Anna Wahlgrenin tyttären kirjasta Hesarin kulttuurisivulla

Yritin lukea vähän, muttei ei se kiinnostanut. Minulla oli (on) yksi lapsi ja aikaa hänelle, ehä yhdeksän lapsen äidillä on ihan toisenlaiset tarpeet ja toiveet. Joten en kokenut kirjaa itselleni kiinnostavaksi.

Anna Wahlgrenin tytär Felicia Feldt on kirjoittanut kirjan lapsuudestaan.



Tukholma/Helsinki. Ruotsalaisen kasvatusgurun Anna Wahlgrenin 44-vuotias tytär Felicia Feldt on julkaissut Ruotsissa paljastuskirjan lapsuudestaan, jota hän kuvaa karmeaksi.



"Äidillä oli paljon sääntöjä, vaikka lopulta lapset pitivät huolta toisistaan", hän kertoo.



Sarjaeroava ja alkoholisoituva äiti saattoi juoda, lyödä ja kadota viikoiksi. Hän herätti tyttärensä keskellä yötä sanoakseen taas lopulliset hyvästit.



Kirjassaan Felicia försvann, Felicia katosi, Feldt kertoo lapsuuden traumoista johtuvista ihmissuhdeongelmistaan, masennuksestaan ja terapioistaan.



Ruotsissa Feldtin kirjasta on noussut valtava kohu ja Wahlgrenin maine kasvattajana on mennyttä.



Anna Wahlgren synnytti 12 vuoden aikana yhdeksän lasta. Hän on ollut seitsemän kertaa naimisissa.



Hänen vuonna 1983 ilmestynyt Lapsikirjansa perustuukin paljolti hänen omiin kokemuksiinsa lapsikatraan yksinhuoltajana. Se ilmestyi Suomessa muutama vuosi myöhemmin ja sitä myytiin täällä 30 000 kappaletta.



Wahlgrenin yli 600-sivuinen opus antaa nuorille äideille hyvin kouriintuntuvia ja käytännöllisiä neuvoja siitä, miten arki pienen vauvan, uhmaikäisen tai kokonaisen lapsilauman kanssa sujuu. Wahlgren suosittelee unikoulua jo neljän kuukauden ikäiselle vauvalle, omaan huoneeseen siirtymistä viisikuukautisena ja tutista luopumista puolivuotiaana.



Wahlgrenin mielestä perhe on kuin lauma, jossa pienenkin lapsen pitää voida tuntea olevansa hyödyllinen jäsen.



"Riittävästi unta, kiinteät rutiinit, runsaasti raitista ilmaa, järjestelmällistä osallistumista yhteisön työhön ja vähintään yksi kunnon nauru päivässä – vaikka se pitäisi houkutella esiin kutittamalla – parantavat sitkeimmänkin ikävystymisen", Wahlgren kirjoittaa Lapsikirjassaan.



Hän puolustaa kärkevästi naisen oikeutta sekä lapsiin että itsensä toteuttamiseen.



"Miksi minun tarvitsee puolustaa itseäni? Koska tiedän, että on olemassa ihmisiä, joiden mielestä minä olen uhka ja petturi. Käsitän nyt, että minun olisi heidän mielestään pitänyt liittyä valituskuoroon voivottelemaan, että lapset ja kotityöt ovat riistäneet minulta mahdollisuudet kehittyä ja toteuttaa itseäni. Minä olen kieltäytynyt sanomasta niin, koska se ei ole totta", hän sanoo.



Wahlgrenin mukaan lapset eivät ole este: "Esteet ovat ihmisessä itsessään ja ympäröivässä yhteiskunnassa. Lapset voivat auttaa, he voivat pakottaa ihmisen voittamaan ne esteet."



Äitinä Wahlgren toteutti myös omia tarpeitaan: "Yleensä menen yhdentoista aikaan nukkumaan. Ellen mene ulos. Minkä teen pari kertaa viikossa.



"Minun kantapaikkani suljetaan kolmelta. Joskus olen kotona jo ennen sitä."



http://www.hs.fi/kulttuuri/Kasvatusguru+Anna+Wahlgrenin+tyt%C3%A4r+syyt…

Yritin lukea vähän, muttei ei se kiinnostanut. Minulla oli (on) yksi lapsi ja aikaa hänelle, ehä yhdeksän lapsen äidillä on ihan toisenlaiset tarpeet ja toiveet. Joten en kokenut kirjaa itselleni kiinnostavaksi.

Yhden lapsen äitinä on ihan eri jutut kuin yhdeksän lapsen äidillä.

missä Anna Wahlgren kertoo pureskelleensa lastensa kynnet lyhyiksi heidän nukkuessaan normaalin kynsien leikkuun sijaan ja siihen lopentin kirjan lukemisen.



Kieltämättä alkoi tuon artikkelin jälkeen kiinnostaa tuo tyttären kirja.

Tilasin kirjan kirjakerhosta, kun odotin esikoistani 22-vuotiaana vuonna 87. Kyllä siinä oli paljon hyviä ohjeita vauvan hoitoon, jotka perustuivat maalaisjärkeen. Sillä siihen aikaan minusta neuvolan ohjeet olivat todella kummallisia. Neuvolassa ja sairaalassa ohjeistettiin antamaan ruokaa neljän tunnin välein ja vaihtamaan vaippa ennen kuin saa ruokaa..



kirjassa ohjeistettiin antamaan vauvalle ruokaa heti, kun hän herää niin paljon kuin hän haluaa...toteutin kirjan ohjeita kaikilla kolmella lapsellani, eikä meillä ollut koliikkia eikä ylipainoa.

Hyviä malleja ovat myös:

päivän naurut

lapsen sosiaalisaminen ympäröivään maailmaan ja tarpeelliseksi tekeminen

unikoulu

ja mm. se, että lapsen annetaan tutustua ympäristöön ja asioihin, ettei koko ajan haeta häntä pois ja kielletä

samoin ei:n opettaminen, jos sanoo ei, se myös tarkoittaa sitä

sekin muistuu mieleeni, että kun lapsii kertoo omia mielikuvitusjuttuja, niihin sanotaan vaikkapa NIINKÖ, eikä niin, että: ei oo totta. Lapsen mielikuvitusta pitää ruokkia

Lapsistani yksi jo aikuinen ja kaksi teiniä, IHANIA OVAT!!

Tilasin kirjan kirjakerhosta, kun odotin esikoistani 22-vuotiaana vuonna 87. Kyllä siinä oli paljon hyviä ohjeita vauvan hoitoon, jotka perustuivat maalaisjärkeen. Sillä siihen aikaan minusta neuvolan ohjeet olivat todella kummallisia. Neuvolassa ja sairaalassa ohjeistettiin antamaan ruokaa neljän tunnin välein ja vaihtamaan vaippa ennen kuin saa ruokaa..



kirjassa ohjeistettiin antamaan vauvalle ruokaa heti, kun hän herää niin paljon kuin hän haluaa...toteutin kirjan ohjeita kaikilla kolmella lapsellani, eikä meillä ollut koliikkia eikä ylipainoa.

Hyviä malleja ovat myös:

päivän naurut

lapsen sosiaalisaminen ympäröivään maailmaan ja tarpeelliseksi tekeminen

unikoulu

ja mm. se, että lapsen annetaan tutustua ympäristöön ja asioihin, ettei koko ajan haeta häntä pois ja kielletä

samoin ei:n opettaminen, jos sanoo ei, se myös tarkoittaa sitä

sekin muistuu mieleeni, että kun lapsii kertoo omia mielikuvitusjuttuja, niihin sanotaan vaikkapa NIINKÖ, eikä niin, että: ei oo totta. Lapsen mielikuvitusta pitää ruokkia

Lapsistani yksi jo aikuinen ja kaksi teiniä, IHANIA OVAT!!

20 vuotta sitten ja tykkäsin ja tykkään vieläkin. Musta se oli enemmänkin kuin kepeästi luettava romaani, kuin kasvatuksellinen opus. Jokainen varmaan löytää jotain hyviä kohtia sieltä, ei niitä kaikkia tarvi noudattaa.

ja noudatinkin aika montaa neuvoa. Eli lapsi sopeutettiin perheeseen, nukuttamiset, ruokaa ruoan jälkeen vauvalle yms.



Meillä ei ollutkaan sitten näitä ongelmia, mitä monilla muilla, että piti iltaisin nukuttaa tuntikausia ja yöt valvottiin ja tissuteltiin ja pidettiin äitiä tuttina. Lapset tiesivät sanan ei ja tottelivat sitä yms.



Monia todella hyviä suuntaa-antavia neuvoja. Paljon parempia kuin nämä curling-neuvot, ettei saa kieltää, ettei tule lapselle traumoja.

Tilasin kirjan kirjakerhosta, kun odotin esikoistani 22-vuotiaana vuonna 87. Kyllä siinä oli paljon hyviä ohjeita vauvan hoitoon, jotka perustuivat maalaisjärkeen. Sillä siihen aikaan minusta neuvolan ohjeet olivat todella kummallisia. Neuvolassa ja sairaalassa ohjeistettiin antamaan ruokaa neljän tunnin välein ja vaihtamaan vaippa ennen kuin saa ruokaa..

kirjassa ohjeistettiin antamaan vauvalle ruokaa heti, kun hän herää niin paljon kuin hän haluaa...toteutin kirjan ohjeita kaikilla kolmella lapsellani, eikä meillä ollut koliikkia eikä ylipainoa.

Hyviä malleja ovat myös:

päivän naurut

lapsen sosiaalisaminen ympäröivään maailmaan ja tarpeelliseksi tekeminen

unikoulu

ja mm. se, että lapsen annetaan tutustua ympäristöön ja asioihin, ettei koko ajan haeta häntä pois ja kielletä

samoin ei:n opettaminen, jos sanoo ei, se myös tarkoittaa sitä

sekin muistuu mieleeni, että kun lapsii kertoo omia mielikuvitusjuttuja, niihin sanotaan vaikkapa NIINKÖ, eikä niin, että: ei oo totta. Lapsen mielikuvitusta pitää ruokkia

Lapsistani yksi jo aikuinen ja kaksi teiniä, IHANIA OVAT!!

Mitä tahansa kirjaa tai lehtijuttua kannattaa lukea kriittisesti, eihän se että osa kirjasta on soopaa, tee siitä silti käyttökelvotonta. Löysin Lapsikirjasta monia tosi hyviä vinkkejä joista oikeasti oli apua, sen lopun potaskan jätin lukematta.

Kirjan on kirjoittanut Wahlgrenin "unelmaminä", ei "todellinenminä". Kirja on silti ihan hyvä.

oli lapsen nukuttaminen kun se rupes yhtäkkiä olemaan hankalaa. Ei nää asiat ole ihmisille ollenkaan niin itsestään selviä, paljon näkee sellaista epätoivoista maanittelua ja kiristystä ja lahjontaa jne. josta Wahlgrenin lukemisella pääsee.



W. siis ehdottaa että lapsi vaan kannetaan takaisin sänkyyn ja sanotaan ystävällisesti ja iloisesti hyvää yötä, nyt nukutaan. Tämän tarvii tehdä vain yhden kerran enemmän kuin lapsi, mikä tarkoitti meillä noin sataa kertaa ekana iltana ja noin viittäkymmentä kertaa tokana iltana. Ja kas, sitten se rumba vain loppui :D. Ilman dramatiikkaa, ilman tukistamisia (no sitä en kyllä olisi tehnyt muutenkaan), ilman hermoilua meikäläisen puolelta, kun oli helppo ja johdonmukainen ja lapsiystävällinen strategia jota käytäää. Tuskin mä olisin tuota itse keksinyt.

lukenut, tosin muistan että siitä paljon vielä 2000-luvun alussa puhuttiin.

Sain kyseisen kirjan lahjaksi ja luin sitä vähän aikaa. Kirjasta varmaan löytyi joitakin hyviäkin juttuja, mutta kirjan ehdottomuus tuntui omituiselta. Kirjassa oli liikaa "ehdottomia totuuksia" lasten hoidosta, ottamatta huomioon lapsen yksilöllisyyttä. Näköjään maalaisjärkeni ja intuitioni oli oikeassa, kun en luottanut kyseisen kirjan oppeihin.

Monin paikoin lasta ymmärtäväkin. Olen itse lukenut sen ekan kerran vuonna 1985 tai niillä main. En ole lapsia kuitenkaan kasvattanut Annan kirja toisessa kädessä.



Kirjassa ei tosiaan käsketä runkkaamaan lapsen nähden. Ilmeisesti Annalla on ollut alko-ongelma ja muutenkin elämä niin ja näin. 12v aikana yhdeksän lasta on järkyttävä määrä. Minulla on kolme (10v, 2v ja 6kk) ja tämä alkaa olla maksimi, minkä itse jaksan pieniä lapsia.



Anna kertoo kyllä kirjassaan, että yhtä lapsistaan hän kohteli huonosti. Ja että hänen olisi ollut syytä antaa tuo lapsi isälleen kasvatettavaksi. Ja että jos äiti huomaa itsessään yhtä pahan masennuksen, on lapsi annettava toisen, terveemmän hoitoon. Joku järjen pilkahdus ilmeisesti?

Sain kyseisen kirjan lahjaksi ja luin sitä vähän aikaa. Kirjasta varmaan löytyi joitakin hyviäkin juttuja, mutta kirjan ehdottomuus tuntui omituiselta. Kirjassa oli liikaa "ehdottomia totuuksia" lasten hoidosta, ottamatta huomioon lapsen yksilöllisyyttä. Näköjään maalaisjärkeni ja intuitioni oli oikeassa, kun en luottanut kyseisen kirjan oppeihin.

ehdottomuuden yli pääse. Kyllä se mustakin oli ehdoton, mutta en mä silti kokenut että olisi jotenkin pakko noudattaa niitä ohjeita joko-tai periaatteella. Moni juttu kävi järkeen ja noudatin, moni taas ei enkä hetkeäkään kuvitellut että mun jotenkin täytyisi.

Ei kai mitään kirjaa kannata lukea niin että kaikki on tehtävä juuri pilkulleen niin.

Ei myöskään kirjan kirjoittajan ongelmat vähennä joidenkin juttujen toimivuutta.

Olen lukenut niin paljon parempia kasvatuskirjoja, että tuollainen yhden totuuden kirja suorastaan yökötti. En tietenkään ota muitakaan kirjoja ehdottomana totuutena, mutta luen mielummin ammattilaisten (psykologit, kasvatusalan ammattilaiset) kirjoja kuin yhden kotiäidin ehdottomana pitämiä totuuksia.

Wahlgrenin LAPSIKIRJA on mielestäni aina ollut ällötys, natsimainen sääntöopas.



Lukematta en osaa arvioida Feldtin kirjan kirjallisia ansioita, mutta Lasikirjan lukeneena sen sisältö ei tule yllätyksenä.

Walhgrenin tyttären haastattelu svenska dagbladetissa kertoo paljon!



http://www.svd.se/kultur/sondag-cover-felicia-feldt_6751681.svd

Se Lapsikirja oli aivan perseestä. Luin sitä raskausaikana ja heitin kirjan helvettiin, kun tuntui niin oudolta.