Yritin lopettaa masennuslääkkeet mutta huonolta näyttää
kilahtelen perheelle ja mielialat velloo. Taitaa olla parempi olla lääkityksellä loppuelämä.
Kommentit (11)
Ensin oli melkein hypomaaninen olo, euforia. Sitten tuli ahdistus, ikävät ajatukset kiersivät kehää. Olo muuttui niin pahaksi, että suosiolla aloitin lääkityksen uudestaan:(
aloitin terapian ja rupes tuntumaan, että tästähän tää elämä urkenee. Mutta paskat.
ap
ei halunnut ottaa kantaa, sanoi että jos lopetan, se saattaa tuoda enemmän tunteita käsittelyyn. Mutta mulla on arki aika raskasta ison lapsiperheen äitinä ja ilmeisesti mä tartten tämmösen kemiallisen kainalosauvan niin kauan ku pitää pysyä koossa lasten takia.
Ne pitää pikkuhiljaa lopetella, mutta varmasti sen tiedätkin.
Se lopettaminen saattaa alkuun tuntua vaikealle, mutta minulla näin puolen vuoden päästä lopettamisesta (!) mielialat on jo tasaaantuneet.
Olin siis syönyt cymbaltaa puolitoista vuotta kun pikkuhiljaa laskin annosta, söin jokatoinen päivä, joka kolmas päivä... Ja silti lopettamisyrityksiä oli muistaakseni ainakin kolme, ennenkuin lääkkeet lopullisesti jäi.
Tsemppiä sulle, lääkkeiden kanssa tai ilman!
ei se lääkäri tiiä sen paremmin kuin minäkään koska on oikea aika lopettaa. Ilmeisesti lopetin liian nopeasti vaikka muru kerrallaan lopettelin ja vieläkin syön puolta annosta. Ja ehkä parempi elää aivot kipsattuna ja olla suht siedettävä äiti kuin itkeskelevä ja tavaroita heittelevä monsteri.
pari kertaa raskausaikana suoraan lennosta eikä kummallakaan kerralla mitään seurannut.
Tosin menee rinnalla Ketipinor, joka ajaa ihan saman asian mitä masennuslääke, niin ehkä sen takia ei tullut pahaa notkahdusta vaikka Sertralinin lopetin.
luota itseesi.