Miehellä tunteet minua kohtaan kuulemma kuolleet

Tunteet nyt tulee ja menee, mutta oletteko keskustelleet tilanteen syistä ja siitä toivooko mies edes että tilanne muuttuu? Jos ei toivo vaan on aidosti itse nykyiseen täysin tyytyväinen niin tuskin tilanne muuttuu.

ja nyt olemme eroamassa. Yritin mieheltä kysellä että mikä on ja aina sama vastaus "ei mikään". Olin varma että kaikki korjaantuu ennalleen mutta me emme pystyneet siihen, syytä en vieläkään tiedä.

Kaikki vaan jotenkin kuivui kasaan miehen poulelta.



Toivon lämpimästi että saatte asianne kuntoon.

jos ei halua niin sitten ei kamalasti ole pohdittavaa.

Nykyisin tilanteeni on se, että omat tunteeni, jos niitä on koskaan edes ollut, ovat aivan pois. Kaksi yhteistä lasta ja yhteinen velka pitää liittoamme kasassa. En edes tiedä, haluanko edes yrittää muuta kuin kämppäkaveruutta.

myös näin. Ja ero siitä tuli. Mies haki eroa. En keksinyt mitään, millä olisin saanut miehen rakastamaan taas minua.



Tulin siihen tulokseen, että ei hän ollut koskaan rakastanutkaan. Jos olisi, niin ei ne tunteet noin vain kuole.



15 v yhdessä.

oikeasti toimii!

Tulin siihen tulokseen, että ei hän ollut koskaan rakastanutkaan. Jos olisi, niin ei ne tunteet noin vain kuole.

15 v yhdessä.

Olin 12v yhdessä.

Ja miksi ne kuolee? Hullua on että olen koko ajan ajatellut kyllä silti rakastavani miestä, mutta nyt kun mietin tarkemmin niin hänen tunnekylmyys ja se ettei hän huomioi minua mitenkään on tehnyt sen etten enää oikeastaan rakastakaan häntä :(

Meillä on mahtunut liki 10 vuoden liittoon aikoja, jolloin kummallakin on ollut viileämpiä kausia ja melkein itsekin olen ihmetellyt miksi mies ei aiheuta mitään tuntemuksia. Muistan kuitenkin hyvin mihin hänessä palavasti rakastuin. Emme ol ikinä päätyneet sanomaan, että tunteet ovat kuolleet.



Minusta rakkaus on tahdon asia. Kun tahtoo oikeasti saada suhteen uudelleen lämpiämään, se onnistuu. Meillä on kummallakin takana ero ja yhdessä on talo, velkaa, lapsia. Tahdomme olla yhdessä elämän loppuun asti. Ei jaksa enää aloittaa kaikkea alusta tai jäädä yksin. Tahtomisen tarvitaan kyllä kaksi. Ilman tunteita yhdessä eläminen olisi kidutusta.

kuulla että tunteet minua kohtaan ovat kuolleet, kerran hän jopa sanoi ettei enää voi rakastaa minua, koska rakkaus on kuihtunut.



Mietin että onko tämä nyt itsensä pettäimstä ja kulissien pystyssä pitämistä että en itse hae eroa ja jätä miestä joka ei minua enää rakasta?

Meillä on mahtunut liki 10 vuoden liittoon aikoja, jolloin kummallakin on ollut viileämpiä kausia ja melkein itsekin olen ihmetellyt miksi mies ei aiheuta mitään tuntemuksia. Muistan kuitenkin hyvin mihin hänessä palavasti rakastuin. Emme ol ikinä päätyneet sanomaan, että tunteet ovat kuolleet.

Minusta rakkaus on tahdon asia. Kun tahtoo oikeasti saada suhteen uudelleen lämpiämään, se onnistuu. Meillä on kummallakin takana ero ja yhdessä on talo, velkaa, lapsia. Tahdomme olla yhdessä elämän loppuun asti. Ei jaksa enää aloittaa kaikkea alusta tai jäädä yksin. Tahtomisen tarvitaan kyllä kaksi. Ilman tunteita yhdessä eläminen olisi kidutusta.

Iosvanhempani, jotka ovat olleet yhdessä nyt melkein 60v, sanoivat, että onnistuneen liiton edellytys on se, että rakkaus ei koskaan lopu yhtä aikaa. Tunteet tulee ja menee kun yhdessä ollaan monta vuotta ja elämään mahtuu paljon tapahtumia. Jommankumman täytyy kuitenkin jaksaa yrittää. Ja pohjalla täytyy olla vakaa päätös siitä, että tässä sitä ollaan yhdessä, silloinkin kun ei siltä niin paljon tunnu.

Jos miehesi ei ole lähdössä minnekään/katsele uutta perhettä, on teillä varmaan vielä mahdollisuus. Jos pystytte keskustelemaan asiasta, on sekin kai jo jonkin näköinen alku. Tämä aika on raskasta sinulle, mutta ehkä vuoden päästä kiität itseäsi siitä että nyt olet jaksanut.

Voi olla, että asiat paranevat, just esim. terapian kautta, tai sitten voi olla että päädytte eroamaan. Esoaminenkin vaan on helpompaa, jos voi rehellisesti sanoa että kaikki on yritetty yhdessä olon eteen.

Iosvanhempani, jotka ovat olleet yhdessä nyt melkein 60v, sanoivat, että onnistuneen liiton edellytys on se, että rakkaus ei koskaan lopu yhtä aikaa. Tunteet tulee ja menee kun yhdessä ollaan monta vuotta ja elämään mahtuu paljon tapahtumia. Jommankumman täytyy kuitenkin jaksaa yrittää. Ja pohjalla täytyy olla vakaa päätös siitä, että tässä sitä ollaan yhdessä, silloinkin kun ei siltä niin paljon tunnu.

Jos miehesi ei ole lähdössä minnekään/katsele uutta perhettä, on teillä varmaan vielä mahdollisuus. Jos pystytte keskustelemaan asiasta, on sekin kai jo jonkin näköinen alku. Tämä aika on raskasta sinulle, mutta ehkä vuoden päästä kiität itseäsi siitä että nyt olet jaksanut.

Voi olla, että asiat paranevat, just esim. terapian kautta, tai sitten voi olla että päädytte eroamaan. Esoaminenkin vaan on helpompaa, jos voi rehellisesti sanoa että kaikki on yritetty yhdessä olon eteen.

Sinulla on oikeus saada tunteillesi vastakaikua, hellyyttä ja huomiota. Paha menä neuvomaan, en lähtisi liitostani ihan helposti itsekään, vaikka kuulisin jotakin samanlaista. Toivoisin todella pitkään, että kaikki muuttuu. Jos teillä on ikää reilut 30v, voisi tuo miettimisvaihe mennä ohikin "ikäkriisinä".



Jotenkin sen ikäisenä tuntui, että elämässä ei ole mitään mieltä eikä päämäärää, moni mahdollisuus on menetetty, tulevaisuus ei anna oikein muuta kuin puutumista. Moni eroaa, kun luulee sen olevan ratkaisu. Aika tuo kuitenkin ratkaisun itsessään. Iän myötä tyytyväisyys ihan vaan olemassaoloon löytyy uudelleen, elämään tulee ehkä uusia ihmisiä ja harrastuksia ja se tavallistakin tavallisempi puoliso onkin aarre. MIkään ei ole oikeastaan konkreettisesti muuttunut, mutta yli kolmevitosena ja liki nelikymppisenäalkoikin tuntua siltä, etten ikinä elämässäni ole ollut yhtä onnellinen. Mies myötäilee ja sanoo, ettei vaihtaisi elämäänsä mihinkään muuhun eikä kaipaa mitään suurempia asioita. No ehkä lisää rahaa, että ei tarvitse aina miettiä mihin se riittää.

Silloin pysytään yhdessä kun ne tunteet eivät laimene yhtäaikaa! Siinä se salaisuus tosiaan on. 15 ja mikä lie... liki 10 vuotta yhdessä.

ja aina välillä tuntuu, että ne tunteet ovat kuolleet. Mies on kuitenkin ollut matkoilla välillä kuukauden kaksikin ja silloin on huomattu, että toista kaipaa tosiaan.



Kerran päätin hakea eroa ja olin hankkinut kämpän ja muuttamassa pois, kun mies oli pitkään hokenut, että ei ole tunteita ja haluaa asua yksin ja katsella muita naisia. Kun olin muuttamassa, hän alkoikin itkeä, että ei haluakaan eroa.



Pienet ajat erossa näköjään auttavat huomaamaan, että kuitenkin on pitkässäkin liitossa tunteita vaikka välillä on niin arkista. Sitten taas ne tuteet tulevat esiin, kun ovat olleet hetken piilossa.