihmetellyt, vaikka talvellakin käytiin ulkohuussissa, se oli maalla ja mummolassa ihan normaalia. Ja oikeastaan ihan kivaakin. Pihasauna on musta luksusta!

Veden kannoimme kaivosta.

Siihen asti käytiin vessassa navetan takana ja peseydyttiin ulkosaunassa. Vesi haettiin kaivosta.

Nykyaikaisin mukavuus oli viemäri johon voitiin kaataa likavedet (esim. tiskivedet).



80-luvun alussa muutettiin sitten kerrostaloon ja saatiin 'kaikki normaalit mukavuudet'.

Viikolla kaupungissa, viikonloppuna maalla.

Eikä ole ämpäreitä, vaan ulkovessaan mennään ihan normaalisti, vaikka olisi -30°.

Tiskivesi lämmitetään padassa tai vedenkeittimellä, pesulla käydään vati/ämpäri-tekniikalla saunassa.

Meillä myös mummolat oli ihan yhtä askeettisia kuin meidän talo mutta en silloin 80-luvun alussa tuntenut muita lapsia, jotka olisivat eläneet noin.

Asuimme lähellä kerrostaloaluetta ja kaverit asuivat siellä. En kyllä kadehtinut heidän kodeissaan muuta kuin hissiä ja kylpyammetta ;)



ap

saatiin sellainen styroksinen rengas, ei tarvinnut enää istua suoraan jäiselle laudalle.



ap

oli vessa kellarissa, puulämmitys, vain kylmää vettä tuli sisään ja sekin vain keittiöön ja tietty vessaan.

ulkona erillinen saunarakennus, naamanpesuvettä lämmitin hellalla vatiin, kun tulin diskosta yöllä.

ja musta on tullut ihan kelpo ihminen.

Vanhassa talossa ei ollut minkäänlaista viemäröintiä, joten vettä kuljetettiin ees taas. Vessa oli navetan päässä ja lapsille oli hinkkiämpäri (likoämpäri?) talvipakkasille.



Huoneissa oli uunipesiä, joilla lämmitys pelasi. Aamuisin saattoi olla niin kylmää, että hengitys höyrysi. Peiton alta ei olisi millään raatsinnu tulla pois.



Kyllä minä osasin hävetä kotiani. Olin jo teini-ikäinen, kun uuteen kotiin muutettiin.

tai johonkin paikalliseen pikkulehteen. Aina oli vähän mustetta pepussa ;)

mutta se oli 70-luvun alkua. Talo purettiin kun olin noin 10v.



Ei traumoja :)

80-luvulla. Kesämökeillä tuo järjestely toimii vieläkin. Ja itse voisin asua noin vaikka ympärivuotisestikin. Välillä suorastaan kaipaan tuollaista hyvää asketismia. Pääsisi hetkeksi tästä tavarahelvetistä ja elämäkin tuntuisi ehkä merkityksellisemmältä, kun energiaa voi tuhlata ihan perusasioihin, kuten asunnon lämmittämiseen, ulkohuussissa käyntiin, saunan lämmitykseen jne.