Hyvän parisuhteen elementtejä
Heippa.
Parisuhdekiemurat ovat varmaan lähes kaikille jollain tavalla tuttuja, elipä juuri nyt parisuhteessa tai ei.
Koottaisiinko ketjuun tähän vinkkejä/näkökulmia/metodeja joilla parisuhdetta voi hoitaa mahdollisimman hyvin?
Itseäni viehättä erään parisuhdekouluttajan "Neljä koota" :kiitos, kosketus, kuuntelu ja kävely.
(juttu tässähttp://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2012/2012-01-12/teemat/satsaa-suhtee…)
Kiitos: muistetaan kiittää kumppania arjessa pienistäkin asioista
Kosketus: Parisuhteen erottaa muista ihmissuhteista fyysinen läheisyys. Muistanko hellyyden ja kosketanko toista hyväksyen?
Kuuntelu: tämä varmaan pätee kaikkiin ihmissuhteisiin, mutta erityisesti kumppaniin: kuuntelenko todella häntä, vai vain arvaanko hänen puolestaan mitä hän "taas" aikoo sanoa. Vai keskitynkö vain hänen puheenvuoronsa aikana siihen minkä repliikin aion itse sanoa seuraavaksi. Toteutuuko todellinen vuorovaikutus, jossa kuuntelu on a ja o
Kävely: rauhallinen ja stressitön aika kelata päivän tapahtumia ja höpötellä ehkä jonninjoutavia lujittaa parisuhdetta enemmän kuin esim. aika minkä kumpikin kökkii omalla koneellaan-
Lisätkää! Huomioita, kommentteja, kysymyksiä, vastauksia. Toteutuvatko 4 Koota teillä? Mikä niistä vaikein, mikä helpoin?
Meiju diakoni
Tikkurilan seurakunnasta
Kommentit (28)
Meillä lapset jo koululaisia joten ei varmaan ihan pienien kanssa voi tehdä, mutta ilalla koiran ja ukon kanssa yhdessä lenkille, niin saaadaan jutella aikuisten asioita.
Mies on muuten minun paras ystävä...
jossakin erikseen? Vai onko ylimielisyys myötäsyntyistä?
jos on ollut vaikkapa 20 vuotta naimisissa. Tuntuu valitettavasti, että ei ole.
Opetetaanko tuo lässyttävä puhe/kijroitustyyli jossakin erikseen? Vai onko ylimielisyys myötäsyntyistä?
Nousee aamiainen ylös aina näistä oksetuspaasauksista...
Paras keino naiselle on pitää se nalkuttava turpa tukossa, paitsi silloin kun ottaa ukoltaan suihin. Välillä sit antaa käydä vieraissakin, niin ei pääse vituttaan saman silakan jatkuva pukkiminen.
Paras keino naiselle on pitää se nalkuttava turpa tukossa, paitsi silloin kun ottaa ukoltaan suihin. Välillä sit antaa käydä vieraissakin, niin ei pääse vituttaan saman silakan jatkuva pukkiminen.
Niin herkisti mielen ja tuli hyvä fiilis. Ihanaa, jos tämä toimii teillä.
Ja onhan tuossa sekin, että kun kovaa antaa höylätä, niin eihän sitä käveleenkään pysty ainakaan viikkoon.
saa sohvaperunan siirrettyä sänkyyn ja pois sohvalta. Tämän jälkeen sohva onkin vapaa itselle ja kaukosäädin omalla vastuulla.
Lisäsi kommunikoinnin pitää toimia vastavuoroisesti noin niinkun yleisellä tasolla.
Jos tän aloituksen ois tehnyt joku anonyyminä, niin täällä ei ois yhtään puskasta huutelijaa. Heti, kun joku kirjoittaa omalla nimellään, niin jostain ryntää nämä ikuiset kiukuttelijat känisemään etteivät jaksaisi kuunnella tällaista lässytystä. Mikä teitä vaivaa? Jäikö murrosikä elämättä vai vieläkö elätte sellaista, kun pitää väkisin etsiä itselleen auktoriteettia, jota vastaan kapinoida?
Mä voin sanoa suoraan, että niin paljoa mulle ei vois palkkaa maksaa, että omalla nimelläni ottaisin netissä anonyymilla palstalla kantaa asioihin työni puolesta, koska sen tietää, mitä siitä saa niskaansa. Joten kaikki kunnia sille, joka näin uskaltaa tehdä.
1) ystävälliset rutiinit, jotka pysyvät silloinkin kun ollaan riidoissa. Toista on niin paljon helpompi tulla puolitiehen vastaan, kun arki muistuttaa siitä, kuinka kiva kuitenkin on olla yhdessä. Niin hirveää riitaa ei saa tulla, että toisen huomioinen arjessa hylätään.
2) Toi kuuntelu ei tosiaan ole mikään itsestäänselvyys. Tiedän tosi monia perheitä, joissa vanhemmat kailottaa toiselle jotakin yli lasten pälinän ja telkkarin möykkäämisen. Ei ihme jos pinna kiristyy, ja se sitten puretaan helposti siihen toiseen. Jotkut jopa huutelee toisilleen eri huoneista. Silläkin saa paljon aikaiseksi, että menee toisen viereen niin että kuulee kunnolla, opettaa lapsille että toisten puheen päälle ei puhuta, ja hiljentää telkkarin/radion.
ilman tuota titteliä?? Sitäpaitsi eihän hän kirjoita omalla nimellään, vaan tuollaisena ällönä mukatuttavallisena "nimimerkkinä" ja "Meijuna". Voi jaiks.
ilman tuota titteliä?? Sitäpaitsi eihän hän kirjoita omalla nimellään, vaan tuollaisena ällönä mukatuttavallisena "nimimerkkinä" ja "Meijuna". Voi jaiks.
Sun ei ole pakko availla kaikkia. Nääthän jo otsakkeesta onko aloituksen tehnyt vierailija tai joku nimimerkillä. Jos joku haluaa vastata lässyyn niin onko se sulta jotenkin pois?
Mene vittuun ämmä pätemään ja anna muiden keskustella rauhassa.
mies ei koe sellaista tarvetta jutteluun kuin nainen.
Itse yritän kiittää ja kuunnella, mutta monasti siinä arjen kaaoksessa ei ole oikein aikaa jutella, ja illalla kun lapset vihdoin nukahtavat, ei enää jaksa muuta kuin istua passiivisena koneella.
Kosketus on meillä lähinnä halailuja ja paijausta, seksiin meillä ei ole tällä hetkellä aikaa eikä voimia. Ehkä senkin aika taas tulee.
Kävely on se, mistä haaveilen. Meillä on neljä pientä lasta ja kävelemään pitäisi lähteä koko porukalla. Meillä ei ole hoitoapua. Mutta kun lapset tuosta vähän kasvavat, voi kolme isointa jättää jo hetkeksi kotiin ja ottaa pienimmän mukaan rattaisiin.
vaikka kotitalouden oppitunneilla? Oisko liian aikaista?
pulinat pois ja keskustellaanpas asiallisesti :)!
-ohis
mies ei koe sellaista tarvetta jutteluun kuin nainen.
mä en ensinnäkään ihan allekirjoita tuota, ei miehet nykyään ole noin stereotyyppisiä. Esimerkiksi diakoniatyössä hakeutuu moni mies ihan vaan hakemaan keskusteluapua elämäntilanteeseenssa (useimmiten nuoria/nuorehkoja, ehkä vanhempi polvi ei niin ole tottunut "avautumaan" vieraalle) oli sitten kyse parisuhdeasioista tai muista.
MUTTA: olipa nyt mies tai nainen, joka ei niin keskustelijatyyppi ole, niin esimerkiksi kiitoksen sanominen ei paljoa vaadi, kävelylenkeillä voi olla suht vaitikin (jos se ei ole murjottamista) ja kosketus ei vaadi sanoja.
Mutta mitä sä itse ehdottaisit tai miten hoidat itse parisuhdetta?
Meillä yhdesä oloa on yli 20v, ja liitto voi hyvin.
-kunniotus, toisen kuuntelemenine, kosketus ja huolenpito ja yhdessä tekeminen on tärkeää.
Ei se tarkoita sitä että aina pitäisi olla yhdessä, tai ei voi olla omia hrrastuksia. Mutta yhteistä aikaa pitää olla. Meillä yhteinen ruokailu on tärkeää ja siinä puhutaan päivän tapahtumista. Kysellään kuulumisia, myös lapselta. Toki puhutaan muulloinkin. Tietokoneen ääressä ei istuta iltaisin, vaantehdään jotain yhdessä, usemapna iltan viikossa kuitenkin. Ei buukata hrrastuksia, menoja kovin monelle illalle.