En pysty lukemaan siitä Ala-Härmän puukotuksesta mitään kun ahdistaa niin.

Luin eilen vielä jotain, mutta kun selvisi että puukottaja oli ajanut itsensä rekan alle...



Silloin en enää kyenyt lukemaan aiheesta sanaakaan.

Ahdistaa niin kaikkien puolesta, puukottajan, puukotetun, rekkakuskin, kiusaajien, kaikkien vanhempien...



Voiko olla surullisempaa tarinaa kuin tämä? Vaikka en ole seurannut mitä jutussa on kerrottu, se on vaan niin totaalisen traaginen, etten kykene lukemaan siitä mitään.



Jopa se lapsensa polttanut Tyrnävän isä oli sellainen jota pystyin seuraamaan ja lukemaan vaikka sekin oli surllisista surullisin.



Mutta tämä Ala-Härmä on jotenkin niin käsittämättömän turha, surullinen ja painostava.



Kellään toisella samaa tunnetta?