Kellä tahansa menee hermo jos ei koskaan saa lomaa lapsiperhehelvetistä.

Kyllähän sen helvetin jo siinä vaiheessa havaitsee, jos sen helvetiksi kokee.

Vaikka av-mammoillahan näin ei ole, koska heidän lapsensa ovat aivan ihania eikä kunnon äiti tarvitse lapsistaan lomaa ikinä! Av-mamma on omistanut koko elämänsä ja persoonansa äitiydelle, kaikki pyörii lasten ympärillä ja mitään muuta kuin lapsiin liittyviä asioita ei saa ajatellakaan.



Me normaalit ihmiset sen sijaan tarvitsemme omaa aikaa ja lomaa, minua ainakin stressaa helvetisti se ainainen sotku, minkä lapset saavat aikaan. Aina saa olla siivoamassa, aina kaatuu maito lattialle ja aina on keksitty jotain hauskaa kuten revitty vuodevaatteet pois sängystä. Aina on joku helmoissa kyselemässä, vaatimassa, juttelemassa, jotain haluamassa.

Tätä palstan vakivastausta en ole koskaan aiemmin käyttänyt mutta nyt ei voi enää muuta sanoa: mitäs hankit ne lapset jos et kestä elämää niiden kanssa.



Rakenna ihmeessä se turvahuone, mutta jätä sisäpuolen ovenkahva asentamatta.

Olen totaaliyksinhuoltaja eli lomia ei ole. Enkä kyllä kaipaakaan, en nimittäin koe kotielämäämme ja arkeamme "lapsiperhehelvetiksi" vaan aivan ihanaksi ja lämpimäksi elämäksi. Joka päivä ilahdun lasten ilosta, hauskoista sanomisista, kekseliäistä leikeistä, siitä kun tullaan antamaan äidillekin spontaani pusu... Ei arki toki pelkkää hempeää pusuttelua ole vaan siihen kuuluu myös kotityöt ja kiukuttelut mutta kaikenkaikkiaan koen tämän "lapsiperhehelvetin" paljon antoisammaksi elämäntavaksi kuin ennen palkkatyö + lapseton koti yhdistelmän.

mutta kun ei pääse koskaan ilman lapsia mihinkään..mies ei katso lapsia että voisin lähteä,mummo ei jaksa jne...kyllä ukko voi mennä ja tulla niinkuin haluaa,mutta en satuttais lapsia millään tavalla

Koko ajan pelko perseessä että sille ainoalle sattuu jotain ja se ainoa vaatii vanhemmalta viihdytysjoukkoja ja ohjelmatoimistona toimimista.

Kaksi lasta on hyvä valinta, mutta siitä huolimatta aikuinen tarvitsee edes joskus vapaata lapsiperhehelvetin velvoitteista.

Eikä sitä puolisoakaan aina jaksa, siitäkin on ihmisen saatava vapaata ja olla ihan vaan yksinään tai tehdä ihan oman halun mukaan juttuja.

ei koskaan rasita se loputon siivoaminen, vaatiminen, mankuminen ja itkukohtaukset? Kaikki on ihanaa eikä muuta toivoisi, kun uhmaikäinen pitkän päivän jälkeen parkuu kaupan lattialla? Koskaan eivät lapset aiheuta huolta, päänvaivaa tai väsymystä?

Mulla on 4 lasta joita olen hoitanut kotona jokaista 2,5 vuotiaaksi asti eli yhteensä olen 10 v ollut kotona näiden "apinoiden" kanssa eikä vituta yhtään, enkä koe tarvitsevani niistä etäisyyttä. Päinvastoin, paljon enemmän ne antavat kuin ottavat. Oletko itsekäs? Kaikille ei tarvitsisi suoda lapsia lainkaan. Kuinkahan moni lapsi kasvaa "väärässä perheessä"? Hmmmm, mielenkiintoinen kysymys...

T. Äiti isolla ÄÄLLÄ.

mulla on kaksi lasta ja lomaa niistä kerran kuussa. olenko nyt parempi vai huonompi äiti?

suurempi mitä toisella. Ja kaikki eivät tunne olevansa olemassa vain silloin kun joku toinen häntä koko ajan tarvitsee ja riippuu tississä, osa kokee olevansa olemassa ollessaan täysin yksin ilman velvoitteita.

Äitejä on erilaisia, kuten myös isiä. Osa läheisriippuvaisia, osa itsenäisiä.

joten sen piikkiin ei voi lomia vaatia ilman lapsia. Mulla tosin on kaksi lasta, mutta helvetti lie kaukana tästä, oletan.

Jännä kun meillä on nimenomaan toisinpäin mitä on sukulaisten ja ystävien elämää seurannut. Meillä ainokainen on hyvin itsenäinen, yhteistä aikaa toki vietetään muttei todellakaan siltä pohjalta että lapsi joka minuutti seuraa vaatisi. Monilapsisissa perheissä käydessä sen sijaan useinkin joku ipanoista repii puntista kun Pertti kiusaa tai mulla on nälkä.

Mutta niinhän se täällä on, yksilapsisuus on palstalla synti.

Koko ajan pelko perseessä että sille ainoalle sattuu jotain ja se ainoa vaatii vanhemmalta viihdytysjoukkoja ja ohjelmatoimistona toimimista.

Kaksi lasta on hyvä valinta, mutta siitä huolimatta aikuinen tarvitsee edes joskus vapaata lapsiperhehelvetin velvoitteista.

Eikä sitä puolisoakaan aina jaksa, siitäkin on ihmisen saatava vapaata ja olla ihan vaan yksinään tai tehdä ihan oman halun mukaan juttuja.

Vaikka av-mammoillahan näin ei ole, koska heidän lapsensa ovat aivan ihania eikä kunnon äiti tarvitse lapsistaan lomaa ikinä! Av-mamma on omistanut koko elämänsä ja persoonansa äitiydelle, kaikki pyörii lasten ympärillä ja mitään muuta kuin lapsiin liittyviä asioita ei saa ajatellakaan.

Me normaalit ihmiset sen sijaan tarvitsemme omaa aikaa ja lomaa, minua ainakin stressaa helvetisti se ainainen sotku, minkä lapset saavat aikaan. Aina saa olla siivoamassa, aina kaatuu maito lattialle ja aina on keksitty jotain hauskaa kuten revitty vuodevaatteet pois sängystä. Aina on joku helmoissa kyselemässä, vaatimassa, juttelemassa, jotain haluamassa.

ei koskaan rasita se loputon siivoaminen, vaatiminen, mankuminen ja itkukohtaukset? Kaikki on ihanaa eikä muuta toivoisi, kun uhmaikäinen pitkän päivän jälkeen parkuu kaupan lattialla? Koskaan eivät lapset aiheuta huolta, päänvaivaa tai väsymystä?

Täällä se tyytyväinen totaaliyh vastailee... Ei meillä kyllä oikeasti esiinny tuommoista. Siivoaminen käy minulta ihan rennosti "siinä sivussa", onhan sitä aikaa kun kotiäitinä on vaikka kuinka. Vaatimiset, mankumiset ja muut ovat nekin erittäin ohimeneviä ja siksi hyvin kestettävissä, pääosin lapset on iloisia ja hyväntuulisia. Väsymystä on koettu paljonkin kyllä mutta toisaalta entisenä työuupuneena koen olevani kuitenkin paljon vähemmän väsynyt kuin ennen lapsettomana, kun tein hyvin vaativaa ja raskasta työtä. Kokonaistyömäärä ja uupumus on paljon kohtuullisempi nyt kun työni on koti ja lapset kuin aiemmin.

onneksi meillä ei sellaista ole.

vai mistä muuten tulet kotiin?



Täällä on sellainen pentu että on kohta lööpeissä kun äitinsä sen kuristi, siitä ei saa lomaa ikinä.

vai mistä muuten tulet kotiin?

Täällä on sellainen pentu että on kohta lööpeissä kun äitinsä sen kuristi, siitä ei saa lomaa ikinä.

vai mistä muuten tulet kotiin?

Täällä on sellainen pentu että on kohta lööpeissä kun äitinsä sen kuristi, siitä ei saa lomaa ikinä.

Myöhäistä, isänsä on sen pilannu jo.

varmaan kaikkia rasittaa, mutta uskon silti, että se on pienen pieni vähemmistö ihmisistä, joka vahingoittaa omia lapsiaan edes silloin kun tuollainen kuvaamasi elämä jatkuu vaikka 10 vuotta.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö minusta olisi hyvä, että kaikki saisivat ns. omaa aikaa säännöllisesti. Sen puute ei kuitenkaan tee kenestäkään murhaajaa. (yhdistelmä vikaa päässä + jatkuva paha stressi voi kyllä tehdä).

ei koskaan rasita se loputon siivoaminen, vaatiminen, mankuminen ja itkukohtaukset? Kaikki on ihanaa eikä muuta toivoisi, kun uhmaikäinen pitkän päivän jälkeen parkuu kaupan lattialla? Koskaan eivät lapset aiheuta huolta, päänvaivaa tai väsymystä?

Lapsi on hyvin itsenäinen, helppo ja järkevä. Tiedän, että AV-mammat kammoavat sanaa "itsenäinen", koska se aiheutta heille mielikuvan puolet päivästä yksin viettävästä avainkaulalapsesta, mutta itsenäinen voi olla myös positiivisella tavalla. Lapsi on mielikuvitusrikas ja keksii leikkejä itse, toki myös kavereita riittää ja ne ovat tärkeitä. Jos ja kun lapsi huomiota haluaa, hän sitä yllinkyllin ja jakamattomasti saa, minkä vuoksi ei tarvitse olla jatkuvasti nykimässä äidin tai isän lahjetta. Sama juttu myös sosiaalisuuden ja "jakamisen" kanssa, ei tarvitse umpimielisesti pimittää omia lelujaan kavereilta, koska niillä saa leikkiä yksin ja itse ihan koska haluaa, tai olla tarjoamatta karkkia kaverille, koska sitä karkkiannosta ei tarvitse ikinä jakaa sisaruslauman kanssa.

Jännä kun meillä on nimenomaan toisinpäin mitä on sukulaisten ja ystävien elämää seurannut. Meillä ainokainen on hyvin itsenäinen, yhteistä aikaa toki vietetään muttei todellakaan siltä pohjalta että lapsi joka minuutti seuraa vaatisi. Monilapsisissa perheissä käydessä sen sijaan useinkin joku ipanoista repii puntista kun Pertti kiusaa tai mulla on nälkä. Mutta niinhän se täällä on, yksilapsisuus on palstalla synti.

Koko ajan pelko perseessä että sille ainoalle sattuu jotain ja se ainoa vaatii vanhemmalta viihdytysjoukkoja ja ohjelmatoimistona toimimista. Kaksi lasta on hyvä valinta, mutta siitä huolimatta aikuinen tarvitsee edes joskus vapaata lapsiperhehelvetin velvoitteista. Eikä sitä puolisoakaan aina jaksa, siitäkin on ihmisen saatava vapaata ja olla ihan vaan yksinään tai tehdä ihan oman halun mukaan juttuja.