Ihanaa, että meidän vauva on niin kaunis :) Vieraat ihmiset tulevat kaupassa sanomaan, kuinka kaunis lapsi meillä on.

Vanhemmuus tekee ihmisistä idiootteja, jotka kadottaa suhteellisuudentajunsa.

Sisäinen kauneus ratkaisee. Pinnalliset vanhemmat, selvästi.

kauniit ihmiset on kauniita koko elämänsä, häh häh hää!

asti kaikki oli kehumassa. Nyt 1 v 3 kk on niin pullea ettei niin nätti. Ei enää samaan malliin ihastella. Piirteet toki kauniit, joten eiköhän nätiksi taas muutu kunhan hoikistuu.

Tummat hiukset ja kirkkaansiniset silmät. Minusta on ollut ihanaa ja mieltä lämmittävää, kun tosi monet vieraat ihmiset kaupassa ja kadulla lirkuttelevat tytölle (1v 6kk), lähinnä tämän isoista sinisistä silmistä.



Sitä en kuitenkaan sano, etteikö muidenkin lapset olisi söpöjä. Ihastelen tasaiseen tahtiin puistossa ja kerhossa, miten kauniita lapset ovatkaan. Ja mielestäni tämä ei silti tee minusta pinnallista - pidän itseäni jopa arvomaailmaltani suhteellisen tervepäisenä.

Mitä se teiltä on pois, kysynpähän vaan? Kyllä arvostan paljon muutakin, kuin ulkonäköä, tulinpahan nyt vain hehkuttamaan kuinka muutkin ovat lapsemme kauneuden huomenneet. Tuskinpa kukaan tulee kaupassa sanomaan, että " kyllä se on sitten ihana ja hyväluontoinen tuo teidän lapsi" .



Miksi en saa olla lapseni kauneudesta ylpeä? Tässä taas nähdään KATEELLISET suomalaiset naiset, voi hyvä luoja.



ap, joka on syystäkin ylpeä lapsestaan mutta ei todellakaan pelkästään hänen ulkoisista avuistaan

Ei tälle palstalle kannata kirjoitella mitään mistä voi olla ylpeä. Liikaa katkeria akkoja....

Ja jos vertaa naapurin muksuun niin kyllä olen samaa mieltä, että meillä on kaunis lapsi

äidillä on maailman kaunein lapsi/vauva.

MUT EI TODELLAKAAN TOISISTA IHMISISTÄ TUNNU TEIDÄN VAUVA MAAILMAN SIEVIMMÄLTÄ.. IHMISET VOI PUHUA MITÄ HALUAA.. AIKUISTUKAA!!!!!

(mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi haukkua muita rumiksi) Koska jos jotain ihmistä rakastaa, niin eihän hänestä voi ajatella, että onpa ruma. Musta on surullista, jos joku äiti sanoo omaa lastaan rumaksi.



Mitä tulee noihin ihmisten kehumisiin kaupassa, niin mä olen ajatellut, että ne kertovat enemmän niistä kehujista kuin siitä lapsesta. Meidänkin poikaa kehutaan usein, kysellään onko tyttö kun on niin nätti jne. ja mä olen ajatellut, että ne kehujat ovat lapsirakkaita ihmisiä, joiden silmissä kaikki lapset ovat söpöjä. Jos joku ei lapsista tykkää, niin ei se tule sanomaan kenenkään lasta kauniiksi.

Meidänkin poikaa ihasteltiin jo synnärilläkin, oli yliaikainen, niin oli kuulemma niin " valmiin" näköinen ja muutenkin tosi kaunis (vai pitäiskö sanoa komea, kun on pojasta kyse...) tummien paksujen hiustensa ja piiitkien silmäripsiensä kanssa.



On nätti vieläkin, jouluna täyttää 3 v. Ja yhä kehutaan hurmuriksi, hiukset ovat kyllä muuttuneet kullanvaaleiksi. Mieskin kerran totesi, kun naapuri oli tullut vastaan samanikäisen tyttärensä kanssa, että miten nuo muiden lapset onkin niin ruman näköisiä. Ei ilkeyttään sanonut, totesi vaan kuin ajatuksissaan.

Minunkin lapseni ovat maailman kauneimmat, tytöllä ihanan isot siniset silmät ja tummat pitkät ripset, kullanvärinen tukka ja sirot piirteet. Poika ihana nappisilmä ja vaaleat taipuisat hiukset.



Enemmän pitäisi kehua toisia ja vaikka itseäänkin.