Oletko ajatellut, että sinun miehesi voisi murhata sinut ja lapsenne?

Ilmeisesti testosteronikimput tai neurootikot eivät ole vedonneet minuun. Molemmat mieheni ovat olleet lempeitä ja hyväntahtoisia ja heillä on ollut kehittyneempi hoivaamisvietti kuin minulla.

On niin lempeä, ja humalassakin (ei juo lapsten läsnä ollessa) siitä tulee vaan hellyydenkipeä, laulelee mulle rakkausbiisejä ja haluaa olla lähellä. =)



Entisestäni sen sijaan joskus ihan oikeasti mietin, mihin kaikki ne napsahtelut voisivat vielä johtaa... Ei mitään tehnyt, mutta humalassa oli joskus lähellä, ja siitä tuli toisinaan ihan eri ihminen, hullun kiilto silmissä lateli sekopäisiä mielipiteitään ihan raivona... Yäk.

ja siksi onkin ex.



Nykyisin ei miestä ollenkaan.

Kerro sinä joka olit itse miettinyt/pelännyt että saattaisit moista tehdä; kerro miksi murhaisit lapsesi myös? Koska sitä mä aina ihmettelen, että miksi ne lapset(kin). Joku sanoi mulle, että moinen psykoottinen ihminen haluaa "viedä ne lapset mukanaan". En ymmärrä, viedä minne?! Johtuuko tämä ymmärtämättömyyteni siitä että en usko mihinkään taivaaseen menoon vaan olen sitä mieltä että mullaksi me kaikki muututaan..?

En todellakaan usko, että kiltti hellä sivistynyt mieheni tekisi mitään.



Mutta kyllähän ihmiset ajattelevat kaikenlaisia mahdollisuuksia. Samaan tapaan kuin korkealla paikalla ajattelee joskus hyppäämistä.

En siksi, että miehessä olisi jotain vialla, vaan siksi, että oikeissa (tai väärissä) olosuhteissa kuka tahansa on potentiaalinen murhaaja. Perheeseeni kuuluu lääkäri, joka on työskennellyt tällaisten tapausten kanssa, ja hänen mukaansa ihan kuka tahansa saattaa seota yhtäkkiä ja laittaa vaikka naapurinsa kirveellä kilon palasiksi.