Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli SUUREN PETTYMYKSEN?
16.01.2012 |
Olen kokenut elämässä suuren pettymyksen, joka romahdutti itsetuntoni erään henkilön silmissä. Miten pääsen yli tästä?
Kommentit (17)
Itsetunto on sun päässä, ei jonkun toisen ihmisen silmissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama mitä joku ajattelee. Tämä on sinun elämäsi.
Pidä itstuntosi korkealla. Se kannattaa jos mikä.
kaksi vuotta mutta en ole päässyt tästä yli vieläkään :(
En voi kertoa tarkemmin, kun pelkään, että tyyppi näkee tämän. En märehdi tätä joka päivä mutta ajoittain tulee mieleen, vihankin kanssa. Koin että minua kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti.
väärin. Ei siis tyypin silmissä romahtanut itsetunto, vaan tarkoitin että hänen takinkääntönsä takia koin että hän tavallaan hylkäs mut ja näytti ettei minusta ole mihinkään. ja siitä seurasi itsetunnon romahdus ja valtava pettymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuon pahempaa ei ole sulle tapahtunut, niin saat olla ihan tyytyväinen. Eteenpäin vaan, yritä olla ajattelematta koko asiaa. Anna anteeksi hiljaa mielessäsi ja lakkaa vaatimasta tätä ihmistä "tilille" asiasta,.
en vain voi :(
Tunnen katkeruutta. Pelkään että musta tulee vain katkera vanha akka... Elämä ei sitten mennytkään niinkun piti. Miten tästä oikein pääsee eteen päin? Neuvoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pääset asian kanssa pisteeseen, että pystyt ntamaan anteeksi vaikkei ole pyydettykään, unohdat asian vähitellen.
Ja toisaalta, älä anna se ihmisen pilata elämääsi yhtään enempää. Se teki ikävän tempun, mutta myös sinä itse olet pilannut elämääsi ihan turhaan jo kauan. Älä anna sille sitä valtaa. Et hyödy katkeruudesta mitään eikä se toinen siitä kärsi. Päästä irti nyt. Ala elää. Hanki elämä, jos ei ole.
ja noin mun just pitäiskin tehdä, mutta kun en vain osaa...:(
Miten osata antaa anteeksi toiselle semmoista minkä on kokenut täysin epäoikeudenmukaiseksi. ja sitten vielä kun en tätä henkilöä edes näe. hän on satojen kilometrien päässä mutta silti kummittelee mielessäni :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloita vaikka niin, että aina kun tämä asia tulee mieleesi, sanot että "mutta tuon kaiken minä annan anteeksi, etkä näin ollen voi enää jatkaa elämäni pilaamista, minä menen eteenpäin omilla ehdoillani". Kirkoita litania vaikka lapulle, jota pidät aina mukana. Sitten teet jotain rakentavaa, teet opiskelutehtävän, tiskaat, silität lemmikkiä tai otat lapsen syliin. Mitä vain, mikä rakentaa sua ihmisenä.
Vähitellen nämä sanat menevät tajuntaasi, ja alat ajatella niin ihan oikeastikin.
se tyyppi näkis sun viestit täällä ja osais yhdistää johonkin parin vuoden takaiseen? Tyypistä tulee mies mieleen ja täällä käy yleensä vaan naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos tuossa voisi olla ideaa!
tyyppi on mies mutta voihan miehetkin täällä olla. en siis halua kertoa tarkemmin tapahtuneesta, haluaisin vaan unohtaa sen.
Moi! Mainitsit pelkääväsi, että susta tulisi kaykera vanha akka, vai miten sen nyt ilmaisitkaan.
Tuli heti mieleeni terapeutti, kirjailija Salme Blomsterin ohjelmasarja, jossa hän on käsitellyt monia ihmisen perustunteita ja ongelmia. Tässä linkit kahteen jaksoon, toivon vilpittömästi että löydät tien eteenpäin ja vapauteen siitä, mikä sua vaivaa: Viha http://vod-2.tv7.fi/vod2/kammenella/kammenella-006-w.MP4 sekä Anteeksianto http://vod-2.tv7.fi/vod2/kammenella/kammenella-007-w.MP4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka laitoit nuo linkit. Katson tai kuuntelen ne huomenna, mutta sanon jo nyt että vähän skeptisesti suhtaudun etukäteen koska ne näyttävät olevan kristillistä sanomaa. ei siinä mitään pahaa, uskovainen olen itsekin omalla tavallani mutta silti vierastan näissä "maallisissa" asioissa uskonnon mukaan ottamista. Olenkohan väärässä? Väärällä asenteella?
mutta silti vierastan näissä "maallisissa" asioissa uskonnon mukaan ottamista. Olenkohan väärässä? Väärällä asenteella?
Tiedätkö mitä? Onnittelen sua siksi, koska harvoin törmää ihmiseen, joka tuolla tavalla itse kyseenalaistaisi suhtautumisensa kristillisyyteen; se on yhdenlaista avoimella mielellä olemista ja positiivinen asenne. MUTTA... kysyit, että oletko ehkä liikkeellä väärällä asenteella? Tuohon sanoisin, että nämä tunne-elämän ja anteeksiannon asiat jne. eivät ehkä kuitenkaan ole "maallisia" asioita - vaan uskon ja hengellisyyden näkökulma ja apu voi olla jopa korvaamatonta niissäkin :)
Ja ennen kaikkea: rakastavan, läsnäolevan, anteeksiantavan ja sinut sekä minut läpikotaisin tuntevan hyvän Jumalan, Kristuksen läsnäolo ja armo on sellaista, että sitä kannattaa kyllä etsiä ja ottaa mukaan elämän kaikkiin asioihin. Tässä lyhyessä mutta koskettavassa videossa kerrotaan mielestäni harvinaisella tavalla tästä uskon perustasta eli Jumalan Rakkaudesta :) Kaikkea hyvää sulle ja muillekin tämän lukeneille http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
niin joskus voi olla liikaa vaatia anteeksiantamista. Tästä on puhunut mm. psykiatri Ben Furman. Asiasta voi päästä yli yrittämällä "ymmärtää" se: toisin sanoen käydä se asia läpi pohtimalla ja käsittelemällä tapahtuneen syitä ja seurauksia. Mutta jossain vaiheessa on päästettävä irti, jotta katkeruus ei syö sinua. Voimme aina vaikuttaa omiin ajatuksiimme.
Siis mitä....?