Eläisitkö seksittömässä suhteessa?

Miksi ei hellyyttä ja läheisyyttä. Seksittömyyden ymmärrän koska ei aina mene yhteen himot.



Kulisseista en välitä enkä siitä että meillä on lapsia vaan ihan se pointti olisi se parisuhde.

risoo ihan mielettömästi mutta rakkautta ja kiintymystä kuitenkin on, ja läheisyyttä, mutta ei seksiä.

mutta kaytannossa ei mulla toiminut. Mies ei edes halunnut keskustella mika oli vikana, tai miten saataisiin asiaan parannus. Painvastoin, hanesta minussa oli vikaa kun en voinut antaa asian vain olla ja tyytya suhteen muihin hyviin puoliin. Aloin olla artyisa ja masentunut. Suhde oli pakko lopettaa. Han ei ilmeisesti koskaan myontanyt itselleen minka takia se loppui.

Tunneilmapiiri voi silti olla lämmin. Ainakaan mä en tarvitse mitään halailuja enkä tykkää suudella, ja seksi ei kiinnosta enää. Mutta ei se tarkoita sitä ettei silti voisi toista rakastaa.

Jep, kokemusta useamman vuoden ajalta. Ei vain kiinnosta.....mies valittelee välillä mutta siinäpä tuo on pysynyt....työyhteenliittymä, kaksi lasta, ei ihanne tilanne kenenkään kannalta mutta näin vain on käynyt. Aluksi yritettiin terapiaa yms nyttemmin nekin jääneet ja jotenkin totuttu tähän. Minä 51, mies 57 lapset teinejä.

Tunneilmapiiri voi silti olla lämmin. Ainakaan mä en tarvitse mitään halailuja enkä tykkää suudella, ja seksi ei kiinnosta enää. Mutta ei se tarkoita sitä ettei silti voisi toista rakastaa.

Rakastan kyllä lähimmäisiäni ja ylipäätään koko elämää ja sen monia muotoja mutta parisuhteessa elävän ihmisen kanssa haluan kokea myös seksin tuomat nautinnot ja läheisyyden tunteen siten haluan jakaa elämän myös samankaltaisen ihmisen kanssa joten kyllä jos seksielämä loppuu niin parisuhde myös sen ihmisen kanssa sillä tasolla. Ystävä voin toki olla ilmankin.

jotenkin parisuhde olisi yksinkertaisempikin ilman tuota seksiviritystä, en sitä niin kovasti kaipaisi (tai no joo, ehkä pari kertaa vuodessa), mutta jos se tarkoittaisi myös hellyyden häviämistä, niin kyllä sitten menisi parisuhdekin.

Harmi, että se seksiä haluamaton/harvoin haluava on aina se sairas ja kummallinen. Ajatelkaas, jos asia katsottaisiin vain ominaisuutena, kuten lukihäiriö, tms.

Silloin ei asiaa tarvitsisi peitellä ja häpeillä viimeiseen asti, ja yrittää parisuhteessa enemmän kuin oikeasti edes haluaa, kunnes tulee stoppi.

Voisi asiasta alun alkaen olla rehellinen, ja samankaltaiset paremmin löytäisivät toisensa.

Seksiin painostaville erolla uhkaaville vonkaajille voi itselleen iskeä haluttomuus jossain vaiheessa elämää, harvalla kait ne halut tasaisesti säilyvät, tai edes vehje toimii koko elämän.

Miten sitten suu pannaan, kun sattuu omalle kohdalle, eikä pystykään enää?

Joskus mietin miten helppoa olisi elää seksittömässä liitossa. Ei tarvitsisi koko aikaa miettiä missä välissä sitä jaksaisi harrastaa. Meillä onkin ollut pari pitkää yli puolen vuoden taukoa ettei seksiä ole ollut ollenkaan. Syy oli osittain oma haluttomuuteni yhdistettynä kahteen vaikeaan raskauteen.



Ehkä kuitenkin valitsisin parisuhteen, jossa sitä seksiä on silloin tällöin. Kokonaan en haluaisi olla ilman.

Elänkin seksittömässä suhteessa. Rakkautta ja hellyyttä on, mutta ei seksiä. Mieluummin näin kuin superseksiä ilman rakkautta. Senkin olen kokenut edellisessä suhteessa.

Kulissit olivat kyllä ok, mutta kulissien takana ei. Jossain vaiheessa sitä ei jaksanut enää edes yrittää. Ensin loppui seksi, sitten hellyys ja läheisyys, sitten kaikki muukin yhteinen.



Itse olin henkisesti jo todella huonovointinen ja tein eropäätöksen. Mies kyllä siinä vaiheessa suostui myöntämään, että jotain olisi pitänyt tehdä.



Nyt olen ollut useamman vuoden suhteessa, jossa on seksiä, hellyyttä, läheisyyttä ja kaikki muutenkin hyvin. En siis kadu sitä, että lähdin, seksi on ainakin mulle sen verran tärkeä asia.