Kellä tahansa menee hermo jos ei koskaan saa lomaa lapsiperhehelvetistä.

kerran kuussa vapaata, koska olen tajunnut ajoissa, että niin haluavat muutkin totaaliyhärit.



Vaihtokauppa kannattaa aina!

Meillä on kuusi lasta, joista vanhin 13v ja nuorin 6kk. Meillä ei asu ns. tukiverkkoa lähimaillakaan, ovat kaikki pohjoisessa, itse asumme pääkaupunkiseudulla.



Minulla on yksi harrastus ja se on koirat. Käyn niiden kanssa lenkkeilemässä kerran päivässä (välillä on lapsi(a) mukana, välillä ei) ja treenaamassa 3-4x viikossa 30-45min. En lue tätä lomaksi vaan normaaliksi elämäksi.



Minulla ei juurikaan ole ystäviä. Työkaverit on huippuja, mutta nyt olen ä-lomalla. Eli mitään illanistujaisia, leffoja tm naisporukalla en harrasta.



Joskus saatan käydä kaupassa tai kirjastossa ihan yksin. Yleensä otan pari lasta mukaan, koska lapsetkin tykkäävät siellä käydä.



Kerran vuodessa mulla on LOMA, kun mies lähtee lasten kanssa viikoksi tai jopa kahdeksi vanhempiensa luokse. Silloin siis jään tarkoituksella yksin kotiin. Teen ihan rauhassa suursiivouksen ja nukun hyvin. Uskoisin, että jaksaisin ilman tuota lomaani, mutta silloin meillä varmaan olisi sotkuisempaa. Ja ehkä olisin väsyneempi. Mutta jaksaisin kyllä.



Joskus olen väsynyt ja silloin huokailuttaa, mutta varsinaista hermojen menettämistä en ole vielä kokenut. En myöskään pidä tätä minään helvettinä, vaan kaikin puolin ihanana elämänä.



Ja tämä ei ole mitään av-mamman kaunistelua, vaan ihan oikeasti ja rehellisesti puhun näin :)

Meillä ei ole tuollaista koskaan.



t. Kotiäiti

siis lapsiperhe-elämä silloin kun talossa on n. 0-3-vuotiaita lapsia, varsinkin jos yöt ovat risaisia.

En kuitenkaan helvetiksi sitäkään tilannetta lähtisi määrittämään.



Vaan jos fiilikset on tuommoiset, niinkuin ap:llä, niin silloin sitä omaa aikaa kannattaa järjestää.