Kyllä nyt puhutaan, että perheet saa apua jos sitä hakevat...mitenkä tuon nyt ottais

Kuinka valvomiseen pitää varautua? Nukkumalla etukäteen? Miten voi edes etukäteen tietää, kuinka rasittavaa valvominen on, ellei ole joutunut kokemaan? Miten voi etukäteen tietää, onko tuleva lapsi helppo vai vaikea? No, ehkä pitäisi jättää kaikki lapset tekemättä ihan varmuuden vuoksi, harva meistä kuitenkaan on selvänäkijä.

Jos parisuhde kaatuu siihen, että joutuu lyhytaikaisesti valvomaan, niin mahtoi olla tukevalla pohjalla alun alkaenkin! Miksi ihmeessä laskut pitäisi hoitaa yhdessä???

Onko mielestäsi 7 kuukauden valvominen lyhyt aika? Varsinkin, kun tilanne pahenee vain päivä päivältä? Kyllä me pärjätään, ei kyse ole siitä. Ja en usko, että parisuhteemme kaatuu, teemme kyllä töitä sen eteen, on vain vaikeaa, 3 tunnin yöunilla. Jos elämässä ei ole mitään läheisyyttä, eikä toisen ihmisen olemassaoloa aina edes muista, niin onko se mielestäsi hyvä parisuhde? Kyllä, meillä on aikaa korjata asioita jahka saamme lapsemme öisin nukkumaan, mutta miksi pitää vähätellä toisten ihmisten ongelmia? Miten sinä voit sanoa, että meidän parisuhde on alun alkaen ollutkin huteralla pohjalla jos ei väsymystä kestä? Ja että miksikö pitää esim. laskut hoitaa yhdessä? Ehkä se on meillä ollut tapana, niin kuin jossain toiseessa perheessä on tapana vaikkapa käydä ruokakaupassa yhdessä. Meillä ruokaostokset hoidan minä. Miksi meidän tapaa pitää myös arvostella? Ei laskuihin molempia tarvita tietenkään, mutta kun on yhteinen talous ja pienet tulot, niin tämä on ollut meille miellyttävin tapa hoitaa raha-asioita. Ei siis sillä, että sitä minun tarvitsisi selitellä.

ja parisuhde rakoilee?

Ettekö ennen ole nähneet toisianne väsyneinä?

Toivottavasti pian helpottaa, usein vuodenikäinen jo nukkuu pidempiä jaksoja (ellei tee hampaita, ole korvatulehdus, kävelyn opettelu ei valvota, ei saa yöllisiä kauhukohtauksia, ei ole oksennustaudissa, ei harmita päivähoidon aloitus tai pikkusisaruksen syntymä, ei nää painajaisia, ei opettele yökuivaksi, ei joudu käymään veskissä yöllä, ei ole kihomatoja, ei ole vesirokkoa, ei ole huolia koulussa, ei kaverit kiusaa, ei jännitä leirikouluun meno, ei ole katsonut liian jännittävää leffaa kaverilla, ei ole sydänsuruja, ei ole menkat alkaneet keskellä yötä).

Luulitteko tosissaan että yövalvomiset lapsen kanssa kestää sen 4-8 viikkoa? :)

terveisin eräs joka ei ole kokonaista yötä nukkunut viimeiseen 15 vuoteen

Olen itsekin monesti vaikeina hetkinä (vähän katkerana) miettinyt mielessäni miten YKSIN sitä aina on ongelmineen. Vähän kuten joku aiemmin tässä ketjussa totesi, että jos läheiset ja sukulaiset eivät auta, yksin olet.



Joskus voi vain olla tilanne että voimavarat loppuvat, siihen ei välttämättä vaikuta lasten lukumäärä, oma ikä tai sekään kuinka toivottu vauva/lapsi oli tai mikään muukaan tällainen ulkoinen asia. Ja jos joku kokee, että on väsähtänyt, se pitää mielestäni ottaa vakavasti kaikissa tapauksissa.



Mulla on kokemusta monenlaisista vauvoista, toisilla on vaativa luonne ja temperamentti ja sellaisen vauvan hoitaminen on aivan toista kuin helpon vauvan. Usein nämä "väsähtäjien" arvostelijat sattuvat olemaan helpompien vauvojen vanhempia. Oman kokemuksen kautta tiedän, että aktiiviselle, energiselle ja positiivisellekin äidille tai isälle voi tulla vanhempana kausi jolloin vain rämpii päivästä toiseen ja YRITTÄÄ JAKSAA. Sitä vaan hokee itselleen: "koita jaksaa". Päivästä toiseen.



Tuo vauvan valvottaminen on raskasta jatkuessaan pitkään. Vaikka jo odotusaikana kuuntelisi kaikkien varoituksia ja pelotteluja ja yrittäisi varautua, mikä siihen auttaa? Unta ei voi kuitenkaan kerätä varastoon (ainakaan monen vuoden tarpeiksi!). Monesti olen miettinyt että jos äiti (ja/tai isä) valvoo monta vuotta huonosti nukkuvan vauvan ja taaperon kanssa eikä ole KETÄÄN joka voisi edes yhtä yötä muksua hoitaa, mikä eteen? On vain pakko jaksaa, mutta entä jos ei jaksakaan?

Ja miksi ihmeessä te valvotte molemmat. Nukkukaa vuorotellen! Teillähän on vain yksi lapsi.



Kyllä se aika helvetin hutera on, jos ei yhden ainoan lapsen lyhytaikaista kuormitusta kestä.



Tapoja yleensä tarvitsee rukata lapsen/lasten myötä. Peruselämää se vain on.

Edelleen on normaalia valvomista ja epänormaalia valvomista. Ihan normaalia on se, ettei pikkulapsiaikana nuku KOKONAISIA yöunia (kuten sinä). Epänormaalia on, jos kuukausitolkulla pääsee nukkumaan vain muutaman tunnin ja nekin pienissä pätkissä.

Toki tää on av-palsta niin ei kai siinä mitään.

Mutta musta on todella outoa että alatte haukkua jotakuta joka väsymyksestä kertoo ja avun saamisen mahdottomuudesta.



Kuinka ykskään teistä haukkujista voi tulla sanomaan että joku ei saa jostakin väsyä ja olla avun tarpeessa? Jokaisella ihmisellä sietokyky on erilainen, oma historia, olosuhteet, ihan kaikki. Kukaan toinen ei voi määritellä sitä, mistä saa väsyä ja kokea apua tarvitsevansa tai mistä ei.Tai mikä on se viimeinen tippa joka läikyttää homman yli.

Ap:n tilanteeseen en ota kantaa sen kummemmin tai kenenkään muunkaan yksittäisen juttuun täällä, mutta haluan sanoa että on ihan paskaa väittää, että apua saa tarvittaessa jos pyytää. Näin ei ole.

Ei ollut välittömästä hengenvaarasta kyse mutta jos meidän tapauksessa olis apua saatu ajoissa, tilanne ei olis mennyt niin pahaksi kuin meni. Tällaista vastaavaa tapahtuu paljon.



Säästö nyt on kymmenkertainen kulu myöhemmin.



Onhan se nyt ihan naurettavaa että neuvolassa teetetään kyselyjä perheen hyvinvoinnista mutta oikeasti apua saa vaan jos on lastensuojelun asiakas.

niin että on terve kun se vauva valvottaa.



Voi myös varautua hommaamalla hoitajan. Jos siis neljä isovanhempaa ei riitä.



Kaikki vauvat valvottavat.



Typeryyden huippu on valvoa molemmat.

että vanhemmuuteen kasvetaan.



Ja jos oikeasti ei neljän isovanhemman ja kahden vanhemman voimin saa hoidettua edes lyhytaikaisesti yhtä normaalia vauvaa, ongelma on se kasvun puute.



Ei olosuhteet, historia, sietokyky tai yhtikäs mikään muukaan.



Enkä minä ainakaan todellakaan hyväksy, että tuollaiseille vanhemmille järjestyisikään yhteiskunnan apua. Kustantakoot ne isovanhemmat sen avun sitten, jos ei itsellä ole rahaa. Heidän kasvatusmokansa tuo on!

Olen juuri se tukiverkoton joka sanoi että jos suku ei auta niin omilasi olet vaikka kyse olisi kuolemasta. Omassa tapauksessani lisäisin vielä että yksi syy suvun passiivisuuteen on se luulo että "yhteiskunta hoitaa". Ihan yleisesti siis luullaan - niinkuin tässäkin ketjussa - että lapsiperhe saa jostain taikakeiju-instanssilta apua ihan helposti ja milloin vaan, pyytämällä. Tosiasiassa mitään tällaista tahoa ei ole.



Omat vanhempani ja appivanhempani eivät viitsi koskaan auttaa, ja vaikka olisi miten paha kriisi ollut päällä, niin vastaus on ollut se että "koittakaa vaan pärjätä, omien voimien mukaan". Samaiset henkilöt saivat aikoinaan kymmeniä tuhansia tunteja lastenhoitoapuja omilta vanhemmiltaan, mummot hoisivat monta kertaa viikossa ja kaikki kesät ja lomatkin.



Ennen oli nimittäin suvun pakko auttaa, ja silloin autettiin. Nykyään ei ole pakko auttaa, joten laiskat isovanhemmat voivat jatkaa oloneuvoksen päiväunia kylkeään kääntäen, ja ajatella että enpä viitsi vaivautua, yhteiskunta auttakoon.



Kenenkään ei ole pakko auttaa, ei edes isovanhempienz mutta sitä saa mitä tilaa - minäkin sitten varmaan aikanaan omille vanhemmilleni sanon että yhteiskunta auttakoon, kun kitisevät pissavaipoissaan vaikeasta tilanteestaan.



Tarinan opetus: yhteiskunnan silmänlumetuki ja -apu vain vaikeuttavat lapsiperheiden elämää.

Lyhytaikaisesti - normaali? Kun toinen kertoi, että on 7kk ajan pystynyt nukkumaan vain 3-4 tuntia yössä.

Turhanpäiväisen jankutuksen sijaan voisit vaikka jakaa hyviä vinkkejä, miten vauvan saa nukkumaan hyvin. Sinulla on siitä varmasti paljon kokemusta, koska näin antaumuksellisesti täällä paasaat?

että vanhemmuuteen kasvetaan.

Ja jos oikeasti ei neljän isovanhemman ja kahden vanhemman voimin saa hoidettua edes lyhytaikaisesti yhtä normaalia vauvaa, ongelma on se kasvun puute.

Ei olosuhteet, historia, sietokyky tai yhtikäs mikään muukaan.

Enkä minä ainakaan todellakaan hyväksy, että tuollaiseille vanhemmille järjestyisikään yhteiskunnan apua. Kustantakoot ne isovanhemmat sen avun sitten, jos ei itsellä ole rahaa. Heidän kasvatusmokansa tuo on!

Jos parisuhde kaatuu siihen, että joutuu lyhytaikaisesti valvomaan, niin mahtoi olla tukevalla pohjalla alun alkaenkin! Miksi ihmeessä laskut pitäisi hoitaa yhdessä???

Onko mielestäsi 7 kuukauden valvominen lyhyt aika? Varsinkin, kun tilanne pahenee vain päivä päivältä? Kyllä me pärjätään, ei kyse ole siitä. Ja en usko, että parisuhteemme kaatuu, teemme kyllä töitä sen eteen, on vain vaikeaa, 3 tunnin yöunilla. Jos elämässä ei ole mitään läheisyyttä, eikä toisen ihmisen olemassaoloa aina edes muista, niin onko se mielestäsi hyvä parisuhde? Kyllä, meillä on aikaa korjata asioita jahka saamme lapsemme öisin nukkumaan, mutta miksi pitää vähätellä toisten ihmisten ongelmia? Miten sinä voit sanoa, että meidän parisuhde on alun alkaen ollutkin huteralla pohjalla jos ei väsymystä kestä? Ja että miksikö pitää esim. laskut hoitaa yhdessä? Ehkä se on meillä ollut tapana, niin kuin jossain toiseessa perheessä on tapana vaikkapa käydä ruokakaupassa yhdessä. Meillä ruokaostokset hoidan minä. Miksi meidän tapaa pitää myös arvostella? Ei laskuihin molempia tarvita tietenkään, mutta kun on yhteinen talous ja pienet tulot, niin tämä on ollut meille miellyttävin tapa hoitaa raha-asioita. Ei siis sillä, että sitä minun tarvitsisi selitellä.

ja parisuhde rakoilee?

Ettekö ennen ole nähneet toisianne väsyneinä?

Toivottavasti pian helpottaa, usein vuodenikäinen jo nukkuu pidempiä jaksoja (ellei tee hampaita, ole korvatulehdus, kävelyn opettelu ei valvota, ei saa yöllisiä kauhukohtauksia, ei ole oksennustaudissa, ei harmita päivähoidon aloitus tai pikkusisaruksen syntymä, ei nää painajaisia, ei opettele yökuivaksi, ei joudu käymään veskissä yöllä, ei ole kihomatoja, ei ole vesirokkoa, ei ole huolia koulussa, ei kaverit kiusaa, ei jännitä leirikouluun meno, ei ole katsonut liian jännittävää leffaa kaverilla, ei ole sydänsuruja, ei ole menkat alkaneet keskellä yötä).

Luulitteko tosissaan että yövalvomiset lapsen kanssa kestää sen 4-8 viikkoa? :)

terveisin eräs joka ei ole kokonaista yötä nukkunut viimeiseen 15 vuoteen

Miehellä sellainen vuorotyö, että pakostikin on jouduttu tutustumaan myös siihen puoleen ennen lapsen syntymää, ettei aina ole aikaa toisillemme. Eli ei ole tavallinen viikko kiertoinen 3-vuorotyö, vaan saattaa yhtenä päivänä tulla 01.30 kotiin ja lähteä seuraavana päivänä klo 04.00 töihin. Tämän seurauksena on unirytmit mitä sattuu, kun nukkumassa pitää toki olla töiden mukaan. Tähän päälle lapsi joka on nyt valvonut sen 7 kuukautta. Ja ensimmäiset n. kolme kuukautta menivätkin niin helposti, että ajattelin, että voiko näin helppoa ollakaan. Lapsi söi ja nukkui hyvin. Sitten tuli ensin vatsavaivat ja sen jälkeen on vain pahentunut. Ja ei, en odottanut jakson kestävän sitä 4-8 viikkoa, mutta ihanko todella olet elänyt 15 vuotta kolmen tunnin yöunilla?

Kun ihmiset muuttivat maalaiskylistä kaupunkeihin, sinne kyllä jäi suku ja kylä sosiaalinen turvaverkko.



Kaupungeissa harvemmin edes tervehditään naapuria, saati tunnetaan. Yhteyttä otetaan vain silloin, jos joku meluaa liikaa, käyttää pesukonetta liian myöhään tai on muuta valittamista.



Suomalaisessa kerrostalossa vapaaehtoisesti toista puhutteleva on minun kokemukseni mukaan joko kansanedustajaehdokas tai maahanmuuttaja.



Hanki siinä sitten apua, kun ei ole sukua lähimaillakaan. Kun lapset tehdään iäkkäämpänä, on isovanhemmat jo liian huonokuntoisia tai kuolleita, kun on lapsenlapsia. Nuoremmat ja terveet taas ovat itsekin töissä, eivätkä ehdi lapsenlapsistaan huolehtimaan. Kun perheissä on vähän lapsia, ei ole sitten niitä sisaruksia eikä serkkuja, jotka voisivat joskus auttaa.



Kyllä totuus on se, että ei apua löydy kuin viranomaiselta, ja siltäkin usein liian myöhään.



Tämän aloittajan kohdalla avuttomuus on kyllä aika pitkälle omaa valintaa. Jos tuttia ei missään tapauksessa suostu edes kokeilemaan vaan mieluummin valvoo, niin se on oma valinta.

Et varmaan missään tapauksessa kokeile myöskään ikivanhaa keinoa, sokerivettä.



Etkä vaadi miestä huolehtimaan vauvasta edes yhtä yötä ja nuku itse vaikka hotellissa. Et myöskään vie lastasi tutkimuksiin jonkun vakavan sairauden varalta siten, että hän olisi pari yötä sairaalassa.

Et myöskään halua itse mitään unikoulua kokeilla, vaikka joudut kuitenkin valvomaan jatkuvasti.



Anteeksi, aloittaja, mutta sinun ongelmasi on todellakin aika mitätön verrattuna moniin muihin, jos sentään 5-7 tuntia yössä saat nukutuksi edes pätkissä.

Silti me kaikki emme tapa lapsiamme, vaikka olemme sairaita ja väsyneitä, rahat eivät riitä laskujen maksuun, työtä ei ole tai sitten sitä on aivan liikaa, ei ole edes sukulaisia, eikä varsinkaan ystäviä...

...ei voi olla totta, että Suomessa vaan väsytään ja apua ei saa ja verkostojen puutekin on jo yhteiskunnan vika.

Mitä te sitten olette itse valmiita tekemään pärjätäksenne? Miten tämä nykyinen perheiden "uupuminen" sitten hoidettaisiin? Laittakaapa budjettiehdotus myös, ja kertokaa, mistä karsitaan. Varmaan helppo homma kaltaisillenne valittamisen maailmanmestareille.

Ulvotaan vaan "yhteiskunnan" apua, mutta sen vertaa ei itse pystytä, että mentäisiin vaikka päivystykseen sen ipanan kanssa ja itkettäisiin siellä pihalle väsymystä. Ei ole tässä maassa lääkäriä, joka heittäisi tossa tilanteessa ulos.

öö ei ymmärrä logiikkaa...

Ja olen antanut jo: Vanhemmat nukkukoon vuorotellen. Ei molempien tarvitse valvoa.



Ja kaikki marinat laskujenmaksurutiinien muuttumisesta ja kauppareissuista nyt kyllä kertoo, että ei se valvominen mitenkään suuri ongelma edes ole. Jos on oikeasti väsynyt, ei tasan jaksa surra, maksetaanko laskut yhdessä vaiko erikseen.

yhteiskunnanlla on vaikka minkälaista tukimuoto tarjolla ja niitä tarjotaankin. Toki ennaltaehkäiseviä palveluita ei niinkään ole, mutta mutta. Moniko meistä haluaa korottaa verojaan sosiaalipalveluihin? Olisihan ihanaa jos kaikille halukkaille lapsiperheille annettaisiin siivous- lapsen- ja kodinhoitoapua.

lastensuojeluilmoituksen, sehän on tässäkin ketjussa todistettu omakohtaisilla kertomuksilla.

Ja mitä tulee verojen maksuun, niin olet väärässä. Asiaa on tutkittu, ja enemmistö suomalaisista HALUAA MAKSAA ENEMMÄN VEROJA, jos varat käytetään mm. terveydenhoitoon, lapsiperheiden tukeen, vanhustenhoitoon ja lastenhoitoon.

Myös minä, jo entuudestaan 29 % veroja makseleva keskituloinen olisin valmis maksamaan enemmän, jos sillä saataisiin jotain varhaisen tuen muotoja.

Nyt kun niitä ei ole LAINKAAN - enkä siis laske tueksi jotain kuuntelevaa puhelinta.

Ja olen antanut jo: Vanhemmat nukkukoon vuorotellen. Ei molempien tarvitse valvoa.

Ja kaikki marinat laskujenmaksurutiinien muuttumisesta ja kauppareissuista nyt kyllä kertoo, että ei se valvominen mitenkään suuri ongelma edes ole. Jos on oikeasti väsynyt, ei tasan jaksa surra, maksetaanko laskut yhdessä vaiko erikseen.

Jos mies on menossa yöhön töihin, on nukuttava päivällä, jolloin minä hoidan lapsen. Yöllä mies on töissä ja lapsi valvoo, milloin minä tuossa vuorossa nukun? TAi jos mies menee aamuun on yöllä nukuttava, jolloin minä edelleen valvon, että mies jaksaa tehdä töitä. JA nyt on aivan turha alkaa marista siitä, että miehenkin pitäisi lapsen eteen tehdä jotain. Niinhän hän tekeekin. TÖITÄ. Jollain sitä on elettäväkin, töistä ei voi pois jäädä. Totta on, että on valinnut huonon ammatin lapsen kannalta, mutta pitäisikö omista haaveista luopua vain sillä, että joskus tekee lapsia? Sitten kun miehellä on vapaata, niin tokihan hän hoitaa lasta puolestani, että minä pääsen välillä lepäämään. Harmi vain, kun ne vapaat ovat aivan milloin sattuu. Ja pakkohan miehenkin on välillä levätä. Ja kyllä sitä voi surra, että parisuhde on jatkuvaa riitelyä väsymyksen takia.

Ja ap tai tuo yksi, jolla edes neljän isovanhemman apu ei riitä, eivät ole töissä.



Meillä on kaksi lasta ja hoidimme heitä vuorotellen siihen, että toinen oli neljän ja toinen kuusi. En näe tuossa mitään ongelmaa - ja teillä on yksi ainoa lapsi, joten ihan hyvin sen jaksaa!



Miksi te riitelette? Ja olette väsyneitä?

Edelleen on normaalia valvomista ja epänormaalia valvomista. Ihan normaalia on se, ettei pikkulapsiaikana nuku KOKONAISIA yöunia (kuten sinä). Epänormaalia on, jos kuukausitolkulla pääsee nukkumaan vain muutaman tunnin ja nekin pienissä pätkissä.

meillä esikoinen valvotti vuoden, kuopus 3 vuotta ja kun nyt syntyivät vuoden välein niin voin sanoa että nelisen vuotta keplottelin noin 3 - 5 tunnin yöunilla. Kuopus nukkui yhden 1,5 h pätkän öisin, muutoin herätti 30 - 45 min välein (ja juu ei ole terve) ja "aamulla" heräsi 04:30 mennen sitten maaten hiukan sen jälkeen kun esikoinen heräsi.

Tiedän jotain valvomisesta. Ja tiedän että siinä hommassa 7 kk on ihan oikeasti vielä lyhyt aika. Varsinkin kun sanoit nukkuvasi useampia 1-1,5 tunnin pätkiä. Ois ollut luksusta aikanaan meillä.

Nyt en enää itse ole terve ja valvon kipujen takia vaikka muksut useimmiten nukkuvatkin tai eivät ainakaan minua tarvitse öisin. Tämä saattaa kestää vuosia, koko loppuelämäni. Käyn toki töissä ja hoidan koululaisteni asioita siinä kuin muutkin äidit. Lapsilla on isäkin joka tekee osansa ja hyväkuntoiset isovanhemmat.

En oikeasti voi ajatella niin että yhteiskunnan pitäisi hoitaa vauvojen yövalvomiset. Kyllä se on ihan vanhempien tehtävä.

Jos parisuhde kaatuu siihen, että joutuu lyhytaikaisesti valvomaan, niin mahtoi olla tukevalla pohjalla alun alkaenkin!

Miksi ihmeessä laskut pitäisi hoitaa yhdessä???

Onko mielestäsi 7 kuukauden valvominen lyhyt aika? Varsinkin, kun tilanne pahenee vain päivä päivältä? Kyllä me pärjätään, ei kyse ole siitä. Ja en usko, että parisuhteemme kaatuu, teemme kyllä töitä sen eteen, on vain vaikeaa, 3 tunnin yöunilla. Jos elämässä ei ole mitään läheisyyttä, eikä toisen ihmisen olemassaoloa aina edes muista, niin onko se mielestäsi hyvä parisuhde? Kyllä, meillä on aikaa korjata asioita jahka saamme lapsemme öisin nukkumaan, mutta miksi pitää vähätellä toisten ihmisten ongelmia? Miten sinä voit sanoa, että meidän parisuhde on alun alkaen ollutkin huteralla pohjalla jos ei väsymystä kestä? Ja että miksikö pitää esim. laskut hoitaa yhdessä? Ehkä se on meillä ollut tapana, niin kuin jossain toiseessa perheessä on tapana vaikkapa käydä ruokakaupassa yhdessä. Meillä ruokaostokset hoidan minä. Miksi meidän tapaa pitää myös arvostella? Ei laskuihin molempia tarvita tietenkään, mutta kun on yhteinen talous ja pienet tulot, niin tämä on ollut meille miellyttävin tapa hoitaa raha-asioita. Ei siis sillä, että sitä minun tarvitsisi selitellä.

No ei varmasti! Tai sitten viet sen sairaalaan, sillä on joku hätänä! Ja jos oikeesti ei IKINÄ nuku enempää kuin 3h millään keinoilla niin silloinkin kääntyisin terveyskeskuksen puoleen..

usko vaan, taustalla on jotain. Neuvolassa puhutaan koliikista ja sanotaan, että nukkumattomuus ja huutaminen on normaalia. Johtuu varmaan siitä, että heidät koulutetaan sanomaan niin. Todellisuudessa kyseessä on varmasti säästölinja. Ei kunnalla ole todellakaan varaa tutkituttaa kaikkia refluksista kärsiviä vauvoja, varsinkin kun suuri osa näistä oireista katoaa n kuukauden päästä. Jos sulla vaan on varaa, niin käytä yksityisellä lääkärillä. Älä mene millekään yleislääkärille, vaan allergologille tai jollekin, joka tietää vauvojen ruuansulatusjärjestelmän vaivoista.





Jos sulla ei ole varaa yksityiseen, niin sitten vaan omatoimisesti kokeilet maidoton, naudanlihaton, munaton viljaton(kotimainen, ei ehkä kauraa kuitenkaan) diettiä itselläsi ja et käytä maitopohjaisia korvikkeita), katso pari viikkoa ja jos tilanne helpottuu, niin marssit neuvolaan ja pyydät asian varmistusta. Neuvolassa ne ei suosittele tätä, mutta oman vauvan itkut (olivat jo pahenemaan päin) loppuivat melkein kokonaan, kun poistin ruokavaliosta maidon ja kananmunan. Tiesin, että neuvolantäti ei tätä suositellut, mutta minä mieluummin perehdyn syömään diettiruokaa, kuin huudatan vauvaani vatsakivuissa.