Äiti ja masennus

Minulla masennus hiipi hiljalleen jossain vaiheessa kuopuksen vauva-aikana. Vauva valvotti öisin yli vuoden ikään, syitä etsittiin kyllä kovasti - turhaan. Lisäksi tukiverkostoa ei ole paikkakunnalla ja mieheni tekee yrittäjänä töitä melkein koko ajan. Jossain vaiheessa huomasin että mieli alkoi olla yhä mustempi, aina väsytti, mikään ei kiinnostanut. Olen käynyt pitkään psykologilla silloin tällöin juttelemassa ja kokeilin hänen neuvostaan yhtä masennuslääkettä n. 3 kk, en huomannut olossa muutosta.



Olin paljon yksin lasten kanssa miehen pitkien työpäivien takia ja ajattelinkin että olo helpottaisi kun lapset aloittivat syksyllä hoidossa ja itse jatkoin opiskelua. No helpotti se osittain mutta huomaan että masennus on vaan jatkunut. Kaikki tuntuu raskaalta: aamuisin nousut, lasten vienti hoitoon, koulutehtävien tekeminen, kotityöt jne... Sellaista väkisin pakottamista. Energiaa ei ole.



Mielialani on tätä nykyä sellainen, että saan kyllä iloa ja onnea lapsista hetkittäin, jaksan hoitaa heidät moitteetta, ulkoilla, tehdä ruoat, jutella jne, mutta olo on alakuloinen koko ajan. Lisäksi vanhemman lapsen päivittäin monta kertaa toistuvia kiukkukohtauksia on TOSI vaikea sietää. Tuntuu kirjaimellisesti että pää hajoaa. Unelmoinkin päivittäin että saisin olla yksin, yksin ja yksin. Maata sohvalla tekemättä mitään, palvelematta ketään. Täytyy jopa tunnustaa että olen usein ajatellut että oli virhe hankkia perhe ja lapset kun en jaksa tätä arkea, en jaksa lapsia, en kotitöitä, en mitään. :( Masennuksen tuomia ajatuksia kai.



Nyt mietinkin, mitä tälle asialle tekisin. Psykologi suositteli kokeilemaan toista lääkettä. Minulla on usko lääkkeisiin mennyt. Eikö yleensä masennuslääkkeet auta pahimpiin mielialan muutoksiin, ns. masishuippuihin? Minulla ei ole mitään itsetuho- tai vahingoittamisajatuksia, ainoastaan jatkuva uupumus ja alakuloinen mieli ja väsymys. Voisin nukkua 12 h vuorokaudessa helpostikin. Vinkkejä? Meneekö tämä ohi itsestäänkin, vai onko lääke ainoa joka voi auttaa? Mikä yleensä auttaisi? Ja ei kiitos mitään "Mitäs teit lapset, typerys" -kommentteja, ne ei oikeesti auta mitään!