En jaksa enää mieheni lasta!

Entä jos hän kieltäisi sinun sukulaisiasi tulemasta teille enää? Et varmasti suostuisi..

Mies hyysää sitä kaikin tavoin ja unohtaa meijän yhteisen pikkuisen.

Pidä asiasta puhuttelu miehellesi ja sano konkreettisesti, mitä haluat. Älä huuda tai haasta riitaa, vaan selitä asiallisesti. Miehet menee niin helposti puolustuskannalle riidoissa ja lisäksi " Vesa ei tajuu" , ellei sille selitä just tarkalleen, mitä haluaa. Ts. miehet ei osaa lukea ajatuksia.



Itselläni alkaa myös tulemaan nuppi täyteen mieheni lapsen käytöstä. Onneksi mies kyllä tukee, jos vaan sanon asiasta. Nytkin yritin kysyä jotain, niin ei vastaa mulle edes kunnolla. " Mites sulla menee koulussa?" " En mä jaksa puhua." " Onko ollut partiota?" " On joo..." " Mä kuulin, että olit saanut kasin kokeesta. Tosi hienoa! minkä aineen koe se oli?" " En mä muista" jne. Ja en mä edes utele jatkuvasti, mutta kun mitään kommunikaatiota ei ole paitsi, etten saa katsoa televisiota tai käyttää tietokonetta. Tulee heti mankumaan viereen, että haluaakin just siihen ja koneella on peli kesken tai töllöstä tulee just piirrettyä yms. Ap:lle neuvoksi myös, että kannattaa välillä suuttua. Mä just taas aamulla mietin, että tarvii varmaan kunnolla kiljaista taas, niin palataan ruotuun. Eli voit itsekin komentaa lasta! Jos et voi luottaa mieheesi, niin sano etukäteen siitä, että tukee sinua tilanteessa.

oletteko sopineet miehen kanssa, että sinä ostat ruuat ja hän jotain muuta? vai miten?

Mies ostaa leluja, vaatteita, kaikkea mitä se tarvii, mutta ei ruokaa. Ilmeisesti sen takia, koska minäkin " hyötyisin" siitä.

Sitä minä yritän sanoa, että älkää muuttako mitään sen takia että miehenne lapset tulee kylään. tietenkin ruokaa pitää ostaa enempi ja tehdä enempi, mutta se ei varmaan ole se oikea syy, miksi kypsyt lapseen. Miestäsi varmasti loukkaa se, että et halua laittaa hänen lapselleen ruokaa. Se lapsi aikaiemmasta liitosta on ihan yhtä rakas miehellesi ko teidän yhteinenkin. Sovitte rahan käytöt niin että olet siihen tyytyväinen. Mutta älä vedä lapsia siihen keskusteluun mukaan.

miten niin sinäkin hyötyisit siitä...jeesus, onko teillä omat puolet jääkaapissa ja kaikki omat kamat? ei vaikuta tasapainoiselta suhteelta!

mä en edes oo naimisissa eikä meillä oo yhteisiä lapsia, vain minun lapseni, mutta miesystäväni ostaa kyllä ruokaa meille kaikille ja minä välillä, kumpi ehtii kauppaan...ja se on musta normaalia.

Vierailija:

Itselläni alkaa myös tulemaan nuppi täyteen mieheni lapsen käytöstä. Onneksi mies kyllä tukee, jos vaan sanon asiasta. Nytkin yritin kysyä jotain, niin ei vastaa mulle edes kunnolla. " Mites sulla menee koulussa?" " En mä jaksa puhua." " Onko ollut partiota?" " On joo..." " Mä kuulin, että olit saanut kasin kokeesta. Tosi hienoa! minkä aineen koe se oli?" " En mä muista" jne.

Miten itse suhtautuisit, jos joku sua säännöllisesti tenttaisi ?

Mulle tuli mieleen että sä varmasti pidät noita tenttaamisia, kun on muita paikalla. Saat esitettyä että olet muka kiinnostunut ja miten huonosti lapsi käyttäytyy kun ei vaivaudu sulle vastaamaan.

Lapsi varmasti tuntee, ettei sua sen vastaukset kiinnosta pätkääkään, mutta pitää esittää keskustelevaa.

huhhuh jos mun pitäisi vielä ostaa ruuat miehen neljälle lapselle meidän kahden yhteisen lisäksi. meillä tyyliin minä äitiyslomalla ja kulut puoliksi. mies kyllä huolehtii lapsistaan itse, en maksa puolia esim. elatusmaksuista.

Eiköhän se ole ihan normaalia. Onko teillä siis rahat täysin erillään? Eikö mies sitten syö sinun ostamiasi ruokia? Kuka ostaa vauvan ruuat? MÄ EN TAJUA!



Mikä tuo tuollainen perhe on?



Jos sinä ostat kaikki ruuat, myös miehellesi, niin mitäs miehesi sitten ostaa sinulle? Ja eikö mies sitten " hyödy" sinun ruokaostoksistasi?

Ja itseasiassa kun luin kommenttisi, niin tuli mieleeni, että miksi edes yritän??? Ei mun tarvi esittää mitään kenellekään, kun harvoin lapsen läsnäollessa edes ketään nähdään. Miksi edes kyselen? Parempi sinunkin mielestäsi varmaan sellainen " ilmaa-asenne" . Eli en näe enkä kuule. Meillä se ongelma on siinä, ettei lapsi osaa keskustella. Ei yhtään. Ja se johtuu siitä, että minä olen ensimmäinen aikuinen, joka sitä edes yrittää hänen kanssaan. Ja musta asiassa voi komentaa, ellei muuten opi kuuntelemaan ja keskittymään siihen, mitä toinen sanoo.



Mua ärsyttää kaltaisesi besserwisserit, joiden mielestä lapsen käytös on aina täydellistä ja kaikki vaan äitipuolen tai isäpuolen vika. Pöh.

lähdit miehesi matkaan. Mielestäni on sitouduttava jollain tasolla vanhemmuuteen myös aiemmasta liitosta syntyneille lapsille,jos ei erikseen ole sovittu, että niin ei tehdä. Tietenkään ei tarvitse kenellekään äitipuoleksi ryhtyä, mutta olisi reilua lasta kohtaan kuitenkin tukea isän ja lapsen suhdetta, vaikka ero on tullutkin. Kannattaisi asettua lapsen asemaan tuossa tilanteessa. 12-vuotias on vielä lapsi ja hän ei varmaan kohta haluakaan tulla teidän kotiinne, jos aistii, ettei ole tervetullut.

niin kai teoriassa. Luonnossa leijonauros syö edellisen pentueen!

Luojan kiitos, emme ole eroperhe ja lapset saavat asua turvallisesti kotonaan. Ei tarvitse lasten olla heittopussina.

erottuanne miehesi kanssa hänen uusi puolisonsa ei voisi sietää lastanne? Kieltäsi tulemasta heille jne?



Tuota ruokajuttua en kyllä ymmärrä... Meillä on yhteisiet rahat vaikka uusperhe ollaankin ja tästä kassasta ostetaan ruuat. Niinä viikonloppuina kun miehen lapset ovat käymässä rahaa menee enemmän, mutta niinhän sen kuuluukin mennä. Eli kai minä sitten tämän mukkaan osallistun miehen lasten elatukseen, mutta minulle se on ihan ok. Tiesin jo alusta asti että lapset kuuluvat pakettiin. Ja samoin oletan että jos joskus eroamme, kuuluu yhteinen lapsemme myös isänsä uuteen perheeseen.

Eihän se todellakaan ole lapsen vika, ettei teillä miehen kanssa oikein tuo finanssipolitiikka ole tasapainossa.

Mies hyysää sitä kaikin tavoin ja unohtaa meijän yhteisen pikkuisen.

[/quote]

huh huh mitä tekstii aikuiselta ihmiseltä :( ihan uskomatonta...Katkera ämmä joka ei ymmärrä että esikoinen on aina esikoinen ja tottakai miehesi rakastaa omaa lastaan taikka tässä tapauksessa lapsiaan. Entisistä vaimoista erotaan ei lapsista. Kyllä se niin on että ihana kuulla että mies kantaa vastuun ja huolehtii myös edellisestä liitosta olevasta lapsesta eikä unohda. Kauheeta olis jos just murrosikään tulemassa oleva lapsi unohdettais ja keskityttäis vaan uuteen vauvaan/lapseen.