Onko tää nyt kriisi?
Mikä mulla on?
Tajusin juuri, että mä en oikeastaan tykkää mun elämästäni. Luulin ennen, että tyytymättömyys johtuu pelkästään stressaavasta työstäni,mutta vaikka "down shiftasin" leppoisampaan hommaan, et tämä tunne mihinkään kadonnut.
Ei kiinnosta nähdä kavereita, koska tajusin juuri, että en mä niistä edes kovin paljon enää pidä. Ollaan muututtu ja kasvettu lukioajoista.
Kaikki harrastukset on jääneet ja mikään ei tunnu miltään. Kun edes masentais, mutta ei!
Elämä on yhtä Alepassa juoksemista, Voice of Finlandin tuijottamista, Vauva-palstan lukemista, iltapuuron keittämistä, pyykkiä, töitä ja taas Alepaa.
Ja tätä seuraavan 40 vuotta? Mä en jaksa.
Kommentit (4)
Tuon tyyppinen kriisi kuuluu ihmisen elämänkaareen. Oletko ehkä siinä kolmissakymmenissä...?
Tee itse itsellesi parempi tulevaisuus. Ala harrastaa jotakin, mitä olet aina haaveillut! Rakastu! Opiskele uusi kieli! Piristä arkea herkuttelemalla kahvilassa jättiläispullalla! Tutustu uusiin ihmisiin!
Tee nyt hyvä ihminen jotakin, on aika riirtyä elämässä eteenpäin!
Nurkan takana saattaa odottaa yllätys - sitä ei koskaan tiedä.
Kerro vähän enemmän! Ala ainakin pitään päiväkirjaa - ehkä se selvittää sun ajatuksia.
Minkäikäiset lapset?
Mikä koulutus?
Missäpäin asut?
Minkälainen kämppä?
Mitä ruokaa laitat?
Voiskos jonkun muutoksen saada aikaan johonkin näistä?
ja me ollaan kasvettu aikuiseksi, me ei ainakaan enää haluta pyöriä ostarilla iltoja ja kyydityttää lapsia autolla pitkin kyliä sutia vedellen.