Palautuminen kolmosten synnytksestä!?

Vaan sulle.

http://www.suomenmonikkoperheet.fi/monikko2008/paikallis_pvalm_paa.php



sieltä saat varmasti kolmostenkin vanhemmilta tietoa.



Tsemppiä!

Omasta jaksamisesta kannattaa pitää huolta ja tehdä jotain ennakkovalmisteluja, jos mahdollista, lastenhoitoapua kunnalta jne.

Noin mäkin ajattelin uutisen saatuani, mutta kyllä se siitä sitten asettui. Mulla oli lapsia entuudestaan, joten sain siitä apuja. Mutta olet mielestäni vähän itsekäs, kun mietit vaan omaa synnytyskokemustasi ja omaa kengurupussiasi, kun sinun pitäisi keskittyä täysillä lastesi hyvinvointiin. Olet vielä vähän naiivi ja huomaa, ettei sinulla ole lapsia ennestään.

Tyypillistä 'täydellisen äidin' puhetta että ei saisi puhua peloista ja asioista mitkä päässä pyörii jos ne ei liity lapsiin vaan itseen.

Miksi ihmeessä se että saa lapsia tarkoittaa että ei saisi ääneen lausua että kengurupussi mietityttää koska lasten hyvinvointi menee etusijalle! Kyllä ap:lla varmasti on lasten etu etusijalla mutta se ei tarkoita että muulle ei saisi olla tilaa, edes ajatuksille! Kyllä taas näkee että äitiys on vienyt joltain aivot tai sitten ne on turvonnut rintamaidon noustua päähän!

Taidat olla 40kg ylipainoinen äiti joka ei ole vuosiin käynyt kampaajalla ja tukka roikkuu naamalla, kotisi on todennäköisesti rikkinäinen ja sotkuinen ja sänkysi lakanat rikki. Koska kun on lapsia, ei ole lupa ajatella tai tehdä muuta kuin lapseen liittyviä asioita.

oot kyllä niin kujalla.. olen kaksosten äiti, mitä sinä tuskin oletkaan. Kolmosia odottaessa VARSINKIN pitää keskittyä koko odotusaika pikkuisten suojelemiseen, johon sektiokin tähtää. On aivan epäoleellista miettiä jotain mahanahka-asiaa, ja stressata sillä itseään, kun ihan oikeasti se lasten hyvinvointi pitäisi olla kaiken a ja o.



Epäilen vahvasti, että olet ap..

Sori ap mut etköhän sä nyt keskity ihan vääriin asioihin..

käsitä näitä vastauksia..



Tai käsitän, tän palstan henkihän on just tätä, toisen "mollaamista."



Eiköhän se ap keskity niihin vauvoihinsakin. Mutta kai se on jokaisella oikeus jonkinlaiseen Shokkireaktioon..?



Sektiota ei kannata pelätä. Sen kerran kokeneena ja toiseen sellaiseen pian menossa, voin kertoa että palauduin paljon nopeammin kuin esikoisen alatiesynnytyksestä. Ja ei sen kummempaa merkkiä alavatsaan jäänyt, kuin n.10cm arpi.



Tsemppiä matkaan!

yksinkertaisesti ihmisellä on oikeus ja täysi oikeus onkin, kaikenlaisiin ajatuksiin ja ap:n ajatukset nyt ovat tällaisia ja tuskin ne ovat ainoita ajatuksia joita hänellä on! Siitä se synnytyksenjälkeinen masennus vasta tuleekin jos kaikki tunteet ja ajatukset ja niiden ääneenlausuminen on kiellettyä.

Ja ei, en ole ap enkä kaksosten äiti, minulla on yksi lapsi mutta samanlailla kaksosten ja kolmosten äideillä on oikeus kaikenlaisiin tunteisiin ja kysymyksiin koskien muutakin kuin vauvaa. Ei äitiys vie pois minuutta ja itseä.

etkös sä just mollannut vitosen oikein hirviöksi ekassa aloituksessasi?



puhu siis sinä pukille!

Mahanahka venyy, tulee arpia, tulee sektioarpi. Tulee paljon vaivoja ja kipuja eri tavalla, mutta sillä ei ole kuule yhtään mitään merkitystä! panosta nyt kuule siihen kolmen lapsen vanhemmuuteen ja lepää raskausaika. et voi enää palata takaisin entiseen ja miksi roikut jossain synnytysfantasiassa? alatiesynnytyshaave voi epäonnistua ihan yhden pienen lapsenkin kohdalla.

sanoisin, että tulet yllättymään.. Itse 3v sitten kuullessani tiedon kaksosista (kyseessä ensimmäinen raskaus) päällimmäinen tunne oli kauhistus, epäusko ja paniikki. Hieman naurattaa nyt miten paljon ja turhasta sitä stressi :) onhan se elämä vähän kaoottista aika ajoin, mutta kunhan uskaltaa myöntää oman jaksamisensa rajat ja rohkeasti pyytää apua, auttaa jo paljon.



Ja nämä ulkonäköasiat.. Tulet huomaamaan, että varsinkin mahan kasvaessa liikkuminen itsessään voi olla jo hiukka hankalaa.

Itsekin olin himoliikkuja ennen , ja aina huipputimmissä kunnossa. Niin se vain on, että lasten saamisen myötä kroppa muuttuu, ja siihen pitää vain sopeutua. Etkä voi olettaa palautuvasi 3 kk synnytyksestä täysin ennalleen! Anna itsellesi aikaa ja iloitse lapsista. Vatsanahan pienennystä ehdit kyllä harrastaa myöhemmin. Itse olin vuoden kuluttua synnytyksestä entisissä mitoissani, vatsalihakset vain "puuttuvat", ja muutenkin masunalue on selkeesti löysempi kuin ennen muksuja vaikka kuinka jumppaisi. Mutta on nää pienokaiset kyllä sen menetyksen arvoisia :) Ei vaan, on se kumma miten se ulkonäkökeskeisyys häviää äitiyden myötä.

mieti, että miten kroppa palautuu, miten synnytys sujuu, miten omien harrastusten (tässä liikunnan) käy. Miksei sitä saisi miettiä? Ihan kuin kenenkään raskausaika menisi jossain hurmoksessa niin, ettei ajattele mitään itseen liittyviä asioita, vaan on vaan vauva-vauva-vauva-linjalla.



Tähänkin tietysti tulee kymmenen mammaa vastaavaan että MINÄ ainakin ajattelen vain lapsiani !! ja lapset ovat aina etusijalla! No niinhän ne onkin, mutta äidin henkinen hyvä olo liittyy aika kiinteästi myös lasten hyvinvointiin, eikä kenenkään pidä unohtaa itseään lasten myötä.

Oikeasti, kun pitää itsestään huolta normaalioloissa, niin iskeehän siinä paniikki, että miten käy kropan. Ja aika harva sitä liikkuu lopulta sen kropan takia, samalla tulee hoidettua myös pääkoppa.



Itselläni on kaksoset. Syntyivät vkoilla 37+5. 37+3 ajelin vielä kuntopyörällä ja treenasin sen verran kun jaksoin. Jo alkuraskaudessa esim. rakastamani spinning kävi mahdottomaksi. Kyllä sinä toivottavasti ap voit liikkua, kroppaasi kuunnellen. Ja jos joudut vuodelepoon, niin hyväksyt kyllä senkin. Sitä vaan odottaessa kasvaa siihen äitiyteen.



Tsemppiä teille kovasti :)