Lue keskustelun säännöt.
Niin miten sitä pikkusisarusta huijattiinkaan haluaamaan eri asiaa kuin isompi lapsi? :)
14.01.2012 |
Ongelmana siis, että pienempi lapsi haluaa kaiken saman mitä isompi. On nyt 9 kk ja isompi on kolme. Kun pöydässä näkee, että saa jotain erilaista kuin muut pöydässä istuvat lapset, saa hirveät kilarit ja paiskoo maissinaksut pitkin seiniä. Ei halua vauvanleluja, vaan leikkii isomman leluilla. Kun tajuaa, että isompi on menossa ulos tai kylpyyn, yrittää ängetä väkisin mukaan ja on tosi pahoillaan kun ei pääse jne.
Minulla oli yllätys, että jo näin pieni katsoo näin tarkkaan mallia isommasta, enkä oikein keksi mitä tehdä. Aluksi toimi huomion vieminen muualle, nyt se alkaa olla aina vaan vaikeampaa. Kaikki aina sanovat, että helppohan noin pientä on huijata, joten kertokaa, miten se sitten tehdään, kun en meinaa onnistua.:)
Kommentit (8)
Tässä jo kolmas odottelee mielenkiinnolla täydellisten äitien vinkkejä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asioita kuin isompi? Miksi hänellä ei ole kylpyaika (vaikka joka ilta) silloin kuin isommallakin ja miksi hän ei saa leikkiä isojen leluilla? Miksi hän ei saa maistaa vaikka liharuokaa, jos isompikin syö? Liittyykö tämä johonkin muuhun avaukseen?
asioita kuin isompi? Miksi hänellä ei ole kylpyaika (vaikka joka ilta) silloin kuin isommallakin ja miksi hän ei saa leikkiä isojen leluilla? Miksi hän ei saa maistaa vaikka liharuokaa, jos isompikin syö? Liittyykö tämä johonkin muuhun avaukseen?
Mun osalta liittyi taannoiseen avaukseen herkkujen syönnistä. Siinä paheksuttiin sitä, kuinka me jotkut annamme pienille lapsillemme herkkuja. Ei pitäisi kuulemma antaa, vaikka isosisarus saa. (Itse olen sitä mieltä, että satunnaiset herkut eivät ketään pilaa. Päinvastoin niistä nipottaminen saattaa lopulta vain kääntyä itseään vastaan).
3
Ihmettelinkin mikä on tämän avauksen ydin. Jos kolmevuotias saa vaikka jo syödä sokerillisia muroja tai vetää pannaria hillon kanssa, niin ei se pienempi siitä vaurioidu, että maistaa samaa pannaria tai muroja. Mennyt aika älyttömäksi tämä ortoreksia. 4
Minulla on kolme lasta. Aika samanikäiset kuin sinulla ja yksi on vielä siitä väliltä. Meillä kyllä kanssa tämä nuorin on koko ajan isompien kanssa leikkimässä heidän leikkejään. Ei halua tehdä mitään yksin ja tämä kolmikko on aika erottamaton jo nyt vaikka pienin on vielä aika napero. Lapset ovat myös luonteeltaan sellaisia, että tietävät mitä haluavat.
Kuitenkin en ihan tunnista tuota ongelmaa, jos se liittyy nimenomaan ruokaan. Joutuuhan sitä kieltämään monia muitakin asioita vielä pieneltä esim. meillä ei voi kiivetä sohvalle leikkimään yksin, koska putoaa sieltä. Ruokaan ja syömisiin meillä on lapsille sanottu, että tämä on esim. aikuisten juttu jota ei vielä toivota lapsille esim. limsa ja lapset ovat sen hyväksyneet. On annettu jotakin muuta tilalle, jota on katsottu sopivammaksi. Tosi asioista voi joutua keskustelemaan. Pienin ei meillä osoita pahemmin mieltään, kun saa sitten jotakin muuta heti tilalle. Minusta herkut ja niiden tarjoaminen on jokaisen oma asia, mutta kyllä ne asiat voi minusta ihan tavallisesti selittää eikä lasten tarvitse olla kaikesta samaa mieltä. Voi prostestoida ja sitten tilanne menee ohi. Näin meillä. Oikein hyvää jatkoa teidän perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi mennä kylpyyn veljen kanssa, leikkiä isojn lasten leluilla, ryömiä lumihangessa, syödä samoja ruokia jne. Ainoastaan herkkuja en antaisi vaan niissä tapauksissa vauva vain joutuisi kestämään sen mielipahan ja äiti sitten mielipahasta johtuvan kiukun.
Itsellä tosin jo neljä lasta (15kk, 3,5v, 6v ja 9v), mutta kyllä meillä on annettu isompien tehdä "isojen juttuja" ja sillä selvä. Harmittaahan pientä, mutta sellaista se elämä on.
Isompi lapsi esim. harrastaa pianon soittoa ja silloin kun hän (tai kuka tahansa muu) soittaa, ei muut mene pianon luokse säheltämään. Hepulit saattoi saada pieni lapsi, mutta oppi nopeasti, että aina kannetaan pois, jos joku muu on soittamassa.
Joskus isommat lapset saavat katsoa dvd:tä ja sillon leikin toisessa huoneessa nuorimpien kanssa. Minusta vanhemmilla lapsilla on oikeus myös saada tehdä isompien asioita ja saada olla rauhassa. Usein olen nähnyt, että aina isommat joutuvat joustamaan ja ottamaan pienemmät huomioon ja pienet oppivat tosi nopeasti, miten saavat haluamansa.. (itku, huuto, raivo..tms)
Aikuisen vaan pitää se mielenilmaus kestää.
Isot lapset meillä leikkivät/puuhailevat myös pöydän ääressä tai omassa huoneessaan, johon pienimmällä ei ole asiaa. Jos olohuoneen lattialle rakentaa jonkun leikin, niin sitä taapero saattaa tulla sitä ihmettelemään, näin on meillä säännöt. Jos pienempi pitää saada pois häiriköimästä yleensä kutsun pienemmän lapsen mukaani ja menemme jonnekin muualle leikkimään jotain, josta hän tykkää, tai luetaan kirjaa tms.
Välillä tietenkin olen isompien lasten kanssa ja pienempi joutuu vähän odottamaan huomiota, jos ei mitään hätää kenelläkään ole.
Ruokapöydässä meillä ei ole ongelmia, koska syömme kaikki samaa ruokaa. Kaikki lapseni muuten syövät mielellään maissinaksuja, ja nuorin ei syö sipsejä vaikka antaisinkin. Puraisee kerran ja sitten sylkee palat pois..
Isommat lapset oppivat meillä ainakin hyvin nopeasti pitämään huolta tavaroistaan jos eivät halunneet saada sitä täysin kuolaiseksi, kun meillä oli vauva. Meillä esikoinen oli jo lähes 4v, kun toinen lapsemme oppi liikkumaan, joten osasi jo pitää huolta omista leluistaan. Muuten ne olivat "yhteisessä" käytössä.
Tähän haluaisin minäkin vinkkejä :)