Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdeongelmaa...
16.01.2012 |
Mitä tekisitte tällaisen miehen kanssa jos olisitte minä?
Hän yrittää jatkuvasti "kouluttaa" minua oman muottinsa mukaiseksi, "järkeväksi". Minä taas olen haaveilijaihminen, joka on jaksa olla jämpti ja tehokas. Elän haavemaailmassa ja kaikenlainen pikkutarkkuus on minulle kauhistus. Olen siis ihminen, joka keposeltaan pystyy jättämään kolme kertaa päivässä auton valot päälle ja joutuu sitten pyytelemään ihmisiltä käynnistysapua ja kaikki aikataulut menevät perseelleen. No nykyään näin ei käy, kun mies on laittanut automaattikatkaisut ja hälytykset autoihin, mutta nuorena näin.
En ole pikkutarkka siivoamisessa, mikä ärsyttää ukkoa. Minua taas ärsyttää se että koneita, laitteita ja esineitä pitäisi olla hellästi hyysäämässä koko ajan. Niille annetaan nimet ja niitä hyysätään ja niille puhutaan. Haukutaan mua että likaan esim. tiskikoneen saumoja tai käytän laitteita väärin. Vauhkotaan että ne menee rikki. Ihmisistä ei tunnu olevan niin väliä. Lapset opetetaan vetämään kokista, sipsiä ja karkkia, välivaltaisia elokuvia ja pelejä (k18- kamaa jopa 12-vuotiaalle). Rahat pitäis kaikki käyttää uusiin teknisiin vempaimiin. Kaikenlainen muu rahankäyttö on tuomittavaa.
Meillä on ollut viime aikoina todella rajuja riitoja, koska en halua enää kuunnella häntä. Nyt viimeinen episodi oli että keitin haudekattilan vesisäiliön tyhjäksi. Mies raivosi minulle, kun vaan lisäsin sinne vettä ja laitoin takaisin levylle. Teräskattila kuulema taatusti hajosi ja induktiolevy hajosi ja koko maailma hajosi. Mitään tällaista ei tapahtunut.
Mies piti kuitenkin minulle puhuttelua ja vaati minua pyytämään anteeksi häneltä. Rikon häntä vastaan olemalla niin vastuuton ja tuhoamalla tahallani yhteistä omaisuutta. Ilmoitin hänelle että olen 43-vuotias ja olen koko elämäni ajan tehnyt ruuat niin että ne kiehuvat yli ja palavat ajottain pohjaankin. Se on minun luontoni (ja huolimattomuus muutenkin), enkä missään nimessä aijo muuttua enkä parantaa tapojani enkä pyydellä anteeksi.
Mies suuttui eikä sitä ole kahteen päivään näkynyt. Ihan hyvä niin. Naimisissa ollaan oltu 19 vuotta eikä koskaan olla rakastettu toisiamme.
No, kumpi on paskempi ;)
Kommentit (16)
Yleensä naiset ovat miehesi kaltaisia. Leikkivät äitiä jopa miehilleen ja mikään ei kelpaa ellei se ole kuten mamma haluaa. Typerää joka tapauksessa.
Teidän pitäisi löytää keskitie, skarppaa siänä hieman, mies löysää vastaavasti vaatimuksiaan. Tai sitten eroatte ja tulette onnellisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mies on kamala ämmä :(
Ylipäänsä en tahdo sietää useimpia naisia tämän ominaisuuden takia. Esim. anoppi on tämän kamaluuden perikuva. Samoin oma äitini. Toivoin pääseväni holhouksesta eroon kun lähdin kotoa...
ap
ei tuo mies noin natsi voi olla ja jotain teillä on ollut.
Miehen kannalta tilanne on, että kun arki on tullut, niin hupakon naisen pikku erikoisuudet eivät olekaan enää viehättäviä luonteenpiirteitä vaan ihan sitä miltä kuulostaakin. Ja sama toisinpäin. Unelmien prinssi, joka tuo vakautta ap:n kaoottiseen elämään ja elämänasenteeseen alkaakin käydä hermoille.
Jos ap ei liioitellut (eikä koko aloitus ollut taitava provo), niin alkaisivat ihan normimiehenkin hermot olla tuossa riekaleina. Sori vaan ap.
Miten olet onnistunut olemaan polttamatta taloa tai jotain vastaavaa? Etukäteen säälin vanhustentalon hoitajia, kun tuon luonteen/asenteen päälle lisätään dementia ja muut vanhuuden hulluudet. No tämä on vähän jo vitsi, mutta ei kokonaan.
Mutta ne mahdollisuudet. Lyhyesti kysymys on siitä, että haluaako ap yrittää olla järjestelmällisempi?
Siis tsempata sen kanssa, koska enempää ap ei voi tehdä. Ei tarvitse muuttua toiseksi ihmiseksi, mutta yrittää edes ja muuttaa jotain. Toinen vaohtoehto on, että toteaa, että tämä on minun luonteeni enkä asialle mitään tee.
Esimerkki aenteen merkityksestä tosielämästä. Armas vaimoni ei "ymmärrä" mitään autostamme ja yllättää tietämättömyydelläään eri käytännön tilanteissa vieläkin, vaikka auto on ollut vasta viisi vuotta. Kahden vuoden omistuksen jälkeen lopetin ehdotukset, että kannattaisi lukea auton käyttöopas läpi, edes kerran, voisi helpottaa jokapäiväistä auton käyttöa ja autttaa eri tilanteissa. Ei ole aukaissut ohjekirjaa tähän päivään mennessä.
Eli kun sitten joutuu tekemään primadonnan puolesta jotain aivan triviaalia auton kanssa, niin valitettavasti ei löydy sympatiaa ja ymmärrystä. Eli tämä esimerkkinä itse aiheutetuista ongelmista ja asenteen vaikutuksesta.
ihmisen kanssa. Ei mua haittaisi se, että jotain menee rikki tai unohtuu tms. vaan se, että aikuinen ihminen kieltäytyisi ottamaan vastuuta teoistaan.
ettei mulla mun omasta näkökulmastani ole mitenkään kaoottista elämää. Siitä huolimatta tietysti voisin sattumalta vaikka polttaa talon joku päivä, ei se ole mahdotonta.
Ei, en halua yrittää olla järjestelmällisempi. Se on oikeasti asia, joka vie minulta elämänilon, jos yritän sitä liikaa. Se on sietämättömän raskasta ja ahdistavaa. Teen nyt jo jaksamiseni ylärajoilla, en miellyttääkseni miestäni, vaan sen takia että lapset sais joskus ruokaa ja että heidän arkensa jotenkin pyörisi. Oikeasti vihaan rutiineja ja aikatauluja. Se, että esim. en kiillota tiskipöytää on itse asiassa vapauttavaa. En ole tehnyt hommaa loppuun, joten ei haittaa, vaikka se paikka on kohta taas täynnä siivottavia astioita.
Olen oikeasti vähän maanis-depressiivinen luonne. Välillä innostun pitkäksikin aikaa jostakin, vaikkapa talon romujen järjestelystä ja myynnistä. Joskus vaikka mahdollisimman halvalla syömisestä. Tai mahdollisimman terveellisesti. Tai siivoojarinkien pyörittelystä tai vapaaehtoistoiminnasta tai jostain. Mutta sitten tulee välillä kausia jolloin en jaksa oikeastaan mitään ja silloin pitäisi vaan saada olla ja maata eikä suorittaa mitään. Kunnes taas uusi inspiraatio iskee ;)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisen kanssa. Ei mua haittaisi se, että jotain menee rikki tai unohtuu tms. vaan se, että aikuinen ihminen kieltäytyisi ottamaan vastuuta teoistaan.
Toihan tarkoittaa että on jotenkin VÄÄRIN olla huolimaton. Minusta se ei ole. Minusta se on huoletonta ja mukavaa. Se tuo iloa ja jännitystä elämään, toisin kuin typerä tosikkomaisuus.
ap
MInä kyllä syyllistyin feikkaamiseen eli kun alettiin tapailla niin siivosin ja jynssäsin oman tosi sotkuisen asuntoni aina jne. Mies on perussiisti ja huolellinen, minä en taas yhtään. Nyt sille on paljastunut tuo ja muutammekin erillemmä kesällä, olemme ehkäpä yhdessä jatkossakin, mutta eri osoitteessa. Se ei vaan kestä mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisen kanssa. Ei mua haittaisi se, että jotain menee rikki tai unohtuu tms. vaan se, että aikuinen ihminen kieltäytyisi ottamaan vastuuta teoistaan.
Toihan tarkoittaa että on jotenkin VÄÄRIN olla huolimaton. Minusta se ei ole. Minusta se on huoletonta ja mukavaa. Se tuo iloa ja jännitystä elämään, toisin kuin typerä tosikkomaisuus.
ap
Eihän tuolla ole mitään tekemistä tosikkomaisuuden kanssa, sulla on käsitteet aika hakusessa. Ihminenhän voi olla vaikka kuinka humoristinen ja iloinen ja silti tosi huolellinen ja siisti. Mä en jaksaisi katsoa ap:n kaltaista ihmistä hetkeäkään, sulla on kyllä miehelle pirun pitkä pinna.
Totta kai se on tosikkomaista, että pelätään kaiken särkyvän ja moititaan toisia "vääränlaisista" toimintatavoista. Humoristinen ihminen ottaa elämän pikku kommellukset hauskoina tapauksina, ei maailmanloppuina.
Asenteestahan tässä nimen omaan on kysymys. Mä en edes saa sanoa miehelle että mä ihailen mustalaiselämää. Se vetää heti herneet nenään.
Kun nyt oikein mietin, niin yhden paistinpannun ja yhden kakkuvuuan olen kotona onnistunut polttamaan pilalle. Avaimetkaan eivät ole koskaan kadonneet lopullisesti, vaikka aina hukassa silloin kun tarttis. Auton olen kyllä romuttanut kahdesti. Mutta toisaalta muut on törmäilleet minuun kahdesti ilman mun vikaani. Sitä paitsi niitten autojen arvot ovat olleet alle tonnin luokkaa, joten ei suuren suuri menetys.
Eikä meillä ole kamalan sotkuista muuta kuin ajottain. Silloin kun minulla on kiinnostavampi projekti tai väsyvaihde päällä. Silloinkin olis siistimpi jos mieskin siivoaisi eikä tyytyisi naputtamaan ja valittamaan. Mikä palvelija ja siivooja minä olen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivähän ihmiset eroaa, koska eivät ole samojen ihmisiä, kuin suhteen alussa. Eikös tää nyt ole hieman ristiriitaista? Mun mielestä ihminen kasvaa ihmisenä, kun muuttuu ja osaa tehdä kompromissejä.
hän taitaa kokea olevansa sinua huomattavasti parempi ihminen :( Itse en kestäisi tuollaista käytöstä hetkeäkään, nauraisin kyllä hänen tekniikkapuuhilleen, mutta ei hitto, ei aikuinen mies noin voi käyttäytyä!!
Paska on mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutatte molemmat ihmisiltä, joiden kanssa en jaksaisi olla juurikaan tekemisissä. Mutta jos ette ole koskaan rakastaneet toisianne, miksi olette menneet yhteen ja pysyneet yhdessä näin kauan?
Yhdessä 12v ja mies samanlainen pedantti nalkuttaja ja minä suurpiirteinen.
Meidän perusriidanaihe juurikin tuo sama. Tosin meillä mies nipottaa eritoten jos vaikkapa tiskialtaan pohjaritilään on jäänyt makarooni esimerkiksi. Olen monesti sanonut, että paljon pienemmällä selvittäisiin jos mies sen huomatessaan noukkisi sen pois ja laittaisi roskiin sen sijaan että huutaisi minua tulemaan paikalle tarkastamaan erheeni. Kuulemma muuten en opi, mutta enpä ole oppinut näinä kahtenatoista vuotena sitä muutenkaan. Monessa asiassa olen tullut tarkemmaksi, mutta kun koko perheen ohjat on jatkuvasti omissa käsissä ja teen montaa asiaa samaan aikaan (olen sen luonteinen) niin kaikki ei voi olla aina tip top.
Tsempit, en kai voi muuta sanoa. :-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä niin huolimaton olet, niin sinun on vain opittava elämään sen asian kanssa. Kai sinä itse oletkin oppinut, mutta mies ei.
Miten kaksi noin erilaista onkin päätynyt yhteen? Teitte ehkä sen perusvirheen, että kuvittelitte toisen muuttuvan. Mies vielä sikäli pahemman virheen, että yrittää muuttaa sinua.
Kerropa sille totuus: sinä olet sellainen kuin olet etkä millään opetuksella tai koulutuksella muuksi muutu.
Miehellä on nyt kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyy sinut sellaisena kuin sinä olet, tai sitten etsii tarpeeksi pikkutarkan ja huolellisen uuden vaimon.
Miksi olla yhdessä, jos ei edes rakasta ja yhdessäolo on muutenkin vaikeaa?
Aikamoisen sopan olette keittäneet. Noin kauan yhdessä ilman rakkautta ja vielä lapsikin perheessä.
Täytyy aina vaan ihmetellä millä perustein ihmiset oikein perheitä perustaa? Siten että on mahdollisimman haastava elämä edessä? Ilmeisemmin tuo on yksi tärkeimmistä kriteereistä. ;-)
Sinun miehelläsi on kasvunpaikka ja niin myös sinulla. Kyllä teidän kummankin kannalta parasta olisi löytää se kultainen keskitie. Usko pois että jostain syystä ääripäät tukee toisiaan paremmin. Ajattele että olisitte kummatkin samanlaisia kuin sinä niin koko homma voisi olla aikamoista kaaosta. Jos olisitte miehesi kaltaisia niin en tiedä olisiko sen parempi, luultavasti kumpikin kilpailisi jossain asiassa ja yrittäisi pistää paremmaksi.
Ihan on kuule tuttua. Se tiskiallas on oikea pyhä lehmä :)
Ja joo, väärin tuli valittua. Taustalla ehkä mun huono itsetunto nuorena, ajattelin että jos en tota ota niin en saa ketään. Siis sellaista joka siis täytti mun kriteerini :) Jotka olivat valitettavasti aika ulkoisia (koulutus, perhetausta, tietyt asenteet yms). En tajunnut että rakkaus olisi ollut tärkeää. Perheen halusin, ja lapsia onkin viisi.
Mies oli monet vuodet hiljaa ja pysytteli poissa kotoa, töissä. Muttei kyllä millään lailla osallistunut kotihommiin tai edes lastenhoitoon. Ei niin naputtanut siisteydestä, mutta mun omille ajatuksille ja mielipiteille kyllä laitto tylyn stopin. Eikä koskaan osoittanut ihailevansa tai edes haluavansa seksuaalisesti (siinäkin olin liian huono). Tää raivoisa siisteysnaputus alkoi vasta nelisen vuotta sitten....
t. ap