Pelkään, että minusta tulee huono äiti

- jännistystä, pelkoa, iloa, surua...koko skaala käydään läpi, onhan edessä jotain aivan uutta ja tuntematonta. Rakkaus on se päällimmäinen tunne silti arjessa ja kun seuraa sitä ja äidinvaistoa olet just sinä paras äiti sinun lapsellesi. Lapsen rakkaus on ehdotonta (myös vaikka olisi traaginen kotitilanne missä vanhemmat eivät välitä muusta kuin itsestään). Yllätyt vielä siitä kuinka automaattisesti kaikki sitten sujuu, jotenkin palat vain loksahtavat paikoilleen kun se pieni suloinen nyytti on sun sylissäsi. Nauti viimeisistä viikoista ja ota tulevaisuus vastaan lapsen ehdoilla. t kätilö

kanssa ja annat läheisyyttä, olet hänelle lempeä ja annat turvaa. Perushoitokin on tietty tärkeää: että vauva saa ruokaa, vauva on puhdas ja vaihdat vaipat ja vauvalla on lämpimästi päällä ja hän saa tilaisuuden nukkua kun tarvitsee unta. Ihan aluksi tämä riittää, sinun ei tarvitse HALLITA mitään.



Vauvaa ei voi hallita, se kannattaa muistaa ja harjoitella just siihen olemiseen antautumista. Se voi olla se vaikein juttu, jos on tarve hallita.

Vauvan kehitykselle on tärkeää läheisyys, turva ja kosketus, siksi voit ainakin yrittää jättää kaikki muut, vähempiarvoiset asiat vähemmälle ja keskittyä olennaiseen, ja yrittää nukkua ja levätä aina kun on tilaisuus. Hyvin se menee!

Ai kun mun mieltäni lämmittää lukea miten sitä suunnittelee niiiin täydellistä elämää.



Älä sit itke kun sulla on se eka päivä, jolloin olet kulkenu yöpaidassa koko päivän ja etsiny jääkaapista jotain valmista syötävää.



Ihanaa elämää!

Jos annat itsellesi aikaa ja tilaa keskittyä vauvan kanssa olemiseen - etkä ylenpalttisesti kotiasioiden yms. hallintaan - niin pelkästä siitä läheisyydestä ja lapsen kanssa vietetystä ajasta se tunne kehittyy, rakkaus on sitä yhteistä kanssakäymistä ja olemista, kyllä se sieltä tulee. Vauvalle se on rakkautta, se riittää.

Lapsi kaipaa lämpöä, hoivaa, huolenpitoa ja rakkautta. Kun pidät huolen, että lapsen perustarpeet on tyydytetty eli vatsa täysi, lämmin olo, vaippa kuiva ja iho siisti, niin sillä pärjää jo aika pitkälle. Anna lapselle aikaa ja rakkautta. Ei ne muuta tarvitse. Pidä mielessä, että lapsi on kuitenkin ihminen, joka saattaa reagoida alkuksi varsin dramaattisenkin oloisesti normaaleihin vastoinkäymisiin, mutta joka ei sellaisesta kuitenkaan rikki mene, päin vastoin. Lasta ei tule kasvattaa pumpulissa, vaan sille tulee hellästi opettaa, että maailma ei ole täydellinen ja miten siellä selvitään, tapahtui mitä tahansa niin äiti ja isä ovat turva. Tätä nyt voisi lässyttää vaikka kuinka pitkään, mutta pointtina siis lähinnä se, että älä hyvä ihminen vaadi itseltäsi äitinä mahdottomia ja pelkää olemattomia, ei se lapsikaan osaa vaatia. Nauti siitä ihanasta ajasta, kun saat seurata syntyvän lapsesi kasvua ja kehitystä aivan upeaksi, uniikiksi ihmiseksi. Äitiys ei ole suorittamista, se on rakkautta omaa lastaan kohtaan.

on vauvan hyvinvoinnin kannalta ihan yks hailee. Jos energiat suuntautuu vauvaan ja äitikin saa ruokaa syödäkseen - oli sitten valmisruokaa- ja lepoa ja on henkisesti hyvinvoiva, niin tosiaan on ihan sama mitä on jonain päivänä päällä tai saako muuta aikaan kuin perustoiminnot. Itselleen voi olla armollinen!

On ihan turha kuvitella kasvattavansa rentoa ja elämästä nauttivaa lasta, jos itse on takakireä ylisuorittaja, jolle kaikki on vaikeaa ja ahdistavaa.



SIinä ensimmäinen asia, mitä voi alkaa pohtia.



Elämä ja erityisesti lapset on siitä erikoisia tapauksia, että niitä ei voi huijata. Ja myöskin lasten kanssa pätee se, että lapset eivät tule kohtelemaan itseään, kuten sinä kohtelet heitä, vaan kuten sinä kohtelet itseäsi.



Mua aina jotenkin ihan hirveästi ahdistaa nämä täydellisyyttä tavoittelevat äidit. KOska täydellisen äidin lapsenkin pitää olla täydellinen, muutenhan äiti on epäonnistuut. Ja se on lapselle kamala taakka, jos ei pystykään pitämään äitiään iloisena...

Täydellinen äiti ei edes tukisi lapsen kehitystä optimaalisesti, sillä silloin lapsen aloitteille ja itsesäätelykyvyn kehitykselle ei olisi riittävästi tilaa kehittyä, jos tarpeisiin vastattaisiin aina heti ja oikealla tavalla.