Lue keskustelun säännöt.
Kohta 6-v. ei halua harrastaa mitään...
11.01.2012 |
Meillä on kohta 6-v poika, joka on innokkaasti odotellut harrastuksen alkamista tammikuussa. Nyt yhtäkkiä pisti täyden stopin koko asialle. Kun olisi pitänyt lähteä kiljui ja huusi aivan paniikissa suunnilleen, että ei lähde harrastukseen. Ei ollut siis mitään pientä vastarintaa vaan ihan kuin ois häntä pakotettu suunnilleen jonnekin tosi pelottavaan paikkaan. Ei auttanut mitkään puheet. Muutenkin pojalle on vaikeaa esim. se jos päiväkodissa on jumppaa ja pitäisi vaihtaa t-paita päälle, ylipäätänsäkin on hankalaa siirtyä esim. pitkiin kalsareihin lyhyiden jälkeen talvisin jne. Kyllä ne siirtymät onnistuu, mutta alussa on vaikeaa. Poika on erittäin sinnikäs ja voimakastahtoinen. Olen jo miettinyt, että voiko tässä olla kyseessä si-häiriö vai mikä tuota lasta vaivaa? Minusta hän on tavallista voimakkaampi vastarinnassaan ja todella ehdoton ja sinnikäs, jos niikseen tulee.
Kommentit (12)
Anna pojan olla sellainen kuin on!
Sorrun joskus itsekin diagnosoimaan lastani ja vielä hänen edessään :/. Eli syyllinen on itsekin.
Yritän kyllä kovasti muuttaa itseäni tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päiväkodissa on ollut ehdottomuutta; ei ole suostunut aina askartelemaan kaikkea mitä pitäisi jne.
ei varmasti ihan perus-Pekka, joka taipuu ja joustaa, mutta mitään huolestuttavaa en minä kyllä hänessä näe. Antakaa ajan kulua ja lapsen kasvaa. Kokemuksen mukaan se omaehtoisuus alkaa karista ja sinnikkyyshän on vain hyvä ominaisuus, vaikka se nyt varmasti tuntuu perin hankalalta ominaisuudelta.
Ja täysin epäloogisesti. Voi voi kun minä parka en ole tuntenut tuon ikäisiä, jotka toisin käyttäytyisivät. Meillä juuri myös 6-vuotiaan uhma päällä.
tukee ajatusta siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Kyllä 6-vuotiaan pitäisi pystyä tekemään päiväkodissa yhteistyötä ja vaihtaa t-paita päälle ja tehdä askartelut. Kannattaa ottaa yhteyttä neuvolapsykologiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luonteeltaan sinnikäs niin tuossa iässä se taatusti korostuu urakalla. Anna aikaa lapselle, harrastaa ehtii vielä myöhemminkin!
Lähinnä puhutaan mielikuvituksettomuudesta vanhemmilla, jopa laiskuudesta ettei tartte viedä lasta harrastukseen jos "tuon ikäinen ei tartte harrastusta".
Minua kiinnostaisi miksi lapsi ei tahdo mennä harrastukseen josta nauttinut.
Kysyisin syitä lapselta.
Jos ei vaan kiinnosta niin mikä kiinnostaisi?
Harrastus voi olla liikunnan lisäksi musiikkia, taidetta, kerho, eläimet, tähtitiede?
Varsinkin jos harrastuksesta on ehditty maksamaan niin kyllä NOIN ISO LAPSI ymmärtää että sinne sitten mennään.
Minusta jotain pitää lapsen harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän lähti viime syksynä eka kerran srk-kerhoon.
Nyt on viihtynyt siellä erittäin hyvin. Ei lähtenyt aiemmin, vaikka sanoin, et se on mahdollista. mitään muuta mun poika ei "harrasta"
Miksi lapsen pitäisikään juosta tukka putkella harrastusensa parissa, jos ei halua.
Annetaan lasten olla lapsia ja annetaan heidän nauttia, että vielä saavat olla kotona, ehtivät he vielä tähän aikuisten oravan pyörään.
Luin vasta ruotsalaisisän käyttäytymisestä, kun pojan harrastus ei mennyt ihan putkeen ja isä jätti pojan oman onnensa ojaan, itse mennen kotiin. Se ei ole tervettä aikuiselta. Lapsi harrastaa JOS itse haluaa.
Meillä ei edes ehdotettu noin pienille harrastuksia. Eikä ekallakaan halunnut mitään. Toisella aloitti sählyn ja nyt kertaa sitä toista niin on sitte sähly, judo ja ratsastus... treenit 5 x viikossa. Sen lisäksi kavereiden kanssa katulätkää ja nyt luistelemassa joka välissä.
Ja tämä on tapaus, jonka kannoin huutavana uima-altaalle 6-v kun ei halunnut uimaan... Meni kyllä veteen itse eikä olis lähteny pois. Mutta ei vaan halunnut!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisiko lapsella on SI-häiriö, mutta voisin kuvitella, että monilla voi olla vaatteiden ja tekemisten kanssa juuri kuvatunkaltaista ilman mitään erityistä häiriötä tai että asiasta pitäisi kantaa huolta.
Haluan kommentoida erityisesti harrastamisen merkitystä: jos lapsi käy päiväkotia ja viettää siellä - usein ylivirikkeellisessä - ympäristössä päivän, on vaan hyvä, että lasta ei enää kuskata jonnekin erikseen harrastamaan. Lapsi tarvitsee rauhaa ja kiireetöntä aikaa enemmän kuin harrastuksia, jotkut enemmän kuin toiset. Alle kouluikäisen lapsen (eikä välttämättä vähän isommankaan) tarvitse harrastaa yhtään mitään, jos se tuntuu liian raskaalta. Aika monelle lapselle on todella raskasta olla täysi työpäivä.
poika ei siis ole harrastanut aiemminkaan mitään ja tämä oli ensimmäinen yritys. Aikaisemmin on kieltäytynyt ehdottomasti lähtemästä mihinkään harrastukseen ja nyt pitkään odotteli innolla, kun tiedettiin syksystä lähtien, että nyt tammikuussa alkaa uusi ryhmä, johon hän pääsee. Tähän iltaan asti oli aivan intona, kun yhtäkkiä iski kamala paniikki, että ei sittenkään lähde.
T. ap
Kokeilkaa kouluiässä uudelleen.