Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oletko yrittänyt ohjata lastasi jonkin harrastuksen pariin ja miten siinä kävi?

Vierailija
13.01.2012 |

Minä voin aloittaa. Olen yrittänyt herätellä tyttäressäni kiinnostusta musiikkiin. Tyttö on nyt ekaluokkalainen. Hän on ollut pianotunneilla, mutta se on ollut aikamoista pakkopullaa. En halua kuitenkaan äitinä heti luovuttaakaan...



Tyttö lauleskelee mielellään ja kuuntelee musiikkia mielellään. Rytmitajua on jonkin verran. Laulaa sinnepäin. Ei siis ole mikään luonnonlahjakkuus, jos nyt ei täysin toivotonkaan.



Mietinpä vaan, että tuleekohan tästä jotakin. Jos hän hieman isompana innostuisi itsekin? Olisiko kipinä jos syttynyt vai voiko se tulla myöhemminkin? Tyttö nyt siis 7-vuotias.

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harrastajateatteri-innostuksen on saanut "ansiostani", se onkin meidän yhteinen harrastus. Sen sijaan kaikki liikuntaharrastukset ovat olleet turhia yrityksiä, nyt yritän ympäripuhua taas yhteen, mutta tuskinpa enää onnistun. Soittoharrastukseenkin olen kannustanut ja sitäkin harrastaa. Lapsi on nyt 13v.

Vierailija
2/13 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

yrittänyt. Ei käynyt hyvin.



Sekä tanssiin että musiikkiin olen yrittänyt lasta ohjata. Tanssissa kävikin pari vuotta ja lopetti. Musiikkitunneilla kävi "pakotettuna" puoli vuotta ja lopetti. Edelleen yritän ehdotella eri liikuntamuotoja, kuvataidetta ja vaikka mitä. Ei halua edes kokeilla.



Ainoa harrastus, jota haluaa jatkaa, on hänen itsensä valitsema ja suuri intohimonsa, ratsastus. Riittäähän sekin, vaikka toivoisin jonkinlaista taideharrastusta myös, taipumuksia kun lapsella on niihinkin. Pakottamaan en kuitenkaan enää ala.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritin aikanaan kovasti kannustaa poikaani musiikkiharrastuksen pariin. Jopa "pakottamalla" kun arvelin että hän saattaisi kuitenkin kokeilemalla löytää jotain kiinnostusta sitä kohtaan.



Ei vaan ollut poika kiinnostunut musiikista. Tämä oli syvä pettymys minulle äitinä. Poika olikin kiinnostunut tylsästä tekniikasta.



Ei voi mitään, parhaani yritin!

Vierailija
4/13 |
14.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja pidempiaikaisessa harrastuksessa tulee AINA ja JOKAISELLE jossain kohtaa kyllästyminen. Silloin on vanhemman vastuulla huolehtia että kyllästymisen kohdalla ei kokonaan lopeteta. Oma lapsi soittanut vuosia. Hän harjoittelee 6 päivänä viikossa, tunteja on kolme viikossa teorian kanssa. Monena päivänä pitää patistaa, mutta mitä sitten? Kun tiedän että nauttii soittamisesta kun sen aloittaa, ja oppiminen (ja kaikki muu kehitys mitä pitkäjänteinen harrastaminen tuo!) antaa hänelle nautintoa! Jokainen konsertti on ihana tilaisuus ja kannustaa lasta jatkamaan.



KUKAAN lapsi ei ole niin pitkäjänteinen että jaksaisi jotain asteikkoja vedellä tarpeeksi omasta ilostaan. Vanhemmilla on vastuu. Jos ei sitä vastuuta osaa kantaa on turha syyttää lasta, että hän ei muka viitstinyt.

Vierailija
5/13 |
14.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

taidekouluun vein kolmevuotiaana ja samoin liikuntaleikkikouluun 4-vuotiaana.



Nyt 7 vuotiaana on kuvismuskari, luistelu (aloitti 4-vuotiaana), judo (muksujudo aloitti 5-vuotiaana) ja uinti (vauvauinti aloitettu ½-vuotiaana).

Vierailija
6/13 |
14.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse sitten löysivät omat soittimensa, joita ovat soittaneet nyt 9 vuotta. Erään liikuntalajin pariin houkuttelin muutama vuosi sitten ja siitä onkin tullut meidän yhteinen harrastus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

...ja siitä lähtien on harrastanut musiikkia. Muskareiden jälkeen pianonsoittoon 5-vuotiaana, nyt konsalla soittaa pianoa ja kitaraa, on siis 4.-luokkalainen.



Musiikki on ilmiselvä osa hänen elämäänsä. Ei hänelle varmaan ole koskaan tullut edes mieleen että ei sitä harrastaisi. :)

Vierailija
8/13 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harrastaa siis painia. Se on hyvä peruslaji josta saa notkeutta, voimaa, tasapainoa. Näistä taidoista sitten kenties on myöhemmin apua?



Minulle vanhempana on tärkeää että lapsi harrastaa jotain ja se on itselleen mielekästä.

Saa lopettaa jonkun lajin jos ei pidä mutta kouluikäsen odotan sitoutuvan yhden lukukauden (siis syksy-talvi tai kevät kesä) ajan siihen mitä on me vanhemmat alettu maksamaan.



Minusta lapsi saa harrastaa liikunnan sijasta musiikkia, käsitöitä, partiota, mitä keksii mutta siihen pitää sitoutua, ei vain vanhemmat lompakollaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

:DDDDDDDDDD

Vierailija
10/13 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

judoa, jalkapalloa ja am. jalkapalloa, kaikki on lopettanut.

Nuorempi harrastaa jalkapalloa ja tuntuu olevan hänen laji.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt 5v myöhemmin muistelee miten kamalaa se oli. No, on tullut muita harrastuksia.

Vierailija
12/13 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja hienoinen innostus on nyt virinnyt hallitreenien myötä. jahka kesä tulee niin pääsevät suorittamaan green cardin ja päästään porukalla kiertämään ainakin Par 3 -kenttiä :)Poikia siis 2 kpl

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta kuitenkin. Olen ihmetellyt tätä nykyistä monien vanhempien ajattelua että lapsen pitää jotenkin maagisesti heti kiinnostua jostain harrastuksesta heti ekalla käyntikerralla.



Moni harrastus ja tekeminen on sellaista että pitäminen siitä tulee ajan myötä pikku hiljaa. Varsinkin kun jotain jo osaa, niin nautintoa alkaa tulla ihan itsestään siitä että osaa esimerkiksi jotain, joka aluksi (ekoilla kerroilla) tuntui vaikealta. Siitä syntyy sitä itsetuntoa ja -luottamusta!



Kasvatammeko tulevaisuuden lyhytjännitteisiä kaikki-heti-mulle-tänne-nyt-ihmisiä?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kolme kuusi